Nuiva vaalimanifesti – köyhän miehen wahlroosilaisuutta

Nuiva vaalimanifesti – köyhän miehen wahlroosilaisuutta

Kolmentoista perussuomalaisen kansanedustajaehdokkaan Nuiva vaalimanifesti on eräänlainen ”köyhän miehen nalle wahlroosin” julistus: rahat ”meille”, ei ”niille”. Samalla se nojaa kuitenkin perusteluihin, joiden käyttöönotto voisi asettaa kyseenalaiseksi myös monet perussuomalaisten kannattajien sosiaalis-taloudelliset perusoikeudet.

Nuiva vaalimanifesti syyllistää maahanmuuttajat ihmisinä ongelmista, joiden tekijät ovat yhteiskunnallisia, ja jakaa ihmiset syntyperänsä perusteella jyrkästi eriarvoisiin ryhmiin. On niitä, joille kuuluvat kansalais- ja muut perusoikeudet, ja niitä, joilla ei niitä ole, ei ainakaan tasavertaisesti ja ehdoitta.

Missä analyysi muuttoliikkeiden syistä?

Ongelmaksi manifestissa esitetään maahanmuutto sinänsä, maahanmuuttajat ja monikulttuurisuus. Niitä taloudellisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä, jotka ovat synnyttävät muuttoliikkeitä, ei haluta tai osata analysoida.

Suomalaisten lähiöiden ongelmien, työttömyyden, perusturvan puutteen ja monien muiden vaikeuksien taustalla on sama suuryhtiöiden, pörssikeinottelijoiden ja hallitusten toiminta, joka tuottaa köyhyyttä, sotia, ympäristökatastrofeja ja muuttoliikkeitä eri puolilla maailmaa. Jostain syystä manifestin tekijöillä ei ole mitään sanottavaa tästä. Silmiin pistävää on se, että he vaikenevat tyystin työnantajapiirien roolista halpatyövoiman hyväksikäytössä.

Nuivan vaalimanifestin mukaan maahanmuuton ja monikulttuurisuuden tuomia ongelmia ei voi ratkaista. Sen yrittäminen johtaa vain ”vähemmistöihin kuuluvien suosimiseen enemmistöön kuuluvien kustannuksella”. Todellisuudessa maahanmuuttajat ovat kuitenkin keskimäärin muita heikommassa asemassa. Heidän ongelmansa ovat suurelta osin samoja, joihin moni suomalainen törmää. Sekä maahanmuuttajien että suomalaisten enemmistö kärsii nykyisestä politiikasta, jonka hyötyjiä ovat suurfirmat ja suurituloiset.

Maahanmuuttajien oikeuksien polkeminen ei ratkaise Suomessa syntyneiden köyhien, työttömien ja muiden vaikeuksissa olevien ongelmia. Sen sijaan se synnyttäisi Suomeen laajan oikeudettomien alaluokan. Tämä taas antaisi esimerkiksi työnantajille lisää mahdollisuuksia polkea muidenkin työntekijöiden työehtoja.

Valtion kehitysapu ”lakkautettava”?

Nuivan vaalimanifestin mukaan valtion ”ei tule esiintyä globaalina toimijana” eikä ”maailmanparantajana”. Kehitysmaille annettava apu nähdään jonain, joka on ”meiltä” pois. Manifestissa vaaditaan valtion budjetista maksettavan kehitysavun ”lakkauttamista kokonaan”. Tällainen tuskin ainakaan vähentäisi muuttoliikkeitä. Manifesti tarkastelee Suomea ikään kuin Nokia ja muut suuryhtiöt eivät toimisi kansainvälisesti tai kuin suomalaisten hyvinvointi ei riippuisi maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemisesta. 

Puhutaan yhtä ja tehdään toista

Nuivassa manifestissa esitetyt konkreettiset toimenpiteet ovat hämmästyttävän ristiriitaisia, kun ottaa huomioon, että tämä perussuomalaisten kunnanvaltuutettujen ja Suomen Sisun aktiivien porukka on jo vuosia esiintynyt maahanmuuttokriittisen keskustelun edelläkävijänä.

Käytännössä he ovat olleet mukana kunnanvaltuustoissa toteuttamassa politiikkaa, jolla on heikennetty julkisia palveluja etenkin lähiöissä, pahennettu työttömyyttä, nostettu asumiskustannuksia jne. Esimerkiksi Helsingissä Jussi Halla-aho ja perussuomalaiset ovat hyväksyneet kaikki valtapuolueiden budjettisopimukset, joilla on alimitoitettu peruspalveluja samaan aikaan kun kaupungin kassassa ja pankkitileillä on satojen miljoonien ylijäämät.

Esitykset lyövät itseään korville

Nuivassa vaalimanifestissa on tärkeitäkin asioita, kuten huoli suomen kielen opetuksesta, maahanmuuttajanaisten asemasta, lähiöiden ghettoutumisesta ja uskonnonvapaudesta. Mutta monet manifestin esitykset vaikeuttaisivat näidenkin asioiden hoitamista.

Esimerkiksi lähiöiden ghettoutumisen uhkaa ei vähennetä vaan pikemminkin lisätään, jos maahanmuuttajat ohjataan manifestin esityksen mukaisesti asumaan sinne, missä asumisen hinta on edullisin. Suomen kielen opetusta ei helpota se, jos maahanmuuttajien oman äidinkielen opetus lopetetaan. Monien kielten osaaminen on sitä paitsi etu myös työllistymistä ja työelämää ajatellen. Jos kouluissa lopetetaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tuki – ns. positiivinen diskriminaatio – lisätään niin heidän kuin muidenkin oppilaiden vaikeuksia. Manifestissa vaadittua viranomaisten aktiivisuutta tyttöjen ja naisten oikeuksien turvaamisessa puolestaan vaikeutetaan, jos lopetetaan viranomaisille annettava koulutus toisenlaisista kulttuureista tulevien kohtaamisesta, kuten manifestissa toisaalta esitetään. Perussuomalaiset ovat sitä paitsi itse olleet mukana kunnissa torjumassa muun muassa toimia, joilla olisi lisätty maahanmuuttajien suomen kielen opetusta.

Ei-kansalaisten alaluokka

Erityisen vaarallisille vesille manifesti lähtee esittäessään, että ”kansalaisuus on palkinto” ja Suomessa pitää ottaa käyttöön ”ehdollinen kansalaisuus”. Tämän ehdotuksen mukaan maahanmuuttajat voisivat hakea kansalaisuutta vasta viiden vuoden oleskelun jälkeen ja vain tiettyjen ehtojen täyttyessä. Näitä ehtoja olisivat mm. kielitaito ja riippumattomuus tulonsiirroista (toimeentulotuki, asumistuki jne). Ehdollinen kansalaisuus kestäisi esimerkiksi 10 vuotta ja sen aikana kansalaisuus voitaisiin peruuttaa, jos em. ehdot eivät täyty. Näin Suomeen luotaisiin virallisesti toisen luokan ihmisten ryhmä, jolla ei olisi täysiä perusoikeuksia. Käytännössä siis lähes 15 vuotta täällä eläneeltä ja töitä tehneeltä voitaisiin perua kansalaisuus esimerkiksi, jos hän joutuu työttömyyden tai sairastumisen takia turvautumaan huomattavassa määrin sosiaaliturvaan.

Turvapaikanhakijoiden osalta manifestin linja on vielä nuivempi. Heidän väitetään harhaanjohtavasti tulevan ”suunnattoman kalliiksi”. Manifestin kirjoittajat nojaavat eräänlaiseen itse itseään todistavaan kehäpäätelmään: koska turvapaikkahakemuksista suurin osa hylätään, kyse on perusteettomasta pyrkimisestä Suomeen. Yhtään ajatusta turvapaikan hakijoiden oikeusturvan takaamisesta ei manifestiin sisälly. Siinä ei myöskään pohdita sitä, miksi suomalaiset saavat lähteä maailmalle leivän perään, opiskelemaan, rakkauden takia tai muista syistä, mutta tänne ei saa tulla vastaavilla perusteilla.

Perusoikeuksien määritteleminen ja kyseenalaistaminen vain syntyperän perusteella nojaa manifestissa ajattelutapaan, jonka mukaan Suomessa syntyneet – ilmeisesti heistäkin lähinnä ne, joiden molemmat vanhemmat ovat jonkinlaisia kantasuomalaisia – ovat arvokkaampia kuin muut. Siksi heille kuuluvat oikeudet, joita muut voivat saada vasta ”palkintona” sopeutumisesta, kuuliaisuudesta, tuottavuudesta, alamaisuudesta… Mihin vedetään ”suomalaisuuden” raja ja millä perusteella?

Ketkä seuraavaksi?

Jos maahanmuuttajien kansalais- ja muut perusoikeudet voidaan kiistää myyttisen suomalaisuuden ja taloudellisen rationaalisuuden kriteereillä, miksei myös muita ryhdytä arvioimaan yhä useammin samanlaisilla kriteereillä? Esimerkiksi jos ns. positiivinen diskriminaatio kielletään maahanmuuttajien eriarvoisuuden vähentämisessä, asetetaanko seuraavaksi kyseenalaiseksi pitkäaikaistyöttömien, vammaisten, ongelmalähiöiden tai syrjäseutujen tukeminen? Jos maahanmuuttajien toimeentulotuki (joka manifestissa esitetään muutettavaksi lainaksi, jota saisi enintään vuoden) sidotaan ”asetettujen oppimistavoitteiden saavuttamiseen”, tuleeko sama normi jatkossa muillekin? Entä keitä kaikkia koskee manifestin vaatimus lopettaa julkisen vallan tuet vähemmistökulttuureille, -kielille ja -identiteeteille?

Perussuomalaiset esiintyvät yleensä pienen ihmisen puolustajina. Nuivassa vaalimanifestissa tämän lähtökohdan on korvannut hämärä ja ristiriitainen kansallis-taloudellinen lähtökohta. Ihmisten arvoa ja oikeuksia mitataan yhtäältä syntyperällä ja toisaalta taloudellisilla perusteilla.

Sen sijaan, että arvostelisi kapitalistien voitontavoittelua ja hallitusten leikkauspolitiikkaa, perussuomalaisten Nuiva manifesti esittää syylliseksi maahanmuuttajat ja monikulttuurisuuden. Tämähän voi tietysti herroja naurattaa, kun he saavat nostella rauhassa voittoja ja optioita, samaan aikaan kun eri maista olevia työntekijöitä ja vähävaraisua usutetaan toisiaan vastaan. Mutta tämä ei auta sen enempää suomalaisten duunareiden, työttömien, lähiöiden ja maaseudun vähävaraisten kuin maahanmuuttajien, pakolaisten ja turvapaikan tarvitsijoiden asiaa. 

SKP maahanmuuttajien ja työväen yhteisten etujen puolesta

Suomen kommunistisen puolueen edustajakokous hyväksyi keväällä asiakirjan ”Maahanmuuttajien ja työväen yhteisten etujen puolesta”. Siinä tarkastellaan maahanmuuttopolitiikkaa työväenluokan yhteisten, kansallisuudesta riippumattomien etujen, luokkataistelun kansainvälisyyden ja ihmisoikeuksien lähtökohdista. SKP:ssä torjumme eri maista lähtöisin olevien työläisten ja vähävaraisten asettamisen toisiaan vastaan, muukalaisvihan ja rasismin. Vaadimme jokaiselle ihmiselle kuuluvien yhtäläisten oikeuksien toteuttamista.

Asiakirja sisältää muun muassa seuraavat tavoitteet:
–    Linnake-Euroopan rakentamisen sijasta tarvitaan tekoja, joilla tuetaan kehitysmaiden mahdollisuuksille kehittää taloutta omista tarpeistaan lähtien, muutetaan kansainvälisen talouden rakenteet oikeudenmukaisemmiksi, torjutaan ilmastonmuutosta ja lopetetaan sodat. Suomen huolehdittava kansainvälisistä velvoitteistaan ottaa vastaan pakolaisia. Turvapaikkahakemusten käsittelyä on nopeutettava.
–    Työvoiman polkumyynnin lopettamiseksi ja harmaan talouden kitkemiseksi on vahvistettava työehtosopimusten yleissitovuutta, säädettävä lailla 1 500 euron minimipalkka kuukaudessa ja edellytettävä suomalaisten työehtosopimusten noudattamista myös ns. lähetetyn työvoiman kohdalla. Vuokratyövoimaa välittävien firmojen harjoittama työehtojen polkeminen ja keinottelu määräaikaisilla työehtosopimuksilla on estettävä.
–    Maahanmuuttajien töihin hakeutumista pitää edesauttaa helpottamalla tutkintojen vastaavuuden hyväksymistä ja luopumalla rajoituksista turvapaikanhakijoiden oikeudella hakea työtä.
–    Asuinalueiden eriytymistä tulee ehkäistä huolehtimalla kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen riittävyydestä ja asuinalueiden asuntokannan monipuolisuudesta.
–    Kunnissa tulee ottaa huomioon tarpeet tarjota peruspalveluja useammilla kielillä, esimerkiksi maahanmuuttajavanhuksille.
–    Maahanmuuttajien kotiutumiseen liittyvien ongelmien ratkaisemisessa tulee maahanmuuttajien olla itse mukana ja vaikuttamassa päätöksentekoon.
–    Kotoutumissuunnitelmien tulee koskea kunnissa kaikki maahanmuuttajia, myös kotiäitejä tai muita työelämän ulkopuolella olevia perheenjäseniä.
–    Valtion on osoitettava kunnille lisää resursseja ja tiukemmat velvoitteet turvata riittävä ja monitasoinen kielten opetus.
–    Medialla on suuri vastuu levittää totuudenmukaista tietoa pakolaisuuden ja siirtolaisuuden syistä sekä eri kulttuureista. Rasismi ei ole isänmaallisuutta. Se avaa vain tietä koveneville otteille yleensäkin työväen etuja, demokratiaa ja ihmisoikeuksia vastaan.

Lisäksi SKP:n asiakirjassa todetaan, että ”maahanmuuttajia koskevat Suomessa pääosin samat ongelmat kuin useimpia muitakin täällä asuvia. Näitä ongelmia ovat työttömyys, työn ja toimeentulon epävarmuus, asumisen kallis hinta ja lisääntyvä eriarvoisuus. Maahanmuuttopolitiikan ongelmien ratkaiseminen on siten yleensä myös muita koskevien yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemista. Niitä ei voi ratkaista erillisinä – vain maahanmuuttajia tai vain Suomessa syntyneitä koskevina. Ne edellyttävät politiikan suunnan muuttamista ja pääoman vallan rajoittamista. Tässä tarvitaan kaikkien oikeistolaisesta politiikasta ja pääoman vallasta kärsimään joutuvien yhteistoimintaa. Se on haaste muun muassa ay-liikkeelle ja asukasliikkeille järjestää toimintaa niin, että myös maahanmuuttajat ovat laajasti mukana.”