Myyvätkö vihreät Keskuspuiston muutamalla pikselillä?

16.10.2016

– 16.10.2016

Syrjäyttääkö pienen piirin kabinettisopimus asukkaiden mielipiteet, luonto-, virkistys- ja kulttuuriarvot sekä maakuntakaavan, kun Helsingin yleiskaavasta päätetään? Tästä on kyse kun kaupunginhallitus kokoontuu maanantaina tekemään valtuustolle yleiskaavaehdotusta.

Ratkaisu siitä, uhrataanko viidennes Helsingin viheralueista rakentamiselle, on ympäristöarvoja korostaneiden vihreiden ja ympäristöhallintoa Suomeen rakentaneen sosialidemokraattien ryhmän käsissä.

Keskuspuistoon esitetty rakentaminen on noussut julkisuudessa symboliksi sille, miten Helsingissä suhtaudutaan viher- ja virkistysalueisiin. Kansalaistoiminta on johtanut siihen, että Keskuspuistoon rakentamista ovat asettuneet vastustamaan kaikki muut valtuustoryhmät paitsi kokoomus, vihreät ja sosialidemokraatit.

Katseet kohdistuvat erityisesti vihreisiin, joita ilman Keskuspuistoon rakentamiselle ei ole valtuustossa enemmistöä. Vihreät yrittävät päästä pälkähästä ehdottamalla Keskuspuistoon esitetyn 50 hehtaarin rakentamisen vähentämistä kymmenellä, jos tästä voidaan sopia suurten ryhmien kesken.

Jokainen hehtaari on Keskuspuistossa tärkeä, mutta rakentamisalan pienentäminen vain joillain hehtaareilla on rakentamisen viherpesua, kun vihreät voisivat ratkaista Keskuspuiston säilymisen kokonaisuudessaan yhdessä valtuuston muiden Keskuspuistoa puolustavien ryhmien kanssa. Miksi vihreät eivät esitä koko Keskuspuiston säilyttämistä ja miksi he alistavat tässä asiassa linjasta kokoomuksen ja demareiden ratkaistavaksi? Tai miksi sosialidemokraatit eivät tartu mahdollisuuteen nousta Keskuspuiston pelastajaksi? Onko yleiskaavan yhteydessä sovittu kolmen suuren ryhmän kesken myös jostain muusta, jota ei haluta vaarantaa?
Asukkaiden mielipiteet sivuutettu

Yleiskaavan valmistelu kertoo asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien ja kunnallisen demokratian surkeasta tilasta Helsingissä.

Missään vaiheessa yleiskaavan valmisteluun ei ole otettu mukaan asukkaiden esittämiä vaihtoehtoja vaan kaupunkisuunnitteluvirasto on sivuuttanut ne totaalisesti. Kaupunginvaltuusto sivuutettiin, kun yleiskaavan lähtökohdat ja tavoitteet linjattiin. Kaupunkisuunnittelulautakuntaan kuuluvien poliittisten ryhmien (kokoomus, vihreät, SDP, Vasemmistoliitto ja Perussuomalaiset) edustajat sopivat yleiskaavaluonnoksesta ennen kuin lain edellyttämä asukkaiden osallistumis- ja kuulemisprosessi oli edes toteutunut. Ja nyt kun asia on tulossa kaupunginhallitukseen ja valtuustoon, käyvät ratkaisevia neuvotteluja kolmen suurimman ryhmän puheenjohtajat – kokoomuksen Lasse Männistö, vihreiden Otso Kivekäs ja demareiden Osku Pajamäki. Edes kaikkien kaupunginhallitusryhmien kesken ei ole käyty varsinaisia neuvotteluja.

Poliittisen kulttuurin alennustilaa kuvaa sekin, että apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki ja kaupunkisuunnitteluvirasto esittävät täysin harhaanjohtavia ja perättömiä perusteluja yleiskaavaehdotuksen hyväksymiselle.

Esimerkiksi pari päivää sitten Sinnemäki esitti, että ”yleiskaavassa ei esitetä rakentamista arvokkaille luontoalueille” (Yle 13.10.). Hän tietää hyvin, että yleiskaavassa esitetään rakentamista lukuisille arvokkaille luontoalueille, kuten Keskuspuisto, Vartiosaari, Ramsinniemi, Stansvikin kartanon alue, Veräjänmäen metsä, Pornaistenniemi, Viikin pellot ja eräät muut Helsinkipuiston alueet.

Voi kysyä, kuinka räikeästi päätöksen esittelijä saa vääristellä tosiasioita?
Ylimitoitetut rakentamistavoitteet

Yleiskaavaehdotus on herättänyt poikkeuksellisen kovaa kritiikkiä ja siihen on tehty ennätykselliset 1 444 muistutusta. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen torstaina julkistaman selvityksen mukaan 97 prosenttia asiaan kantaa ottaneista muistutuksen tekijöistä katsoi, että lain edellyttämä asukkaiden kuuleminen oli epäonnistunut tai vähintäänkin puutteellista. Eniten arvostelua kaavaehdotuksessa on herättänyt viheralueille rakentaminen, jota vastustettiin yli 96 prosentissa muistutuksista ja tuettiin alle prosentissa.

Viher- ja virkistysalueille rakentamista on perusteltu asuntotuotannon tarpeilla. Totta onkin, että asuntoja ja etenkin edullisia vuokra-asuntoja tarvitaan. Mutta Keskuspuiston ja Vartiosaaren kaltaisten tärkeiden viher- ja virkistysalueiden suojelemisen takia ei tarvitse vähentää yhtään asuntorakentamista. Yleiskaavaehdotuksessa on nimittäin osoitettu rakentamisalueita asuntotuotannolle noin kaksi kertaa enemmän kuin tarvitaan tavoitteeksi asetetun nopean kasvun toteuttamiseen (Yleiskaavaselostus s. 66). Keskuspuistoon esitetty rakentaminen on vain 3 prosenttia tästä ylimitoitetusta, 200 prosentin yleiskaavavarannosta.

Lisäksi rakentamisen mitoitus perustuu kaavaehdotuksessa ilmeisen epärealistiseen arvioon, jonka mukaan asumisväljyys kasvaisi 34 neliömetristä/henkilö 43 neliömetriin. Suurimmalla osalla ihmisistä ei siihen kerta kaikkiaan riitä rahaa, kun pienemmätkin asunnot ovat kohtuuttoman kalliita.

Toinen epärealistinen olettamus mitoituksessa koskee toimitiloja, joiden arvioidaan laajenevan samassa suhteessa kuin asuntotuotanto, vaikka toimitilojen käyttö on rajusti tehostumassa. Esimerkiksi valtion toimitilastrategia perustuu siihen, että keskimääräinen tilatehokkuus kasvaa 2020-luvulla rajusti ja työntekijää kohti on uusissa ja peruskorjattavissa tiloissa keskimäärin noin puolet vähemmän neliöitä kuin nykyisin. Sama suunta on yksityisellä sektorilla.
Mistä rahat liikennehankkeisiin?

Viher- ja virkistysalueille rakentamista perustellaan asuntorakentamisen lisäksi kaupunkibulevardeilla ja pikaratikoilla. Verkostomainen raideliikenne ja kaupunkibulevardit ovat yleiskaavan keskeisiä ideoita, joihin liittyy monia mahdollisuuksia parantaa liikkumista ja kehittää joukkoliikennettä. Parhaimmillaan ne voisivat vapauttaa liikenneväylien viemää maata muuhun käyttöön.

Mitään konkreettista esitystä tai hinta-arviota kaupunkibulevardeista ja muista liikennehankkeista ei yleiskaavaehdotukseen sisälly. Kun niitä on muiden toimesta pyritty arvioimaan, on käynyt selväksi, että mistään ei löydy tarpeeksi miljardeja kaikkiin ehdotettuihin väylähankkeisiin (metron laajentaminen, Pisara-rata, lentokenttärata, pikaraitioverkosto, useat autoliikennetunnelit, kaupunkibulevardit jne.). Monet niistä edellyttäisivät myös valtion osallistumista, jonka valtion väylistä ja liikenneinvestoinneista vastaava liikennevirasto on jo pääosin torjunut.

Realistisemmalla liikennehankkeiden suunnittelulla voitaisiin säästää esimerkiksi Keskuspuistoon esitetty rakentaminen, jota kaupunkisuunnitteluvirasto perustelee Hämeenlinnanväylän muuttamisella kaupunkibulevardiksi. Viraston kaupunginhallitukselle esittämän muistion mukaan kaupunkibulevardin rakentaminen ei ole ”maankäytöllisesti eikä taloudellisesti perusteltua” ilman Keskuspuistoon osoitettua noin 20 000 asukkaan alueen rakentamista.

