Onko hallitus myymässä julkiset palvelut Lipposen komissaarin paikasta?

3.6.2004

 

Onko Suomen hallitus myymässä EU:n perustuslakia koskevissa neuvotteluissa julkiset hyvinvointipalvelut saadakseen Paavo Lipposelle tai jollekin muulle komissaarin paikan?

Tällainen kytkykauppa näyttää ainakin sisältyvän hallituksen EU-ministerivaliokunnan ja eduskunnan suuren valiokunnan toukokuun 14.päivä tekemään päätökseen, jonka mukaan Suomi voi hyväksyä EU:n perustuslain, joka ei turvaa hyvinvointipalvelujen säilymistä kansallisessa päätösvallassa, jos perustuslaki takaa ”oman äänivaltaisen komissaarin”.


Eduskunnan suuren valiokunnan mietinnössään (SuVP 25/2004 vp) vahvistaman hallituksen neuvottelumuistion mukaan Suomen edustajat voivat hyväksyä perustuslakiin muotoilut, jotka antavat mahdollisuuden päättää EU:ssa määräenemmistöllä hyvinvointipalveluihin vaikuttavista sisämarkkinasäädöksistä ja kansainvälisistä kauppasopimuksista, jos perustuslakiin saadaan takeet ”omasta äänivaltaisesta komissaarista” ja muista komission roolia vahvistavista ”yhteisömenetelmän” asioista.

EU:n puheenjohtajamaan, Irlannin hallituksen valmisteleman ehdotuksen mukaan perustuslaista aiotaan jättää pois nykyiseen EU:n perussopimukseen sisältyvät ns. suojalausekkeet, joiden mukaan julkiset sosiaali-, terveys-, koulu- ja kulttuuripalvelut kuuluvat kansalliseen päätösvaltaan. Samalla perustuslakiesityksen artiklat III.179 ja III.217 antavat EU:lle vallan päättää määräenemmistöllä sellaisista sisämarkkinasäännöistä ja kansainvälisistä kauppasopimuksista, jotka voivat jatkossa koskea myös julkisia hyvinvointipalveluja.

Kun hallituksen ministerit vähättelevät lausunnoissaan näiden muutosten merkitystä, voi kysyä, miksi ne tehdään, ellei EU:n enemmistöpäätöksiä ja kauppapolitiikan toimivallan laajentamista julkisiin palveluihin ole myös tarkoitus käyttää? Tai miksi eduskunnan syksyllä esittämiä muutoksia hyvinvointipalvelujen säilyttämisestä kansallisessa päätösvallassa ei ole hyväksytty EU:n perustuslakia valmistelevassa hallitusten välisessä konferenssissa?
 
EU-komission samaan aikaan valmistelema palvelukauppaa koskeva direktiivi kertoo paljon siitä, mihin tällä alueella ainakin komissio pyrkii. Direktiiviesityksen mukaan unionin sisämarkkinoilla palvelujen laadun ja työntekijöiden työehtojen valvonta olisi vain ns. lähtömaan viranomaisten vastuulla.

EU-politiikan epädemokraattisuutta kuvaa se, että eduskunnan suuren valiokunnan ja hallituksen ministerivaliokunnan neuvottelumandaatti ei ole julkinen asiakirja, vaikka se koskee jokaisen kansalaisen perusoikeuksia ja aiotaan hyväksyä vain muutama päivä EU-vaalien jälkeen. Vaatimus EU:n perustuslain alistamisesta kansanäänestykseen myös Suomessa on tässä tilanteessa entistä perustellumpi.

© 2019 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »