Perustuslaista viis, me juntataan!

28.2.2019

 

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa eilen nähty räikeä junttaus kertoo paljon hallituspuolueiden paniikista, kun omat argumentit eivät riitä. Ei väliä, vaikka asiantuntijat arvioivat palvelujen vaarantuvan ja perustuslakivaliokunta edellyttää muutoksia, mehän junttaamme hallituksessa sovitut lehmänkaupat ja sote-bisnekselle luvatut miljardien markkinat läpi, oli pelin henki.

Asiantuntijoiden kuulemisen lopettamisen voisi ymmärtää, jos mitään tulkintaongelmia ei olisi ja hallitus olisi tuonut valiokuntaan muutosesitykset, joita perustuslakivaliokunta edellytti. Sosiaali- ja terveysministeriön, valtiovarainministeriön ja oikeusministeriön vastineissa kuitenkin torjutaan jopa keskeisimmät perustuslakivaliokunnan esittämistä sitovista ponsista.

 

Hallitus pitää kiinni menoleikkurista

Riittävän rahoituksen turvaaminen on ollut koko sote-uudistuksen valmistelun ajan suurimpia perusoikeusongelmia. Perustuslakivaliokunta totesi hallituksen esittämän menoleikkurin vaarantavan sen. Valtiovarainministeriön vastineessa pidetään kuitenkin edelleen kiinni hallituksen asettamasta 3 miljardin euron säästötavoitteesta.

Ministeriö ei vastineessaan hyväksy myöskään perustuslakivaliokunnan kantaa, jonka mukaan jokaiselle kuuluvien oikeuksien riittävän rahoituksen turvaaminen ei voi riippua siitä, kuinka monen maakunnan rahoitus on osoittautunut riittämättömäksi. Tältä osin vastineessa on vain pieni muutos, kun aiemmin esitetyn 7 maakunnan sijasta kynnyksenä lisärahoitukselle olisi 5 maakunnan päätyminen vaikeuksiin tai vastaavasti koko maan väestöstä 40 % sijasta kynnys olisi 35 %. Perusongelmaa näillä lukujen rukkauksilla ei korjata, eivätkä ne vastaa perustuslakivaliokunnan velvoittavaa kantaa.

 

Markkinoiden riskejä ei oteta tosissaan

Hallituksen ajamaan valinnanvapausmalliin sisältyy riski siitä, että suuretkin yksityiset yhtiöt voivat syystä tai toisesta lopettaa maakunnan tilaamien palvelujen tuottamisen. Perustuslakivaliokunta edellytti tästä syystä maakuntien liikelaitosten resurssien mitoittamista niin, että ne voivat kaikissa tilanteissa turvata palvelut.

Valiokunta väänsi lausunnossaan oikein rautalangasta, että tähän tarvittavat tilat, laitteet, henkilöstö ja muut resurssit pitää olla valmiina jo ennalta eikä riitä, että niitä aletaan vasta ongelmatilanteessa järjestää. Hallitus ja ministeriöt viittaavat kintaalla tälle. Niiden mielestä riittää, että yksityisen yhtiön yllättäen lopettaessa maakunta osoittaa ihmisille maakunnan lähimmän liikelaitoksen ja antaa sille tässä vaiheessa lisärahoitusta.

Hallituksen sopimissa ministeriöiden vastineissa pidetään kiinni myös siitä, että maakuntien rahoitusta mitoitettaessa ei kriteereihin hyväksytä sote-alan ansiotasoindeksiä. Perustelu kuvaa suhtautumista naisvaltaisiin aloihin: se heikentäisi maakuntien motiivia hillitä palkkakehitystä. Valtiovarainministeriön harkintavaltakin säilyy maakuntien rahoituksessa vastoin perustuslakivaliokunnan kantaa.

Asiakassuunnitelmaan hallitus hyväksyi joitain perustuslakivaliokunnan edellyttämiä täsmennyksiä. Suunnitelma ei kuitenkaan velvoita tuottajia eikä takaa käyttäjille valituskelpoista oikeutta saada palvelutarpeen arvion mukaisia palveluja.

Monituottajamallissa riskejä sisältävään tietosuojaan ei vastineissa hyväksytä mitään EU:n yleistä tietosuoja-asetusta tiukempia normeja.

 

Kuntia ei hyväksytä tuottajiksi

Hallitus torjuu edelleen kuntien mahdollisuuden toimia uudessa järjestelmässä sote-palvelujen tuottajina. STM:n ja VM:n vastineessa tätä perustellaan nurinkurisesti sillä, että kunnat ovat riski – samaan aikaan kun hallitus on siirtämässä suuren osan palveluista yksityiselle bisnekselle, joka voi lopettaa vaikkapa vain siksi, että ei saa tarpeeksi voittoa (kuten Pihlajalinna teki Jyväskylän valinnanvapauspilotissa).

Niin ikään hallitus torjuu edelleen maakunnan yleisen toimialan, jota perustuslakivaliokunta piti tarpeellisena.

 

Sote- ja Maku2-pakettien suhde yhä ongelma

Sote-valiokunnan käsittelyssä nyt olevat sote- ja maakuntalakiesitykset kytkeytyvät monet tavalla – muun muassa maakuntien tehtävien,  rahoituksen, henkilöstön ja valvonnan osalta – toiseen maakuntalakien pakettiin, Maku2:een. Jälkimmäiseen lakipakettiin liittyy siihenkin perustuslaillisia ongelmia, muun muassa valvontaviranomaisten osalta.

Perustuslakivaliokunta on vasta aloittamassa lausuntonsa tekemisen Maku2:een. Näiden lakipakettien keskinäisten kytkösten takia perustuslakivaliokunnan voi olla vaikea antaa Maku2:een lausuntoa ennen kuin se tietää sote-valiokunnan ratkaisut sote-maakuntalakipakettiin. Hallintovaliokunta puolestaan ei voi päättää Maku2-mietintöään ennen kuin saa perustuslakivaliokunnan lausunnon.

Hallitus päätti perustuslakivaliokunnan esittämistä varoituksista ja aikatauluongelmista huolimatta pitää kiinni näiden kahden lakipaketin ajamisesta kokonaisuudessaan. Siihen varmaan vaikuttivat sekä poliittiset että juridiset vaikeudet jättää osaa lakipaketeista pois. Hallitus pelaa siis isolla riskillä, ”kaikki tai ei mitään”.

 

Hätä voimaantulosta

Hallitus ei ota tosissaan myöskään perustuslakivaliokunnan kantaa, jonka mukaan valinnanvapauslakia ei voi alkaa toteuttaa ennen kuin maakuntien toiminta on vakiintunut ja kokeiluista on tehty arviot. Se esittää, että kokeilut päättyvät 2021 lopussa ja uusien sote-keskusten toiminta alkaa heti 2022 alusta, siis ennen kuin kokeiluista on voitu tehdä arviot.

 

EU-notifikaatio

Hallituksen ratkaisuesitykset poikkeavat monessa muussakin kohdassa perustuslakivaliokunnan lausunnosta (esimerkiksi Vaasan päivystystoiminta). Aivan oma lukunsa on perustuslakivaliokunnan vaatimus varmistaa ennalta valinnanvapauslain EU-oikeudellinen tulkinta EU-sopimuksen 108 § (3) mukaisessa menettelyssä (notifikaatio) tai muuttamalla sote-esitystä niin, että valinnanvapauslakia voimaantuloa siirretään siihen asti, kunnes EU-komissio on notifikaation hyväksynyt. Muussa tapauksessa valiokunta edellytti, että asia tuodaan uudelleen sen käsittelyyn.

Hallitus on tässäkin päättänyt toisin. Ministeriöiden vastineet on kirjoitettu ikään kuin perustuslakivaliokunta ei olisikaan Suomessa ylin perustuslain tulkitsija. Erityisen kyseenalaista on se, että hallitus esittää lakien hyväksymistä ennen kuin EU:n tulkinta asiaan on saatu, vaikka perustuslakivaliokunta nimenomaisesti edellyttää asian varmistamista ennalta ja totesi jälkikäteen tapahtuvan korjaamisen voivan törmätä ongelmiin, jotka eivät ole kansallisin päätöksin ratkaistavissa.

Ministeriöiden virkamiesten ja oikeusoppineiden tulkinnat sote-markkinamallin suhteesta EU:n kilpailuoikeuteen ja valtiontukisäädöksiin eroavat jyrkästi toisistaan. Siksi on järjetöntä väittää, että sote-valiokunnan jäsenillä ei ole tarvetta kuulla tulkinnoista asiantuntijoita.

 

Miljardit poliittisen pelin takana

Kokoomus ja sote-yhtiöt ovat saaneet keskustasta hallituksessa hämmästyttävän tiukan niskalenkin.

Keskustapuolue/maalaisliitto oli aikoinaan vasemmiston kanssa rakentamassa julkisten, pääosin kuntien tuottamien sote-palvelujen järjestelmää, jota kokoomus vastusti. Nyt se on kokoomuksen kanssa ajamassa osaa niistä alas ja jakamassa miljardien sote-markkinoita pääomasijoittajien hallitsemien suurten sote-yhtiöiden hyväksi.  Ja vielä kaiken lisäksi munaa itsensä totaalisesti sote-valiokunnan varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkisen kaltaisella junttauksella.

Kaiken tämän jälkeen on toivottavasti opposition ohella myös monille hallituspuolueiden kansanedustajille selvää, että näin vastuuttomalla tavalla ei voi sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuutta rakentaa.

Peli on vihellettävä poikki. Koko uudistus on pantava uuteen valmisteluun uudelta pohjalta, jossa ei sotketa voittoa tavoittelevia yhtiöitä lakisääteisten sote-palvelujen järjestämiseen. Jatkossa on syytä keskittyä korjaamaan todellisia ongelmia – joita hallituksen esitykset vain pahentaisivat – kuten peruspalvelujen resurssien puute, palvelujen saatavuuteen ja maksuihin liittyvä eriarvoisuus, ennaltaehkäisevän toiminnan vähyys, henkilöstön asema ja lähidemokratian puute.

© 2019 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »