Onko Keskuspuisto Helsingin ”Koijärvi”?

Helsingin yleiskaavaehdotukseen sisältyy monia ongelmia. Niissä kaikissa näkyy se, että kaupunkisuunnitteluvirastossa ja –lautakunnassa on kaavan peruslinjaukset hakattu jo alussa kiveen niin, että asukkaiden kuulemisesta on tullut pelkkä muodollisuus.

Onneksi kaikki eivät alistu pienen piirin päätöksentekoon. Keskuspuisto-ryhmän eilen järjestämä tilaisuus oli siitä hyvä esimerkki. Kansalaisliike teki taas sen, mitä kaupunkisuunnitteluvirasto ei halunnut tehdä. Se toi virkistysalueiden, ympäristön ja kaavoituksen asiantuntijat keskustelemaan asukkaiden ja valtuutettujen kanssa siitä, miksi ja miten Keskuspuisto voidaan suojella.

Kansalaistoiminta Keskuspuiston puolesta on jo kertaalleen pakottanut lautakunnan muuttamaan yksimielisesti hyväksymäänsä yleiskaavan luonnosta niin, että Keskuspuistosta vähennettiin 10 hehtaaria rakentamista. Jäljelle jäi kuitenkin yhä 50 hehtaaria, joiden rakentaminen kaventaisi ja lähes katkaisisi Keskuspuiston. Sinnikkäästi ja monenlaisin tavoin toimiva kansalaisliike näyttää nyt murtaneen jo toistamiseen kaupunkisuunnittelulautakunnan konsensuksen.

Keskuspuisto voidaan säilyttää

Kesän aikana on suurin osa valtuustoryhmistä ilmoittanut olevansa valmis muuttamaan yleiskaavaehdotusta Keskuspuiston suojelemiseksi. SKP ja Helsinki-listat on ollut tällä kannalla alusta alkaen. Vain kolme suurinta ryhmää – kokoomus, vihreät ja demarit – pitävät yhä kiinni lautakunnan ehdotuksesta. Näissäkin ryhmissä on kuitenkin niitä, jotka haluaisivat korjata lautakunnan onnetonta ehdotusta.

Paineet muutoksiin ovat niin kovat, että kaupunkisuunnitteluviraston johto on alkanut pelotella koko yleiskaavan kaatuvan, jos ehdotuksesta poistetaan Keskuspuistoon esitetty rakentaminen. Yleiskaavan siirtyminen päätettäväksi kevään kuntavaalien jälkeen olisi demokratian kannalta minusta vain hyväksi – asukkaat pääsisivät sanomaan sanansa – mutta monelta muiltakin osin kovaa kritiikkiä herättäneen yleiskaavaehdotuksen sopineet puolueet eivät halua tästä asiasta vaalikysymystä.

Kaupunginhallituksen ja valtuuston roolia ajatellen kiinnostavimman puheenvuoron käytti eilisessä tilaisuudessa professori Olavi Syrjänen. Hän on Suomen johtavia kaavoituslainsäädännön asiantuntijoita. Syrjänen osoitti, että valtuusto voi aivan laillisesti ja perustellusti poistaa yleiskaavaehdotuksessa Keskuspuistoon esitetyn uuden rakentamisen ilman, että kaavaehdotusta pitää tämän takia palauttaa.

Keskuspuistoon esitettyä rakentamista koskeva muutos ei ole niin olennainen, että ehdotus pitäisi laittaa uudelleen nähtäville. Näin on monestakin syystä: Kyse on lähes koko kaupungin yleiskaavasta, jolloin yhden kaupunkibulevardin yhden osan muutos ei ole kokonaisuuden kannalta olennainen. Yleiskaavaehdotus ei ole aluevarauskaava vaan strateginen yleiskaava, jonka yleispiirteisyyttä kaavaselostuksessa korostetaan. Rakentamisalueiden vähentäminen ei voi olla olennainen, koska rakentamistavoite on edelleen toteutettavissa. Syrjänen viittasi lisäksi siihen, että muutos on maakuntakaavan mukainen, sen prosentuaalinen osuus kaava-alueesta on pieni ja muutos on voimassaolevien Keskuspuiston asemakaavojen ja valtuuston pysyväksi tarkoittaman virkistysaluekäyttötavoitteen mukainen.

Vihreät temppelinharjalla

Keskuspuistoon rakentamista on tätä ennen yritetty perustella etenkin demareiden taholta asuntorakentamisen tarpeilla. Keskuspuiston suojelun takia ei kuitenkaan jää yhtään asuntoa rakentamatta, koska yleiskaavaehdotuksessa on asuntorakentamiselle osoitettu kaksi kertaa niin paljon alueita kuin tarvitaan kaavan ilmeisen ylimitoitettujenkaan rakentamistavoitteiden toteuttamiseen. Ja kun asukasmäärä Helsingissä kasvaa, myös viher- ja virkistysalueiden tarve kasvaa.

Vihreät puolestaan ovat väittäneet Keskuspuiston suojelun uhkaavan kaupunkibulevardeja, jotka vihreät itse nostivat kaavavalmistelussa päätavoitteeksi ja asettivat sen Keskuspuiston suojelua tärkeämmäksi. Yleiskaavaehdotuksessa kaupunkibulevardeja on kahdeksan ja ne on määritelty tie- tai katualueeksi. Keskuspuiston vieressä kulkeva Hämeenlinnanväylä voidaan siis määritellä kaupunkibulevardiksi, vaikka sen itäpuolella ei olisikaan Keskuspuiston kohdalla rakentamista.

Kyse ei ole siis asunnoista, ei bulevardeista eikä juridiikasta, jos Keskuspuistoon esitettyä rakentamista ei haluta poistaa yleiskaavaehdotuksesta. – Mistä sitten on kyse?

Jäljelle on jäänyt perustelu, jonka mukaan keskeisten poliittisten ryhmien sopimusta yleiskaavasta ei voi avata. Tällainen sopimus neuvoteltiin kokoomuksen ja vihreiden johdolla jo ennen kuin yleiskaavaluonnoksen lausunto- ja muistutuskierrokset oli käyty. Menettely on maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen asukkaiden kuulemisen periaatteiden vastaista. Kokoomuksen, vihreiden ja demareiden johtaville kuntapoliitikoille tämä kabinettisopimus on kuitenkin tärkeämpi kuin asukkaiden mielipiteet. Mutta miksi.

Onko kyse vain vallasta, jota ei haluta jakaa? Vai onko taustalla jotain muitakin lupauksia ja kytköksiä? Selvää on ainakin se, ketkä hyötyvät viher- ja virkistysalueiden muuttamisesta rakennusmaaksi. Olisikin hyvä kuulla, millaisia keskusteluja kaavan valmistelussa on käyty rakennusliikkeiden ja muun liike-elämän edustajien kanssa.

Erityisesti vihreät ovat nyt temppelinharjalla. He ovat Osmo Soininvaaran johdolla ajaneet Hämeenlinnanväylää kaupunkibulevardiksi sillä hinnalla, että tämä johtaa rakentamiseen Keskuspuiston alueelle. Kun suurin osa valtuustoryhmistä on valmis muuttamaan kaavaehdotusta, sillä ei ole enää valtuustossa enemmistöä ilman vihreitä.

Keskuspuistosta on muodostunut ”Helsingin Koijärvi”. Siinä on kyse siitä, rakennetaanko Helsinkiä asukkaiden vai gryndereiden ja kauppiaiden ehdoilla, ovatko asukkaiden hyvinvointi ja ympäristöarvot tärkeämpiä kuin raha? Keskuspuiston puolustaminen on yhdistänyt monia erilaisia ihmisiä ja järjestöjä toimintaan samaan tapaan kuin aikoinaan Koijärven pelastaminen. Toivottavasti myös Keskuspuisto pelastetaan. Onnistuuko se tällä kertaa ilman leiriä ja ketjuja?