Onko meillä varaa olla nostamatta kunta-alan palkkoja?

8.3.2020

Kunta-alalla ei ole varaa ammattiliittojen esittämiin palkankorotuksiin ja palkattomista kiky-tunneista luopumiseen. Tätä mantraa on toistellut Kuntatyönantajan johtaja Markku Jalonen. Mutta onko meillä varaa olla nostamatta hoitoalan, opettajien ja muiden kunta-alan työntekijöiden palkkoja?

Suomalainen hyvinvointimalli perustuu suurelta osin kuntien järjestämiin ja tuottamiin palveluihin. Niiden tarve kasvaa. Kunnilla on kuitenkin vaikeuksia saada tarpeeksi hoitajia, lääkäreitä, lastentarhanopettajia, sosiaalityöntekijöitä ja monia muita ammattilaisia. Samaan aikaan suuret ikäluokat ovat siirtymässä eläkkeelle.

Niin paljon kuin koulutuksesta, tehostamisesta, digitalisaatiosta ja palvelujen uudistamisesta puhutaankin, on selvää, että kuntien henkilöstöpulan ratkaisemiseksi tarvitaan palkkojen ja muiden työehtojen parantamista. Esimerkiksi sote-alan koulutuksen saaneista yli 70 000 on siirtynyt töihin muille aloille, eikä tätä virtaa pysäytetä pelkillä puheilla.

 

Palkka-tasa-arvo

Hoito- ja hoiva-alan liitot Super ja Tehy avasivat kevään työehtoneuvottelut ehdottamalla 10 vuoden palkkaohjelmaa, joka korjaisi naisvaltaisen alan palkkojen jälkeenjääneisyyttä. Myös JHL esitti samapalkkaisuuden edistämistä. Lisäksi se haluaa palkankorotukset euromääräisinä ja yleiskorotuspainotteisina, mikä vahvistaisi pienipalkkaisten asemaa.

Kuntatyönantaja vetoaa kuntien talousvaikeuksiin. Ne ovat pääosin seurausta ratkaisuista, joilla hallitukset ovat leikanneet kuntien peruspalvelujen rahoitusta. Samaan aikaan hallitukset ovat jakaneet monin verroin enemmän rahaa yrityksille ja suurituloisille erilaisina verohelpotuksina ja tukina.

Kun Super ja Tehy esittelivät palkkaohjelmaa, ne totesivat sen 80 miljoonan euron nettokustannusten olevan vain ”noin kaksi prosenttia kaikista valtion vuosittain maksamista yritystuista ja kymmenessäkin vuodessa murto-osa esimerkiksi suunnitelluista hävittäjähankinnoista”.

 

Miksei leikata voittoja?

Työnantajat niin teollisuudessa kuin palveluissa vetoavat Suomen kilpailukykyyn vastustaessaan työehtojen parantamista. Mitään kunnollista selitystä sille, miten kuntien työntekijöiden palkkojen heikentäminen ja työajan pidentäminen vahvistavat vientiteollisuuden kilpailukykyä ei ole esitetty. Sen sijaan on paljon näyttöä siitä, että hyvät julkiset palvelut ovat tärkeitä myös yritysten reaaliselle kilpailukyvylle.

Kaiken lisäksi Eurostatin tilastot osoittavat, että teollisuuden keskimääräiset työvoimakustannukset ovat Suomessa selvästi keskeisiä ”kilpailijamaita” alhaisemmat (Lauri Muranen sak.fi 28.11.2019).

Yritystutkija Ritva Oesch on laskenut, että yritystulon veroprosentin palauttaminen vuoden 2007 tasolle, osinkotulojen osittaisen verovapauden poistaminen, kunnallisveron ulottaminen pääomatuloihin ja varainsiirtoveron palauttaminen pörssikaupalle toisi yhteensä 6 – 7 miljardia lisää tuloja valtiolle ja kunnille. Rahaa siis on. Kysymys on siitä, miten kansalaisten työllään luoma arvo jaetaan, hän kirjoittaa (osallisuusmedia.fi 6.2.2020).

Helsingissä on kyse myös siitä, miten kaupungin keräämät ylijäämät käytetään. Viime vuoden alustavan tilinpäätöksen mukaan Helsinki teki 385 miljoonaa euroa ylijäämää. Miksi kaupunginvaltuusto asetti kuitenkin yksimielisesti tavoitteeksi kerätä myös tänä vuonna ja lähivuosina samaa luokkaa olevat ylijäämät?

© 2020 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »