Euroopan unionin maihin on jätetty tänä vuonna jo yli miljoona turvapaikkahakemusta. Suomeen itärajan kautta syksyn aikana saapuneita turvapaikanhakijoita on noin tuhat. Hallituksen mukaan ilmiö aiheuttaa ”vakavan uhan kansalliselle turvallisuudelle sekä yleiselle järjestykselle”. Siksi se on päättänyt sulkea koko itärajan.

On selvää, että satojen turvapaikanhakijoiden ilmestyminen itärajalle on tapahtunut Venäjän viranomaisten myötävaikutuksella. Tätä ennen Venäjän viranomaiset eivät päästäneet rajalle ihmisiä ilman viisumia ja estivät näin myös turvapaikan hakemista Suomesta. Nyt Venäjän turvallisuusviranomaiset tekevät kaikesta päätellen yhteistyötä pakolaisten ja siirtolaisten kustannuksella bisnestä tekevien ihmissalakuljettajien ja rikollisten kanssa.

Ilmiön aiheuttamaa uhkaa Suomean kansalliselle turvallisuudelle ja yleiselle järjestykselle perustellaan tiedusteluaineistolla, joka on julistettu salassa pidettäväksi. Se, että raja voidaan sulkea hallituksen päätöksellä, eduskunta sivuuttaen, vetoamalla salassa pidettävään tiedustelutietoon, ei pitäisi kuulua demokratiaan ja oikeusvaltioon.

Hybridivaikuttaminen ja ihmisoikeudet

Sisäministeri Mari Rantanen (PerusS) perusteli eilen A-studiossa jopa miljoonien ihmisten muodostamaa uhkaa kehottamalla katsomaan internetistä, paljonko ihmisiä on väkirikkaissa maissa, kuten tietyissä Afrikan maissa. Tämä kuulostaa enemmän perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikalta kuin vakavasti otettavalta lainsäädännön tulkintojen perustelulta.

Vaikka kyse on Venäjän viranomaisten hybridivaikuttamisesta ja yhteistyöstä ihmissalakuljettajien kaltaisten tahojen kanssa, ei se ainakaan tähänastisen perusteella ole mikään massiivinen ja hallitsematon vyöry. Suomeen tuli edellisen Venäjän vastaavan rajan avaamisen aikana 2015 selvästi enemmän turvapaikanhakijoita kuin nyt. Suomessa on selviydytty myös paljon suuremmistakin joukoista, vuonna 2015 lähinnä Lähi-idästä tuli noin 34 000 pakolaista ja ukrainalaisia on tullut sotaa pakoon yli 50 000. Välimeren maihin verrattuna Suomeen tulleiden pakolaisten määrät ovat pieniä.

Sisäministerin mukaan turvapaikan hakijat näyttävät olevan terveitä nuoria miehiä, jotka voivat hyvin palata sinne, mistä ovat tulleet. Ikään kuin nuoria miehiä ei voisi uhata sota, vainot ja ihmisoikeuksien loukkaaminen – sotaa käyvissä maissa usein jopa muita enemmän. Nytkin on tultu sellaisista maista kuin Jemen, Somalia, Syyria ja Irak, joista saapuneista suurin osa on viime vuosina saanut turvapaikan Suomesta.

Hallitus on juuri perustanut järjestelykeskuksia, joissa turvapaikanhakijoiden on pysyttävä, jotta viranomaiset voivat selvittää heidän henkilöllisyytensä ja turvapaikan edellytykset. Nyt hallitus ei kuitenkaan halua noudattaa kansainvälisiä sopimusten säädöksiä oikeudesta hakea turvapaikkaa ja hakemusten yksilöllisestä käsittelystä. Tulijoiden joukossa on varmaan monenlaisia ihmisiä, mutta heidän perusteitaan ei voi tietää, kun heitä ei päästetä hakemaan turvapaikkaa.

Tämä linja on valittu tietoisena siitä, että vastaavanlaisesta menettelystä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on äskettäin tuominnut Puolan. Rajavartiolakiin vedotessaan hallitus sivuuttaa myös sen, että saman lain mukaan poikkeusoloissakaan ei saa loukata kenenkään oikeutta suojeluun. Se, että Venäjä ja ihmissalakuljettajat käyttävät hyväkseen turvapaikkaa hakevia, ei poista mahdollisuutta, että heistä ainakin osalla on perusteltu tarve turvapaikkaan. Todennäköisesti joissain tapauksissa on pikemminkin niin, että heitä on syytä suojella myös ihmiskaupalta.

Kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok) on puolestaan vedonnut perustuslakivaliokunnan aikoinaan rajavartiolain muutoksesta antamaan lausuntoon, jonka mukaan rajan sulkeminen on poikkeuksellisissa oloissa tietyin varauksin mahdollista. Kuten emeritusprofessori Kaarlo Tuori huomauttaa, lain säätämisvaiheessa annetulla lausunnolla ei voi kuitenkaan ratkaista sitä, miten lakia sovelletaan kulloisessakin konkreettisessa tilanteessa. Hän muistuttaa myös siitä, että on olemassa ehdottomia ihmis- ja perusoikeuksia, joita ei ole lupa rajoittaa edes kansallisen turvallisuuden nimissä. Tällainen on kielto ulkomaalaisen palauttamisesta maahan, jossa häntä uhkaa kuolemantuomio, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu (HS 29.11.2023).

Perussuomalaista politiikkaa

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra iloitsee blogissaan, että ”tuntuu kuin kaikista olisi tullut persuja”. Mutta samalla hän kiirehtii koko maahanmuuttopolitiikan paradigman muuttamista: turvapaikan hakijoiden ihmisoikeuksien sijasta ”kaiken huomion pitäisi mennä saapumisen estämiseen ja rajan suojaamiseen”.

Itärajan sulkeminen on perussuomalaisille osa puolueen ajamaa rasistista maahanmuuttopolitiikkaa. Venäjän uhkaan vetoaminen on tehnyt siitä nyt kelvollista muillekin hallituspuolueille ja myös eduskunnan oppositiolle Vasemmistoliittoa lukuunottamatta. Maahanmuuttajavastaisen politiikan toinen puoli näkyy kehitysyhteistyön määrärahojen leikkaamisena, ulkomaisten työntekijöiden aseman heikentämisenä, maahanmuuttajien perheiden jälleenyhdistämisen rajoittamisena ja kansallisuuden saamisen vaikeuttamisena. Ja se näkyy myös Suomessa asuvien venäläisten estämisessä tapaamasta sukulaisiaan.

Orpon ja Purran hallitukselle sopii epäilemättä sekin, että media keskittyy katsomaan itärajalle samaan aikaan kun eduskunta valmistautuu päättämään työntekijöiden lakko-oikeuden kaventamisesta, irtisanomissuojan heikentämisestä, hoitajamitoituksen ja hoivatakuun tavoitteiden siirtämisestä sekä leikkauksista asumistukeen, työttömyysturvaan ja muuhun sosiaaliturvaan.

Hallitus sai aloittaessaan vastaansa laajat mielenosoitukset. Niissä noussut tunnus ”Me emme vaikene!” on nyt entistäkin ajankohtaisempi.

 

(Artikkelin kuva: Valtioneuvosto)