Pariisin ilmastosopimus ei ole vielä ratkaisu

Pariisissa eilen aikaansaatua kansainvälistä ilmastosopimusta on kehuttu historialliseksi. Lähes 200 valtion sitoutuminen rajoittamaan ilmaston lämpeneminen selvästi alle kahteen asteeseen onkin merkittävä saavutus. Ei ole kauan siitä, kun jouduttiin vielä kiistelemään siitä, ovatko ihmisen toimet nopeuttaneet ilmastonmuutosta ja tarvitaanko toimia sen hillitsemiseksi. Ympäristöliikkeillä on iso ansio tämän muutoksen tapahtumisessa.

Ilmastosopimus avaa tietä kohti hiilivapaata taloutta. Mutta 32-sivuisen sopimuksen tavoitteiden ja valtioiden esittämien lupausten välillä on ristiriita. Tähän mennessä esitetyt päästöjen vähentämistavoitteet eivät pysäytä ilmaston lämpenemistä vaan ilmastonmuutos jatkuu. Sovitut keinot jättävät paljon tulkinnanvaraa ja sopimuksen voimaantulo lykättiin vuoteen 2020 asti, vaikka päästöjen vähentämisellä on kiire.

Köyhien maiden ilmastorahoitukseen luvattu vähintään 100 miljardia euroa ei tullut sitovaan sopimustekstiin vaan löyhempänä lupauksena. Lisäksi jäi epäselväksi, mitä kaikkea siihen voidaan laskea ja miten suurelta osin se on julkista rahoitusta. Samalla rikkaiden maiden hallitukset pitivät huolen siitä, että sopimuksella ei puututtu finanssipääoman voittoihin eikä ryhdytty muuttamaan tulonjakoa oikeudenmukaisemmaksi.  

Köyhät maat joutuvat edelleen maksamaan ison osan laskusta, jota ne eivät ole aiheuttaneet. USA:n vaatimuksesta Pariisissa jopa kirjattiin, että kehitysmaille ilmastonmuutoksesta aiheutuneista korjaamattomista menetyksistä ei seuraa korvausvaatimuksia teollisuusmaille.

Maan ystävien kansainvälinen järjestö luonnehtikin – yleisestä hymistelystä poiketen – Pariisin sopimusta huijaukseksi. Myös suomalaisten kansalaisjärjestöjen arviot ja Yhtyneen vasemmiston europarlamenttiryhmän kommentit ovat kriittisempiä kuin valtamedian esittämä kuva.

Positiivista on se, että Pariisissa sovittiin päästöjen seurannasta ja jatkossa tapahtuvasta tavoitteiden tarkistamisesta. Päästövähennyksiä arvioidaan vuonna 2018 ja vuodesta 2020 alkaen valtioilta pyydetään viiden vuoden välein lisää lupauksia päästöjen vähentämisestä.

Monet yritykset ovat jo nähneet ilmastonmuutoksen hillitsemisessa bisnesmahdollisuuden. Uusiutuvaan energiaan ja päästöjen vähentämiseen sisältyykin paljon mahdollisuuksia muun muassa työllisyyden ja viennin edistämisessä. Markkinaehtoisin keinoin Pariisin sopimuksen tavoitteet eivät kuitenkaan toteudu. Se on nähty jo päästökaupan kokemuksista.

Tarvitaan kansalaistoimintaa, jolla valtiot, yritykset, kunnat ja muut paikalliset toimijat painostetaan konkreettisiin tekoihin ja jatkamaan pidemmälle, kuin Pariisissa nyt päästiin. Kyse ei ole vain ilmastopolitiikasta, tarvitaan myös vaihtoehto uusliberalistiselle ja kapitalistiselle talousjärjestelmälle.

Kirjoita kommentti