Piittaamatonta kaavoitusta

13.12.2018

 

Helsingin vihreitä on kuvattu kokoomuksen puisto-osastoksi. Viime aikoina on kyllä näyttänyt siltä, että puisto-osastokin on vaihtunut rakennusliikkeiden konsultteihin, kun vihreät ja kokoomus jyräävät Helsingin kaavoituksessa. Eikä muistakaan ryhmistä näytä löytyvät vastavoimaa. Ympäristöstä huolta kantavien valtuutettujen rooliksi on jäänyt ponsien esittäminen kovien rakenteellisten ratkaisujen pehmentämiseksi.

Maakuntakaava ja KHO

Lausunto Uudenmaan maakuntakaavan 2050 luonnokseen kuvastaa asennetta, jossa Korkeimman hallinto-oikeuden tuomioitakin pidetään vain tilapäisinä väärinkäsityksinä. Kaupunginhallituksessa kokoomus, vihreiden Anni Sinnemäki ja Otso Kivekäs, demarit ja perussuomalaiset päättivät äänin 10 – 5 vastustaa maakuntakaavan luonnokseen esitettyjä virkistys- ja viheraluemerkintöjä Keskuspuiston, Tuomarinkylän kartanon ja eräiden Östersundomin alueiden osalta. Samaan aikaan jopa Espoo arvosteli luonnosta päinvastoin virkistys- ja viheraluemerkintöjen vähentämisestä.

Samanlaista uhoa suhteessa oikeuden ratkaisuihin kuvaa Östersundomin osayleiskaavan päättäminen piittaamatta sen enempää hallinto-oikeuden määräämästä toimeenpanokiellosta osayleiskaavan valmistelua ohjaavalle Uudenmaan vaihemaakuntakaavalle, ristiriidasta voimassaolevan maakuntakaavan kanssa kuin Ely-keskuksen vastustuksesta.

Tuusulanbulevardi ja viheryhteys

Vimmaa vallata lisää viher- ja virkistysalueita rakentamiselle eivät ole hillinneet edes kaavoittajan itse Helsingin yleiskaavaan esittämät ja voimassa olevat merkinnät viheralueista. Tällä viikolla kaupunkiympäristölautakunnalle esitetyissä Tuusulanbulevardin suunnitteluperiaatteissa alueen halki yleiskaavassa kulkeva yleiskaavaan merkitty viheryhteys Keskuspuistosta Maunulanpuiston ja Patolanpuisto kautta Vantaanjoelle on lähestulkoon katkaistu. Kuvaavaa on, että esityksen kartallekin on saatu näkyviin vihreää lähinnä suunnittelualueen ulkopuolelle jäävistä Keskuspuiston ja muista viheralueista. Asian valmistelua puolestaan kuvaa se, että kaavoittaja ei suostunut edes kuulemaan asukkaita esityksestä ennen sen viemistä lautakunnan päätettäväksi.

Suunnitteluperiaatteet pitäisikin palauttaa uuteen valmisteluun niin, että kuullaan asukkaita suunnitteluperiaatteista ja turvataan riittävän laaja viheryhteys Maunulanpuistosta Patolanpuistoon.

MAL-suunnitelma

Samanlainen yksipuolinen rakentamislinja näkyy kaupunkiympäristölautakunnalle esitetyssä lausunnossa Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen pitkän tähtäyksen MAL-suunnitelmaan. Lausunnossa halutaan ottaa viher- ja virkistysalueista vielä suurempi osa rakennusmaaksi. Samalla kun tässä sivuutetaan asukkaiden tarpeet, sivuutetaan myös Helsingin seudun metsien merkitys hiilinieluina ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjinä.

Tämä linja poikkeaa monista muista eurooppalaisista kaupunkiseuduista suhtautumisessa viheralueisiin. Esimerkiksi Tukholmassa yleiskaavan valmistelua alkoi sillä, että kartoitettiin alueet, joille ei haluttu rakentamista. Siellä kyettiinkin säästämään lähes kaikki viheralueet, vaikka rakentamistavoitteet olivat samaa luokkaa kuin Helsingissä. Lontoossa on asetettu tavoitteeksi jopa lisätä viheralueita.

Useista eurooppalaisista kaupunkikeskuksista poikkeaa myös MAL-tavoitteiden painottuminen asuntotuotannossa vuokra-asuntojen sijasta ns. kovan rahan omistusasuntoihin. Nykyaikaisten raideliikenteen ratkaisujen sijasta Helsingin lausunnossa haikaillaan yhä Pisara-rataa, joka on pikemminkin kiinteistöjalostushanke kuin vastaus 2000-luvun junaliikenteen kehittämiseen.

Lapinlahden sairaala ja kiinteistöbisnes

Helsingin kaupunkisuunnittelussa on eräissä muissakin suhteissa vallalla ajattelu, joka monissa muissa Euroopan kaupungeissa on jo aikaa sitten hylätty. Tästä viimeisimpänä osoituksena on Lapinlahden ainutlaatuisen vanhojen sairaalarakennusten myyminen.

1830-luvulla rakennettu Lapinlahden sairaala on Euroopan vanhimpia nimenomaan mielenterveyshoitoa varten rakennettuja laitoksia puistoineen. Sairaalatoiminnan väkisin tapahtuneen lopettamisen jälkeen sinne on muodostunut monipuolinen mielen hyvinvoinnin, kulttuurin ja kansalaistoiminnan yhteisö.

Tällaista kiinteistöä ja yhteisöä olisi monessa muussa pääkaupungissa vaalittu ja tuettu, mutta Helsingissä siitäkin on tehty kiinteistöbisnestä. Eikä tällaiselle bisnekselle ole Helsingissä mitää taloudellista pakkoa, kun kaupunki tekee satoja miljoonia euroja ylijäämää ja budjetin tavoitteet kiinteistöjen myyntituotoista ylitetään jatkuvasti.

(Artikkelin kuva Keskuspuistoa puolustavasta ihmisketjusta kesällä 2016. Kuva Toivo Koivisto)

© 2019 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »