Pariisin terrori-iskut
Blogi
– 14.11.2015
Pariisin järkyttävät uutiset terrori-iskuista vievät ajatukset viattomiin uhreihin ja heidän läheistensä suruun. Ranskalaiset joutuvat maksamaan kalliisti hallitusten päätöksistä osallistua sotiin muun muassa Syyriassa, Irakissa ja Libyassa.
Terroristit ja heidän taustavoimansa haluavat kostaa kärsimänsä tappiot, lietsoa pelkoa ja kärjistää vastakkainasettelua. Tämä ei koske vain Ranskaa vaan on näkynyt viime päivinä muuallakin, esimerkiksi Libanonissa ja tehdyissä terrori-iskuissa, ehkä myös Siinain lentoturmassa. Niiden perusteella ei pidä leimata ihmisryhmiä, kuten turvapaikanhakijat ja muslimitaustaisia maahanmuutajia, tai erilaisia kulttuureja.
Toivottavasti terrori-iskut saavat entistä useammat – ja varsinkin poliittiset johtajat – tunnustamaan, että terrorismia ei torjuta väkivallalla vaan hakemalla poliittisia ratkaisuja ongelmiin, joista terrorismi kumpuaa.
Tarkoitan muun muassa kaikkien ratkaisuun tarvittavien osapuolten neuvotteluja rauhanratkaisujen hakemiseksi Syyriassa ja Irakissa sekä Palestiinan ja kurdien oikeuksista. Tarkoitan myös työttömyyttä, syrjäytymistä, turhautumista ja katkeruutta synnyttävää leikkauspolitiikkaa, jonka luo maaperää terroristien värväämiselle ei vain jossain muualla vaan myös täällä Euroopassa.
Ranskan ja muiden maiden johtajat ovat tuominneet terrori-iskut. En voi kuitenkaan välttää ärsyyntymistä kaksinaamaisuudesta, jolla Lähi-idässä viattomia siviilejä pommittavat, sodan ja valtioterrorin keinoin imperialistisia etuja ajavat suurvaltojen johtajat esiintyvät nyt terrorismin vastustajina. Tai kun osanottonsa ranskalaisille esittävät Suomen hallituksen ministerit, jotka ovat juuri sopineet palauttavansa takaisin täältä turvapaikkaa hakeneita ihmisiä sodan ja terrorin jalkoihin.
Terrori-iskut ovat kohdistuneet lähinnä niihin maihin, jotka ovat osallistuneet sotiin Syyriassa, Irakissa ja muualla Lähi-idässä. Johtopäätös Suomen pitämisestä erossa sotapolitiikasta ja Naton ulkopuolella on tälläkin perusteella tärkeä.
Pariisin tragedia saa minut pohtimaan myös sitä, miksi sota ja väkivalta herättävät meissä voimakkaita solidaarisuuden tunteita niin usein vasta, kun tapahtumat tulevat lähelle meitä, Eurooppaan. Miksi ei ole laajempaa rauhanliikettä esimerkiksi Syyrian ja Irakin sotien lopettamiseksi?
Kirjoita kommentti
- Tähdellä * merkityt kohdat pakollisia
Posts: 1
Terrori
Reply #2 on : Sat December 12, 2015, 15:54:16