Kävin katsomassa elokuvan Oliivipuu. Suosittelen.

Elokuva kertoo tarinan nuoresta espanjalaisesta Anasta, joka saa päähänsä hakea takaisin perhetilalta Saksaan myydyn ikivanhan oliivipuun ja näin palauttaa kuolemaa tekevän isoisänsä elämänhalu.

Koominen road-movie yhdistyy arkirealistiseen kuvaukseen sukupolvien suhteesta toisiinsa ja oliivipuuhun, ihmisen omiin juuriin ja elämän puuhun. Mikä on tärkeää ja arvokasta elämässä? Ja millä sitä mitataan – ei ainakaan vain rahalla.

Tarinassa limittyvät hämmästyttävän luontevasti monet tasot: sukupolvien erot ja yhteisöllisyyden merkitys, maanviljelyksen ja pienyrittäjyyden ongelmat, Espanjan talouskriisi ja korruptio, Saksan rooli EU:ssa, suuryhtiöiden aiheuttamat tuhot ja niiden viherpesu, kapitalistinen globalisaatio, some-aktivismi ja mielenosoitukset.

Koskettava ja kaunis leffa, jossa elämä hymyilee kyynelten läpi. Ohjaajana on jo elokuvallaan Sade kuuluu meille kansainvälistä mainetta niittänyt Icia Bollain ja brittiläisen Ken Loachin monien elokuvien käsikirjoittajana palkittu Paul Laverty.