PerusS:n ohjelma – hallitukseen sopivin?

27.2.2011

Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmaa on selvästi tehty jo ministerin raitahousuja sovitellen. Se ei ole protestiohjelma eikä raju vaatimus politiikan suunnan muuttamisesta. Hallitushinkua kuvaa se, että perussuomalaisten ja sen edeltäjän SMP:n ohjelmaperinteeseen kuuluneista pitkistä yksittäisten konkreettisten tavoitteiden listauksista on luovuttu. Politiikan konkreettisen sisällön vähenemistä on paikattu kansallismielisellä symbolisella puheella ja yleisluontoisella kansan ja eliitin vastakkainasettelulla.

Samalla kun perussuomalaisten vaaliohjelma julistaa olevansa kansan asialla, se korostaa konkreettisten taloudellisten, sosiaalisten ja muiden etujen sijasta mystistä kansallista yhtenäisyyttä ja suomalaisuutta. Myyttinen suomalaisuus ja kristillissosiaaliset arvot asetetaan vastakkain niin ylikansallisten pääomapiirien, ”postmodernin” kuin sosialismin kanssa.

Timo Soini on pyrkinyt esiintymään ikään kuin perussuomalaisten piirissä vaikuttavien ”maahanmuuttokriittisten” ryhmien yläpuolella olevana isähahmona. Vaaliohjelmassa Jussi Halla-ahon ja kumppaneiden ”Nuivan vaalimanifestin” linja on kuitenkin otettu lähes sellaisenaan perussuomalaisten yhteiseksi ohjelmaksi. Tämän jälkeen on entistä selvempää, että Soini ja perussuomalaisten johto pelaa tietoisesti ”maahanmuuttokriittisyydellä”.

Ei konkreettista perusturvasta

Ohjelmassa kuvaillaan laajasti monia ongelmia erityisesti sosiaali- ja terveyspolitiikassa. Siinä arvostellaan jyrkästikin peruspalvelujen heikentämistä, maksujen korotuksia ja ns. tilaaja-tuottaja –mallia. Perussuomalaisten oman linjaukset on kuitenkin kirjoitettu kieli keskellä suuta.

Vaaliohjelmassa ei esitetä mitään konkreettista valtion rahoitusosuuden lisäämisestä kuntien palvelujen turvaamiseksi. Siinä ei oteta kantaa palvelujen yksityistämistä vastaan vaan tyydytään epämääräiseen toteamukseen, että niitä ”ei tule merkittävästi ulkoistaa yksityiselle sektorille”. ”Kaavamaisia menoleikkauksiin” suhtaudutaan torjuvasti, mutta toisaalta pidetään tarpeellisena ”arvokeskustelua” siitä, mitkä palvelut kuuluvat yhteiskunnan ja mitkä yksilöiden vastuulle.

Vaaliohjelmassa todetaan tarve parantaa perusturvaa, mutta ei esitetä yhtään ainoaa lukua siitä, paljonko perusturvaa pitäisi nostaa tai paljonko sosiaaliturvaan tarvitaan lisää rahaa. Sen sijaan ohjelma painottaa työttömyysturvan ”kannustavuuden” ja ”vastikkeellisuuden” lisäämistä. Pienten eläkkeiden tason osalta ohjelmassa tyydytään vain kannattamaan jo toteutunutta 685 euron takuueläkettä ja korjaamaan taitettu indeksi ns. puoliväli-indeksiksi.

Yli puolet kunnista lopettamislistalla

Perussuomalaiset arvostelevat kunta- ja palvelurakennemuutoksen seurauksena kuntasektorille syntyneitä ”hallintohimmeleitä” eli monien palvelujen siirtymistä hallinnoitavaksi erilaisiin yhteistoiminta-alueisiin ja kuntayhtymiin. Johtopäätös on kuitenkin yllättävä: Perussuomalaiset vaativat laajaa kuntien yhdistämistä. Kuntarakenteen pitäisi ohjelman mukaan vastata suunnilleen 20 000 asukkaan väestöpohjaa. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että yli puolet kunnista, noin 200 kuntaa lopetettaisiin.

Missä työllisyys ja työehtopolitiikka?

Valtionhallinnon tuottavuusohjelman perussuomalaiset laittaisivat jäihin. Ohjelmassa kannustetaan työeläkevarojen sijoittamista kotimaisiin hankkeisiin. Muuten työllisyyteen viitataan lähinnä pienyrittäjyyden edistämisen yhteydessä.

Mitään työllisyysohjelmaa perussuomalaiset eivät esitä. Vielä isompi aukko vaaliohjelmassa ovat työehtosopimukset ja työelämän uudistaminen. Harmaata taloutta vastustetaan, mutta työehtosopimuspolitiikkaan ei esitetä mitään linjaa. Näin ohjelmassa sivuutetaan myös valtava tulonsiirto, joka on tapahtunut matalataloisilla sopimuksilla työnantajien ja osakkeenomistajien hyväksi.

Veropolitiikassa perussuomalaisten ohjelma tyytyy useimpien muiden puolueiden tavoin esittämään pientä kiristystä pääomatulojen verotukseen (veroprosentin nosto 28:sta 30 %:iin). Siinä vastustetaan arvonlisäverotusta ja energiaverojen kiristämistä.

Ilmastopolitiikassa ohjelma toistaa Matti Putkosen linjaukset ja esittää luopumista määrällisistä päästöjen vähentämistavoitteista. Ohjelman maaseutupoliittisessa osassa puolue ilmoittautuu turvetuotannon puolustajaksi.

Pehmeästi EU:sta ja Natosta

”Missä EU, siellä ongelma.” Tämä Soinin iskulause näyttää koskevan myös perussuomalaisten omia linjauksia. Hallitukseenhan ei ole nykyoloissa pääsyä, ellei ole valmis sopeutumaan EU-politiikan päälinjoihin. Ohjelmassa onkin päädytty vaatimaan ”parempaa EU:ta ja vähemmän EU:ta”. Siinä vastustetaan liittovaltiota ja pidetään mahdollisena rahaliiton hajoamista, mutta vältetään asettamasta tiukkoja ehtoja hallituksen EU-politiikalle.

Perussuomalaiset eivät kannata Nato-jäsenyyttä. Tältäkin osin ohjelmaan on kuitenkin kirjoitettu lauseita, joiden kautta voi tarvittaessa avata takaportin: ”Puolueettomuus ja liittoutumattomuus ovat palvelleet Suomea niin hyvin, että tämän linjan muuttamiselle täytyy olla todella painavat perustelut… Jos valtaeliitti kuitenkin päättää hakea Nato-jäsenyyttä, on asiasta järjestettävä kansanäänestys.” Ohjelmassa hyväksytään asemäärärahojen ”maltillinen korottaminen”, vaikka tiedossa on asehankintojen yhteys Nato-suuntaukseen.

Ohjelmassa ei esitetä suomalaisjoukkojen vetämistä pois Afganistanin sodasta. Siitä ei löydy linjauksia muihinkaan kansainvälisiin konlikteihin, esimerkiksi Palestiinan kysymykseen. 

Halla-ahon ”Nuivan manifestin” linjalla

Maahanmuuttopolitiikassa linjaukset on lyhentäen kopioitu Halla-ahon ja eräiden äärioikeistolaisen Suomen Sisun piirissä vaikuttaneiden viime kesänä julkaisemasta ”Nuivasta vaalimanifestista”. Lähtökohtana on periaate ”maassa maan tavalla”. Maahanmuuttajille ei kuitenkaan haluta hyväksyä samoja normeja kuin täällä syntyneille. Heille ei sallita samaa sosiaaliturvaa kuin muille ja heidän pitäisi asuttaa sinne, missä asuntoja on saatavilla edullisesti. Kovan ja epäsolidaarisen linjan vahvistaa vaatimus leikata myös kehitysavun määrärahoja ja pakolaiskiintiöitä.

Todellinen protesti muualta

Perussuomalaisten vaaliohjelmalla voi pyrkiä vaalien jälkeen hallitukseen – etenkin kun Soini ilmoitti jo ohjelman julkistamistilaisuudessa, että se on vain paperi ja käytäntö voi olla toinen. Tällä ohjelmalla ei tehdä politiikan suunnanmuutosta. Ei siis ihme, että perussuomalaiset näyttävät kelpaavan kokoomukselle seuraavaan hallitukseen pehmentämään leikkauspolitiikan aiheuttamaa tyytymättömyyttä.

Joissain yksityiskohdissa Soini ja kumppanit voivat ehkä tehdä ”vihreät” eli olla valmiita osallistumaan huonoa politiikkaa tekevään hallitukseen, kunhan saavat tehdä symbolista politiikkaa äänestämällä jossain asiassa toisin – esimerkiksi vastustamalla EU-jäsenyyden kirjaamista perustuslakiin. Siis pelin politiikkaa.

Onneksi vaaleissa voi esittää myös todellisen protestin. SKP:lle annetuista äänistä tietää varmasti, että niitä ei käytetä nykyisen politiikan jatkamiseen. SKP:n vaaliohjelmasta ”Kenkää rahaeliitille!” ja sen rinnalla julkaistusta ”Meillä keittää!”-vihkosta löytyy vaihtoehto, joka PerusS:n ohjelmasta puuttuu.

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »