Poliittista peliä vedellä

Pääkaupunkiseudun yhteistoiminnan kehittämisestä vuosi
sitten marraskuussa hyväksytyssä raportissa ”Työryhmä 10: vesi- ja
viemärilaitostyöryhmä” todettiin, että Helsingille ei ole varsinaista hyötyä
vesihuollon yhdistymisestä. Hyötyjiksi arvioitiin Espoo, Vantaa ja Kauniainen.
Nekin katsoivat, että asian jatkovalmisteluihin tarvitaan noin 3 -5 vuotta.

Nyt käsittelyssä oleva esitys ei perustu niinkään vesihuollon
yhdistämisen tarpeisiin ja edullisuuteen kuin poliittiseen kaupankäyntiin
erilaisista pääkaupunkiseudun hankkeista. Vesihuollossa on kuitenkin kyse
asukkaiden perustarpeista ja peruspalveluista. Niitä ei pitäisi alistaa
tällaiselle pelille.

Helsinkiläisille vesihuollon yhdistäminen on taloudellisesti
epäedullista. Hinnat tulevat nousemaan tämän yhdistämisen takia. Lisäksi sopimukseen
sisältyy velvoitteita, joiden takia hintataso on todennäköisesti jatkossakin
korkeampi kuin olisi omalla vesilaitoksella.

Tuossa aluksi mainitsemassani pääkaupunkiseudun työryhmän 10
raportissa todetaan, että vesihuollon tariffien erot pääkaupunkiseudun kuntien
välillä eivät johdu joidenkin laitosten talouden heikommasta suunnittelusta tai
alhaisemmasta tehokkuudesta. Raportin mukaan käyttökustannusten erot selittyvät
pääosin erilaisesta kaupunkirakenteesta.

Esitetyn sopimuksen mukaan yhdistetty vesihuollon
organisaatio on velvollinen rakentamaan ja kustantamaan vesihuoltoverkostoa
kunkin jäsenkunnan kaavoituksen ja maankäyttösuunnitelmien yhteydessä päättämässä
laajuudessa ja aikataulussa. Pääkaupunkiseudun kunnissa on varsin erilaiset
kaavoituksen lähtökohdat ja tavoitteet. Näin sopimus tarkoittaa käytännössä
sitä, että päätöksenteko ja kustannusvastuu erotetaan käytännössä toisistaan.

Kaupunginvaltuuston kannalta esitetty yhdistäminen
tarkoittaa sitä, että päätösvalta yhden peruspalvelun eli vesihuollon osalta
siirretään pois vaaleilla valituilta edustajilta. Uuden YTV:n pohjalle
rakennettavan organisaation pyytää jäsenkunnilta eli käytännössä kaupunginhallituksilta
vain lausunnot suunnitelmistaan ja tariffeistaan.

Voi myös kysyä, miten selvää on uuden organisaation suhde
kuntien omiin rakennuttajaorganisaatioihin. Tässä esityksessä ei ole selvitetty
sitä, miten varmistetaan, että kaupunkien omat rakennuttajaorganisaatiot voivat
edelleen tuottaa vesi- ja viemäriverkostojen rakentamispalveluita in-house
–palveluina Euroopan unionin kilpailulainsäädännön sitä estämättä?

Pääkaupunkiseudun vesihuollon työryhmän raportissa
listattiin lisäksi suuri joukko asioita, jotka olisi pitänyt selvittää jatkovalmistelussa.
Ne koskevat mm. henkilöstöä, laitosten toimintajärjestelmiä, kustannusarvioita,
kunnallistekniikan ja rakentamisen erilaisia käytäntöjä kunnissa jne. Niitä ei
ole tehty. Vielä ei ole edes listaa siirrettävistä oikeuksista ja velvoitteista
eikä niiden arvoista. Kyse on kuitenkin huomattavan suurista taloudellisista
arvoista.

Toisaalta meille jaetussa aineistossa on sivuutettu se, että
pääkaupunkiseudun vesihuollossa on jo olemassa yhteinen organisaatio,
pääkaupunkiseudun vesi, joka turvaa raakaveden saantia. Tältä osin uusi
organisaatio ei tuo mitään lisää toimintavarmuuteen tai tehokkuuteen.

Edellä esitetyn perusteella kannatan esitystä, että valtuusto hylkää ehdotuksen pääkaupunkiseudun vesihuollon yhdistämisestä.