Oi Ukraina!

Kuvat Ukrainan väkivaltaisuuksista, kyvyttömyys ratkoa kiistoja neuvotellen, kiihkokansallisten ja äärioikeistolaisten ryhmien saama rooli mielenosoituksissa, virallisten ja epävirallisten aseistautuneiden joukkojen yhteenotot…. Kaikki tämä muistuttaa huolestuttavalla tavalla siitä, mitä olemme nähneet muun muassa Jugoslavian hajotessa.

Ukraina on pinta-alaltaan Euroopan toiseksi suurin ja väkiluvultaan seitsemänneksi suurin valtio. Se oli Neuvostoliiton ”vilja-aitta” ja itäiset alueet myös raskaan teollisuuden alueitta, mutta sittemmin taloudelliset ongelmat ovat kasvaneet. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen johtajat ja poliittiset ryhmittymiset ovat vaihdelleet, mutta korruptio ja väärinkäytökset jatkuvat olipa johdossa tämä tai tuo ryhmittymä. Epäluottamus johtajia ja poliittista järjestelmää kohtaan on laajaa.

Suomalaisessa mediassa Ukrainan konflikti on usein esitetty länsimielisten ja Venäjälle suuntautuneiden, jopa EU:n ja Venäjän välisenä. Selvästi Ukrainan paikasta ja suunnasta käydäänkin kansainvälistä kamppailua. Kyse ei ole kuitenkaan vain poliittis-ideologisista valinnoista. Pelissä ovat myös isot taloudelliset intressit, joiden rahavirtoja ohjailevat suurliikemiehet niin Ukrainassa kuin sen rajojen ulkopuolella.

EU ei näytä tarjonneen Ukrainalle erityisiä taloudellisia etuja assosioitumissopimuksella. Osin jopa päinvastoin, sillä EU-markkinat ovat uhka merkittävälle osalle Ukrainan teollisuudesta ja maataloudesta. Venäjä taas on luvannut rahallista apua, maakaasusopimuksia ja osallistumista Euraasian talousalueeseen, johon ei liity yhtä kovia ehtoja kuin EU-sopimuksiin. Kaikki tämä kietoutuu Ukrainassa erilaisten ryhmien väliseen taisteluun vallasta, ja rahasta. Erimielisyyksiä on myös suhteesta Natoon.

Taloudellisten intressien ohella suomalaisessa mediassa on yleensä sivuutettu äärioikeiston rooli Ukrainan mielenosoituksissa ja väkivaltaisuuksissa. Jopa eräät EU-maiden edustajat ovat tavanneet Ukrainan parlamentaarisen opposition lisäksi äärioikeiston johtajia, jotka esiintyvät fasistisin tunnuksin ja vaatien Ukrainan kommunistisen puolueen kieltämistä. Äärioikeisto on saanut mielenosoituksissa aseman, jota se on käyttänyt provosoidakseen väkivaltaisia yhteenottoja.

Viime vaaleissa uudelleen voimistunut ja yli 13 % kannatuksen saanut kommunistinen puolue on esittänyt Ukrainan tulevan suunnan ratkaisemista kansanäänestyksellä. Se on esittänyt myös poliittista reformia, jolla siirryttäisiin presidenttivaltaisesta järjestelmästä parlamentaariseen ja vahvistettaisiin alueiden oikeuksia, siirtymistä suhteelliseen vaalitapaan ja siviilielintä julkisen vallankäytön kontrolloimiseen.

Ennen kuin tällaiseen muutokseen päästään, pitää saada loppu väkivallalle ja luoda edellytykset demokraattiselle poliittiselle keskustelulle. Aseiden ja voiman sijasta on kansalaisten saatava ratkaista. Ehkä Ety-järjestöllä voisi olla tällaisen kehityksen aikaansaamisessa annettavaa, olisihan sillä Euroopan maiden yhteinen mandaatti ja mukana olisivat niin Venäjä, EU-maat kuin USA.