Missään ei ole kuitenkaan määritelty, millainen väylä kaupunkibulevardi on – montako ajokaistaa, miten pikaratikka toteutetaan, millaisia liittymiä rakennetaan jne – vielä vähemmän sen kustannuksia. Toisaalta kaupunkibulevardeille esitetyt tavoitteet koskevat laajemmin kaupunkirakennetta ja liikennettä kuin vain kunkin bulevardin reunalla olevia alueita. Kaupunkisuunnitteluviraston väite perustuu siis taloudellisten arvioiden osalta tyhjän päälle ja maankäytön osalta se sivuuttaa kokonaan ympäristöarvot ja muun kuin Keskuspuistoon sisältyvän maankäytön.

Liikennehankkeiden kannattavuusarvioiden perusteet näyttävät kaupunkisuunnitteluvirastossa lisäksi vaihtelevan kovin tarkoitushakuisesti. Professori Olavi Syrjänen kiinnitti kaupunginvaltuustolle järjestetyssä kuulemistilaisuudessa huomiota siihen, että Kruunusillat – joiden hinnaksi on esitetty 375 miljoonaa euroa – on katsottu perustelluksi hankkeeksi, vaikka sillan molemmin puolin on vain vettä. Miksei siis osa Hämeenlinnanväylän itäpuolesta voisi olla puistoa ja metsää?
Pelottelua juridiikalla

Kun perustelut Keskuspuistoon rakentamisen tarpeesta osoitettiin vääriksi ja kansalaismielipiteen paine Keskuspuiston suojelemiseen kasvoi, nostettiin kaupunkisuunnitteluvirastossa hihasta vielä yksi kortti: Väitettiin, että koko yleiskaava pitää palauttaa uuteen valmisteluun, jos Keskuspuistoon esitetty rakentaminen poistetaan kaavasta. Kaavaehdotuksesta sopineet kokoomuksen, vihreiden ja demareiden neuvottelijat tarttuivat tähän väitteeseen, joka jostain kumman syystä oli heistä kovin pelottava.

Viime keskiviikkona joukko Keskuspuistoa puolustava valtuutettuja järjesti Thomas Wallgrenin aloitteesta valtuutetuille epävirallisen kuulemistilaisuuden yleiskaavan käsittelyyn liittyvistä oikeudellisista näkökohdista.

Kuulemistilaisuudessa kaavoituslainsäädännön asiantuntija, professori Olavi Syrjänen totesi, että Keskuspuistoon osoitetun rakentamisen poistaminen ei ole sellainen olennainen muutos, joka edellyttää kaavan palauttamista uuteen valmisteluun.

Hän perusteli tätä sillä, että kyse on lähes koko kaupungin yleiskaavasta ja yhden kaupunkibulevardin osan muutos ei ole olennainen, ehdotus ei ole aluevarausyleiskaava vaan strateginen ja yleispiirteinen, rakentamisen poistaminen Keskuspuistosta on maakuntakaavan mukaista, valtuusto on asemakaavalla vahvistanut Keskuspuiston virkistysalueeksi, Keskuspuiston suojelu ei estä Hämeenlinnanväylän kaupunkibulevardia, ylimitoitetun rakentamisalueiden määrän takia Keskuspuistoon esitetyn rakentamisen poistaminen ei estä rakentamisen tavoitteiden toteutumista (kaavaehdotuksen mukaan tarve on 9 milj. k-m2,rakentamiseen kaavassa osoitettu 18 milj. k-m2 ja Keskuspuistoon osoitettu rakentaminen vain 0,5 – 0.6 milj. k-m2).

Helsingin yliopiston ympäristöoikeuden professori Kai Kokko puolestaan arvioi, että yleiskaavaehdotuksessa Keskuspuistoon esitetyn rakentamisen hyväksymiseen liittyy vahvoja perusteita valittaa kaavasta, kun taas Keskuspuiston säilyttäminen nykyisten asemakaavojen mukaisin rajoin ei anna vahvoja perusteita valittaa kaavasta.

Kokko päätyi Syrjäsen tavoin siihen, että Keskuspuistoon esitetyn rakentamisen poistaminen kaavaehdotuksesta ei edellytä kaavan palauttamista. Hän perusteli tätä muun muassa sillä, että yleiskaavaehdotuksessa ei ole otettu huomioon maakuntakaavaa ja asemakaavoja, jotka molemmat ohjaavat säilyttämään Keskuspuiston kokonaisuudessaan eikä tälle linjan muutokselle ole esitetty lain sisältövaatimukset täyttäviä perusteluja. Samoin on sivuutettu yleiskaavan vaikutusten arvioinnissa esiin tuotu riski siitä, että puistoalueen kaventuessa menetetään toimiva ekologinen yhteys. Kokko totesi lisäksi, että kaavan palauttamista ja laittamista uudelleen nähtäville on pidetty tarpeellisena silloin, kun muutoksella on vaikutusta yksityisiin intresseihin. Keskuspuiston kohdalla tilanne on kuitenkin se, että kaupunki omistaa maan ja toisaalta on kyse yleispiirteisemmästä kaavasta, jonka valmistelussa valtuusto voi käyttää poliittista harkintavaltaansa siihen, miten se painottaa erilaisia yleisiä etuja (kuten kaupunkirakenteen tiivistäminen tai alueiden virkistysaluekäyttö ja luontoarvot).

Merkittävää kuulemistilaisuudessa oli myös kaupunkisuunnitteluviraston päällikkö Mikko Ahon vastaus, kun häneltä kysyttiin, voiko valtuusto poistaa Keskuspuistoon esitetyn rakentamisen ilman, että poistetaan Hämeenlinanväylää koskeva merkintä kaupunkibulevardista ja palautetaan kaava uuteen valmisteluun. Aho totesi, että valtuusto voi halutessaan näin päättää ja virasto suunnittelee sitten väylän valtuuston määrittelemiin puitteisiin, vaikka hän itse pitikin viraston kaavaehdotusta parempana. Lisäksi kaupungin lakimiehet vahvistivat, että jos yleiskaavaehdotukseen tehdään valtuustossa muutosesitys (vastaesitys) ja sitä kannetaan, se otetaan käsittelyyn ja siitä äänestetään normaaliin tapaan.
Palautus- ja vastaesityksiä tulossa

Mielestäni yleiskaavan palauttaminen uuteen valmisteluun olisi hyvä. Näin helsinkiläiset saisivat mahdollisuuden ottaa siihen kantaa kuntavaaleissa. Palautuksella voitaisiin korjata kaavaehdotuksen valuvika, joka supistaa Helsingin viheralueita viidenneksellä ja metsäalueita vielä enemmän samaan aikaan kun asukasmäärän kasvu lisää viher- ja virkistysalueiden tarvetta. Uutta valmistelua puoltaa sekin, että kaupunkisuunnitteluvirasto ja -lautakunta ovat sivuuttaneet lähes totaalisesti helsinkiläisten kaavakäsittelyssä esittämät lausunnot ja muistutukset. Yleiskaavaehdotus on ristiriidassa myös maakuntakaavan ja useiden viranomaislausuntojen kanssa. Kyseenalaista on sekin, vastaako kaavaehdotuksen epäselvä ja epämääräinen hehtaaripikselikartta maankäyttö- ja rakennuslain määräyksiä kaavan esittämisestä kartalla.

Yleiskaavan palauttamisella ei näytä kuitenkaan löytyvän valtuustosta enemmistöä. Siksi on tärkeä, että valtuuston käsittelyyn tulee myös Keskuspuistoa ja muita kaavaehdotuksen pahimpia ongelmia koskevia vaihtoehtoja (vastaesityksiä).

Kaupunginvaltuutettujen ei tarvitse valita asunnot vai Keskuspuisto, asunnot vai Vartiosaari eikä myöskään Keskuspuisto vai Hämeenlinnanväylän bulevardi. Tärkeiden viher- ja virkistysalueiden suojelemiseksi ei tarvitse osoittaa muulta uusia rakentamisalueita, koska yleiskaavakartalla on jo ainakin kaksi kertaa enemmän rakennusalaa kuin tarvitaan. Pitää siis vain ottaa kantaa Keskuspuiston ja Vartiosaaren kaltaisten alueiden säilyttämiseen kasvavan Helsingin vihreinä helminä.

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »