Natosta yhä globaalimpi sotakoneisto

20.7.2022

Nato palasi Madridin huippukokouksessa kylmän sodan aikaisille juurilleen, mutta nyt entistä globaalimman roolin ottaneena sotilasliittona. Kesäkuun lopussa pidetty kokous päätti kiihdyttää asevarustelua, vahvistaa tukikohtien verkostoa erityisesti itärajoilla ja vahvistaa Naton globaalia roolia sotilaallisena ja poliittisena liittona.

Madridin kokousta on kutsuttu historialliseksi, koska se hyväksyi Natolle uuden strategisen konseptin ja kutsui jäseneksi Suomen ja Ruotsin. Synkintä tässä ”historiallisuudessa” on se, miten totaalisesti Nato-maiden johtajat ummistivat silmänsä siltä, että maailma tarvitsee vastakkainasettelun ja asevarustelun sijasta yhteistyötä ja voimavarojen ohjaamista ympäristökriisin ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen.

 

Vaarallinen strategia

Naton uudessa strategiassa Venäjä ei ole enää edes mahdollinen kumppani vaan vihollinen, jota vastaan varustaudutaan ja joka aiotaan voittaa sotilaallisella voimalla. Huippukokous ei esittänyt aloitteita Ukrainassa ja monissa muissa maissa käytävien sotien lopettamiseksi. Asevarustelun ja sotapolitiikan korostuminen näyttää sopivan erityisesti Yhdysvalloille – eurooppalaisille se tulee kalliiksi. Kuvaavaa on sekin, että uuteen strategiaan ei sisälly mitään kriittisiä arvioita Naton sotilasoperaatioista muun muassa Afganistanissa ja Irakissa.

Uudessa strategiassa myös Kiina määritellään uhkaksi, jonka politiikka haastaa Naton ”edut, turvallisuuden ja arvot”. Strategia perustuu muutenkin maailman jakamiseen vastakkaisiin blokkeihin – samaan aikaan kun ilmastonmuutos, luontokato, pandemia ja ydinaseiden uhkat korostavat tarvetta maailmanlaajuiseen yhteistyöhön. Natoa vahvistetaan kaikkia niitä vastaan, jotka eivät hyväksy Yhdysvaltojen ja muiden G7-maiden määrittelemiä imperialistisen järjestelmän pelisääntöjä.

 

Taistelujoukot moninkertaisiksi

Huippukokous päätti kasvattaa Naton nopean toiminnan joukkojensa määrän kahdeksankertaiseksi (yli 300 000 sotilaaseen) ja itäisen alueen taisteluosastot prikaatitasolle, nykyiseen verrattuna kaksin-kolminkertaisiksi. Samalla edellytettiin, että kaikki jäsenvaltiot nostavat sotilasmenojen osuuden vähintään 2 %:iin bruttokansantuotteesta.

Kyseessä on Naton voiman ja taistelukyvyn suurin kasvattaminen moneen vuosikymmeneen. Sille ei olisi tässä laajuudessa ollut poliittisia edellytyksiä ilman Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden saattoi jopa irvailla Venäjän presidentti Vladimir Putinin saaneen toivomansa ”suomettuneen” Naton sijasta ”natoutuneen” Suomen ja Ruotsin.

Halusta laajentaa Naton toiminta-aluetta kertoo sekin, että kokoukseen oli ensi kertaa kutsuttu Australia, Etelä-Korea, Japani ja Uusi-Seelanti.

 

”Diplomatian taidonnäyte” onkin kiristysruuvi

Nato-johtajien puheet demokraattisten arvojen ja ihmisoikeuksien puolustamisesta ovat räikeässä ristiriidassa sen kanssa, että Turkki sai tuen kurdien oikeuksien polkemiselle ja sen väittämiä ”turvallisuushuolia” ymmärrettiin. Suomen ja Ruotsin hallituksilla oli erityisen häpeällinen rooli ”täyden tuen” osoittamisessa Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin autoritaariselle politiikalle sekä valmiudessa ostaa Nato-jäsenyys kurdien ihmisoikeuksien ja itsemääräämisoikeuden kustannuksella. (Ks. tästä laajemmin toinen artikkelini tällä sivustolla.)

”Diplomatian taidonnäytteeksi” kehuttu Suomen, Ruotsin ja Turkin yhteisymmärrysasiakirja osoittautui heti Madridin kokouksen päätyttyä kiristysruuviksi, jolla Erdoğan voi edellyttää Suomen ja Ruotsin hallituksilta tukea kurdien vastaisille toimilleen.

Suomen ja Ruotsin hallitukset joutuivat ja alistuivat nappuloiksi pelissä, jolla Turkki hankkii tukea ja aseita sotaan kurdeja vastaan ja hyökkäyksiin Syyrian ja Irakin pohjoisosien kurdi- ja arabialueille. Samalla saatiin esimakua siitä, miten olematon sanavalta pienillä mailla on, kun Yhdysvaltojen edustajat ja Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg käsikirjoittivat ”yhteisymmärrysasiakirjan” pohjapaperin.

 

Tätäkö haluamme?

Naton uudessa strategiassa sotilaallisen toimintakyvyn vahvistaminen Venäjän lähialueilla perustuu erityisesti kolmeen tekijään: nopean toiminnan joukkojen osoittaminen ja harjoittelu kullekin nimetyllä alueella, aseistuksen sijoittaminen ja infrastruktuurin rakentaminen Venäjän lähialueille sekä sotilaallisen pelotteen varmistaminen viime kädessä Yhdysvaltojen ydinaseilla.

Mikä sotilaallinen rooli Suomella tulee olemaan, määritellään konkreettisesti Naton suunnitelmissa, jotka tehdään jäsenyyden astuessa voimaan. Ainakin Baltian maiden ja Itämeren alueella Suomelle on tulossa vastuita. Tuleeko tänne myös Naton varastoja, muita sotilaallisia rakenteita ja jatkuvia harjoituksia, jää nähtäväksi. Sanna Marinin hallitus ei ole halunnut niitä torjua. Nato ja sen ydinaseet ovat selvästi pääsyy siihenkin, että Suomi ei ole allekirjoittanut ydinaseet kieltävää YK:n sopimusta.

Madridin huippukokouksen ja siihen liittyvien tapahtumien valossa on entistäkin enemmän aihetta kysyä, miksi Suomessa on ollut niin kova kiire Natoon ja hylätä sotilaallisen liittoutumattomuuden tuomat hyödyt? Ja myös kysyä, haluammeko todella olla mukana siinä, mistä saatiin esimakua Naton huippukokouksessa?

(Artikkeli 8.7.2022, julkaistu Tiedonantaja-lehden numerossa 7/2022, artikkelin kuva NATO)

© 2022 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »