Nuorisolaki ja nuorisotoimen johtosääntö
Tässä nuorisotoimen johtosäännössä palataan alueellisen työn korostamiseen. Tässä suhteessa se kulkee – mielestäni aiheellisesti – eri suuntaan kuin eräät muut hankkeet, kuten suunnitelmat lähiterveysasemien keskittämisestä jättikeskuksiin ja sote-uudistus.
Alueellista nuorisotyötä organisoidaan kuitenkin kolmessa isossa osastossa: itäinen, läntinen ja pohjoinen. Esityksen mukaan alueellisten tarpeiden tunnistamisessa kuullaan nuoria laajasti.
Nähtäväksi jää, toteutuuko tämä uudessa organisaatiossa. Ainakaan nykyisin sanat ja teot ovat valitettavasti usein ristiriidassa. Tämä näkyy esimerkiksi nuorisotoimen ehdotuksessa lopettaa Pakilan ja Pihlajiston nuorisotalot. Esityksen valmistelussa ei kuultu nuoria eikä muita alueen asukkaita. Samalla jätettiin kylmästi huomiotta lasten aamu- ja iltapäivätoiminta, joka menettää tilat nuorisotalon lopettaessa. Huomiotta jätettiin myös tässä johtosäännössä mainittu tilojen yhteiskäyttö, johon olisi avautunut mahdollisuuksia muutaman vuoden kuluttua Pakilan koulun peruskorjauksen myötä.
Nuorisolain mukaan nuorille tulee järjestää mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja nuorisopolitiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Tämän johtosääntöesityksen valmistelussa ei ole kuultu nuoria, ei myöskään nuorten vaikuttamisjärjestelmän Ruudin ydinryhmältä ole pyydetty lausuntoa.
Tämä on aika hämmentävää, kun nuorisotyössä on kuitenkin haettu toimintamalleja ja kokeiltu osallistuvaa demokratiaa. Vaikuttaako nuorisotoimen johdossa vieläkin virkamiesmäinen tai paternalistinen ajattelu, jossa ylhäältä päin valitaan missä asioissa nuoret saavat käyttää oikeuksiaan? Eikö nuorisolain 8 pykälä koskekaan Helsingin nuorisotoimen johtajaa?
