Onko lobbari-kenraaleilla isänmaata?

18.4.2020

Puolustusvoimien edellisen komentajan Jarmo Lindbergin ryhtyminen Suomelle F-35 hävittäjiä kauppaavan Locheed Martinin konsultiksi oli niin törkeä temppu, että Suomen hallituksenkin oli pakko alkaa vetää jotain rajaa lobbareiden rooliin.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen ilmoitti, että hävittäjähankinnan valmistelussa on ”vastaisuudessa pidättäydyttävä kaikista yhteyksistä tarjoajia edustavien konsulttiyritysten ja konsulttien kanssa”.

Ministeriön tiedotteen mukaan käytäntö koskee tapaamisia ja muita yhteyksiä. ”HX-hanke tulee vetoamaan kaikkiin tarjoajiin, jotta konsultteja ei käytettäisi enää myöskään virallisissa neuvotteluissa.” Eli lobbarit ovat tähän asti voineet pitää yhteyttä suoraan hankintaa valmisteleviin virkamiehiin ja osallistua jopa neuvotteluihin! Sen halutaan loppuvan, mutta muuten ministeriön linjaus ei konsulttien käyttöä rajoita.

Lobbaus ”kenraalien tapa”

Kun Lindbergin rooli konsulttina tuli julkisuuteen, ei ministeriön HX-hankeen johtaja Lauri Puranen nähnyt tällaisessa toiminnassa mitään ongelmaa. Sellaisesta näyttääkin tulleen HX-hankkeessa ”uusi normaali”.

Puolustusvoimien komentajana 2001 – 2009 toiminut Juhani Kaskeala lobbaa toista yhdysvaltalaista hävittäjää, Boeingin Super Hornettia, yhdessä puolustusministeriön strategisten hankintojen osastoupseerina toimineen Juha Salmisen, aiemmin kokoomuksen lehdistösuhteista vastanneen Niilo Mustosen ja puolustusministeriössä neuvottelevana virkamiehenä toimineen Heidi Fransilan kanssa.

Brittiläisen Eurofighter Typhoonin laskuun lobbaavat entinen puolustusministeri Jan-Erik Enestam, puolustusministeriön entinen ylijohtaja Eero Lavonen ja ilmasotakoulun entinen johtaja Jukka Ahlberg.

Ranskalainen Dassault on värvännyt Rafale-hävittäjää lobbaamaan puolustusvoimien entisen esikuntapäällikkö Kari Takasen, aiemmin RKP:ssä mm. puolustusministeriön valtiosihteerinä toimineen Marcus Rantalan ja puolustusministeriössä asiantuntijana toimineen Heidi Nystedt-Suvannon.

Ruotsalainen Saab on rekrytoinut Jas Gripeniä lobbaamaan ilmavoimien entinen esikuntapäällikkö Kari Salmen.

Puolustusvoimien ex-komentaja Jarmo Lindbergin kanssa F-35 hävittäjiä lobbaavat Karjalan lennoston entinen komentaja Ossi Sivén ja muun muassa keskustapuoluetta konsultoinut Tekirin Harri Saukkomaa.

Rahaa näissä konsulttihommissa tienaa epäilemättä mukavasti. Mutta samalla tällainen lobbarilista kertoo hätkähdyttävällä tavalla armeijan ja puolustusministeriön johtotehtävissä toimineiden kenraaleiden ja virkamiesten turvallisuuspoliittisesta ajattelusta ja moraalista.

Erityisesti puolustusvoimien komentajina aiemmin toimineet Kaskeala ja Lindberg ovat jo ennen HX-hankintaa olleet aktiivisia Suomen aseteknologian ja armeijan sitomisessa riippuvaiseksi Yhdysvalloista ja Natosta. Lobbareina he ajavat nyt avoimesti toimeksiantajansa eli Yhdysvaltojen aseteollisuuden ja samalla USA:n strategisia intressejä.

Lobbauksen pelisääntöjen tiukentaminen ei riitä. Ainakin Lindbergin tapauksessa on syytä selvittää, onko hän rikkonut karenssisopimustaan. Vielä tärkeämpää on kuitenkin arvioida uudelleen koko HX-hanke.

 

Miksi hävittäjät ovat hallitusohjelmassa tabu?

Sanna Marinin hallitus sitoutui ohjelmassaan siihen, että ”Hornet-kaluston suorituskyky korvataan täysimääräisesti” HX-hävittäjähankinnalla, joka tehdään ensi vuonna. Hallitusohjelma on nyt koronakriisin takia menossa uusiksi ja hallitus on jo sopinut keskustelevansa siitä elokuussa. Siksi on kummallista, että pääministeri ilmoitti viime viikolla ykskantaan A-studiossa, että hävittäjähankinta pitää tehdä.

Hävittäjien hinnaksi on ilmoitettu 10 miljardia, minkä lisäksi on arvioitu tulevan ainakin 20 miljardia hävittäjien elinkaaren aikaisia kuluja. Miksi hävittäjähankinta on tabu, jota ei saa uudelleenarvioida, vaikka koronaepidemia ja päälle kaatuva lama muuttavat koko valtiontalouden perusteita ja painotuksia? Miksi hävittäjähankinnasta ei ole esitetty kokonaisvaltaista turvallisuuspoliittista arviota, jossa olisi tarkasteltu myös vaihtoehtoja ja hävittäjien mielekkyyttä?

Halusiko pääministeri ilmoituksellaan pysäyttää alkuunsa keskustelun, joka oli koronakriisin myötä alkanut lopultakin viritä myös joidenkin eduskuntaryhmien piirissä? Alistuvatko kansanedustajat tähän?

 

Mihin ja kuka hävittäjiä tarvitsee?

Hävittäjien valtavan kallis hinta ei ole ainoa syy arvioida HX-hanke uudelleen. Kyse on myös siitä, ovatko hävittäjät tarpeen Suomen puolustamisessa tai ovatko ne edes ensi sijassa puolustusaseita. Samalla on kyse siitä, rakennetaanko turvallisuutta aseiden vai yhteistyön varaan.

Muun muassa pääesikunnan entinen suunnittelupäällikkö Pertti Tervonen (kirjassa Uussota, AtlasArt 2019) ja HX-hankkeesta kirjaa valmisteleva Pentti Sainio (Le Monde Diplomatique 2-3/2020) ovat arvostelleet HX-hanketta. Heidän mielestään se ei perustu ilmapuolustuksen kokonaisarvioon ja on jäänyt jälkeen aseteknologian nopeasta kehityksestä.

Sainio viittaa maasta laukaistaviin torjuntaohjuksiin, nykyisten Hornetien käyttöiän pidentämiseen ja miehittämättömiin lennokkeihin. Ne olisivat paljon halvempi ja Suomen puolustuksen tarpeisiin parempi vaihtoehto.

Suomessa ollaan korvaamassa Hornet-hävittäjiä 4 000 lentotunnin jälkeen. Valmistajan mukaan niillä voisi kuitenkin lentää jopa 12 000 tuntia ja Yhdysvaltojen ilmavoimat on lentänyt rasittavassa lentotukialuskäytössä niillä 8 000 tuntia. Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro kertoo mielipidekirjoituksessaan Kanadan hankkineen Suomen Horneteja vanhempia koneita, joilla aiotaan lentää vuoteen 2032 asti.

Hoitajia vai hävittäjiä?

Tällaisten tietojen valossa tuntuu käsittämättömältä, että Sanna Marinin hallitus ei halua arvioida uudelleen HX-hävittäjähanketta.

Onko hallitus ohjelmaansakin tiukemmin sitoutunut tiivistämään sotilaallista yhteistyötä, jossa Suomeen kalliilla hankittavat hävittäjät täydentäisivät Yhdysvaltojen ja Naton asevoimaa kansainvälisissä sotilaallisissa operaatioissa joitain muita maita vastaan? Siksikö halutaan hankkia koneita, joiden valttina on hyökkäyskyky ilmasta maahan?

Eikö viimeistään nykyinen koronaviruspandemia osoita, että asevarustelun sijasta tarvitsemme lisää resursseja muun muassa terveydenhuoltoon ja lisää kansainvälistä yhteistyötä?

Hoitajia vai hävittäjiä, arvon ministerit?

 

(Artikkelin kuva Eespäin-lehti 1/2020, taitto Outi Mentula)

© 2020 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »