Mustan hx-perjantain jälkeisiä mietteitä

12.12.2021

 

F-35A on paras ja edullisin hävittäjä, vakuuttivat puolustusministeri ja kenraalit perjantaina, kun hallitus julkisti päätöksensä ilmavoimille ostettavista uusista hävittäjistä. Vielä HX-hankkeen tarjousvaiheen alussa sitä pidettiin yleisesti kalleimpana ja toimintakyvyltään epävarmana. – Mitä tapahtui?

Hävittäjäkaupasta ei missään vaiheessa käyty avointa keskustelua eikä edes kansanedustajilla ollut mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mikä konetyyppi ja millä ehdoilla hankintaan. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan hävittäjähankinta oli ehtona jo muodostettaessa hallitusta. – Ketkä oikeastaan päättivät asiasta?

 

Tiivistyvä USA-kytkös

Yhdysvalloissa jopa ilmavoimien komentaja on arvostellut F-35 hävittäjien hinnan ja käyttökustannusten jatkuvaa kohoamista ja ilmavoimat on aikeissa vähentää F-35 hankintoja. F-35A -koneita valmistava Lockheed Martin pyrkii tietysti myymään niitä tästäkin syystä aktiivisesti muualle.

Hävittäjäkaupan hinnan perusteella näyttää siltä, että kyse on vielä enemmän Yhdysvaltojen johdon halusta kytkeä Suomi entistä tiiviimmin USA:n strategisiin tavoitteisiin ja sotilaalliseen toimintaan. Myymällä Suomeen F-35 -hävittäjiä, joiden toimintasäde ilmasta maahan taistelutehtävissä on noin 1 200 kilometriä, Yhdysvaltojen johto pyrkii vahvistamaan sotilaallista rengasta Venäjän ympärillä. Jos julkisuudessa esitetyt tiedot pitävät paikkansa, F-35A -koneiden ohjelmakoodisto on viime kädessä USA:n sotilashallinnolla ja hävittäjät lähettävät kaikki tiedotkin lennoistaan Yhdysvaltojen viranomaisille.

Mitä pidemmälle hävittäjäkaupan valmistelussa edettiin, sitä avoimemmin suomalaiskenraalit perustelivat hankintaa sotilaallisella suoritus- ja kaukovaikutuskyvyllä Venäjää vastaan. Osalla kauppaan varatuista rahoista aiotaan ostaa JASSM-ER -risteilyohjuksia, joiden kantama ulottuu Moskovaan ja ylikin. Tällaisia ohjuksia vastaan nousi 80-luvulla Euroopassa laaja rauhanliike ja ne kiellettiin INF-sopimuksella, mutta USA ja sen jälkeen Venäjä irtaantuivat siitä pari vuotta sitten.

 

Hinta jo yli kaksinkertaistunut

Kun hanketta Hornetien korvaamiseksi uusilla hävittäjillä viriteltiin, kertoi puolustusvoimat sen hinnaksi noin 5 miljardia euroa, sitten 6–7 miljardia. Eduskunnan hyväksyessä tilausvaltuudet hinta oli jo noin 10 miljardia: 9,4 miljardia hävittäjiin ja 0,6 miljardia niille tarvittavaan infraan.

Nyt kaupan perustelumuistio kertoo laskun kasvavan tästäkin. Indeksikorotusten arvioidaan olevan 1,36 miljardia ja summa voi kasvaa tästäkin kustannusten ja valuuttakurssimuutosten takia. Lisäksi koneille pitää tehdä ainakin kaksi ns. elinkaaripäivitystä, jotka maksavat kumpikin miljardin.

Lopullisia kokonaiskustannuksia ei tiedä kukaan, tunnusti puolustusministerikin. Tiedot muista maista kertovat paljon Suomen ilmavoimien esittämää suuremmista käyttökustannuksista. Sveitsin luvut ovat konetta kohti kaksi kertaa suuremmat, Hollannissa jopa kolminkertaiset. Valtiontalouden tarkastusviraston vs. pääjohtaja Matti Okko ei pidä uskottavana, että maiden erilaiset kirjanpitokäytännöt selittäisivät näin suurta kustannuseroa, kuten puolustusvoimat väittää (Matti Rämö, Suomen Kuvalehti 10.12.2021)

Arviot kokonaiskustannuksista liikkuvat 20–40 miljardin euron välillä. Arviointia vaikeuttaa puolustusvoimien salailu. Tähän mennessä edes eduskunnalle ei ole kerrottu nykyisten hävittäjien yhteenlaskettuja vuotuisia käyttö- ja ylläpitokustannuksia. Mitään lupauksia avoimuuden lisäämisestä ei uusien hävittäjien hankintapäätökseen sisälly.

Huijaus Hornetien vanhenemisesta

Monissa medioissa on toisteltu ilmavoimien väitettä nykyisten Hornetien pikaisesta vanhenemisesta, jonka takia hävittäjäkauppa pitää tehdä nyt. Pentti Sainio paljastaa uudessa kirjassaan Kansakunta kenraalien käsissä, että ilmavoimien ja HX-hankkeen johtajat ovat jopa manipuloineet kaaviokuvia ja Valtion teknologian tutkimuskeskuksen raporttia Hornetien kestävyydestä.

VTT:n tutkimusten ohella tiedot Hornetien käyttöiästä muissa maissa osoittavat, että hävittäjäratkaisu olisi voitu siirtää 2030-luvulle. Kiirehtimisestä hyötyi tietysti koneiden valmistaja, mutta poliittisten päättäjien motiiveja voi ihmetellä.

Miksi keskellä koronakriisiä ja ilmastohätätilaa piti hankkia valtavan kalliita hävittäjiä, vaikka nykyisiä Horneteja olisi voitu käyttää vielä pitkään ja saada samalla aikaa arvioida aseteknologian kehitystä?

Hävittäjämiljardit ovat pois muista tarpeista ja kasvattavat näin esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon hoito- ja palveluvelkaa. Tällainen asioiden tärkeysjärjestys murentaa erityisesti vasemmiston poliittista luottamusta – ja se on vastassa jo seuraavassa hallituksen kehysriihessä, jonne valtiovarainministeriö valmistelee jo leikkauslistoja.

 

Missä turvallisuuspoliittinen arvio?

Hävittäjäkauppa ja sen hyväksyminen hallituksessa yksimielisesti kertoo isosta muutoksesta, joka on tapahtunut Suomen turvallisuuspolitiikassa. Rauhantahtoisen ulkopolitiikan ensisijaisuuden on korvannut asevarusteluun, Yhdysvaltoihin ja Natoon perustuva turvallisuuspolitiikka.

Turvallisuuden militarisoiminen merkitsee samalla resurssien vähentämistä ilmastonmuutoksen, koronapandemian, köyhyyden ja työttömyyden kaltaisten akuuttien turvallisuusuhkien torjumisesta. Kuvaavaa on, että hävittäjien ilmastovaikutuksia ei ole hx-hankkeessa edes selvitetty – tai ne jätettiin selvittämättä juuri siksi, että ristiriita ilmastotavoitteiden kanssa on niin räikeä.

Onko hallituksessa oikeastaan yhtään ministeriä, joka olisi esittänyt perusteellisia arvioita ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Usein näyttää siltä, että itsenäinen arviointi on korvattu peesaamalla EU:n ja kenraalien arvioita, Trumpin jälkeen taas myös USA:n johdon arvioita. Tämä on näkynyt myös hävittäjäratkaisussa, jonka turvallisuuspoliittisista vaikutuksista ja vaihtoehdoista ei ollut mitään arviota.

 

Patrian kytkökset

Hävittäjäkaupan valmisteluissa on noussut julkisuuteen Suomen valtion yhdessä norjalaisen Kongsberg Defence and Aerospace AS:n kanssa omistaman Patrian kytkös F-35 -koneiden valmistukseen ja muuhunkin Lockheed Martinin toimintaan (Antero Eerola, KU 23.9.2020).

Patria on mukana Norjan ja eräiden muiden maiden F-35 -koneiden huollosta ja päivityksistä vastaavassa AIM Norway -yhtiössä. Lisäksi Patria on hankkinut enemmistöomistuksen yhtiössä, joka valmistaa Norjassa moottoreita yhdysvaltalaisiin ohjuksiin, joilla soditaan monissa maissa. Voi kysyä, miten tämä sopii niihin hallituspuolueiden kannanottoihin, joissa vastustetaan asekauppaa sotaa käyvien maiden kanssa?

 

Ketkä oikeasti päättivät?

Jos hävittäjien ostaminen oli jo vuonna 2019 hallitukseen osallistumisen ehtona, kuten Li Andersson sanoo, missä ja ketkä oikeastaan päättivät uusien hävittäjien hankkimisesta?

HX-hanke alkoi 2015. Sitä edelsi Ilkka Kanervan (kok) johtama parlamentaarinen selvitysryhmä, joka kirjasi esityksiinsä tarpeen uusien hävittäjien hankintapäätöksen tekemisestä 2020-luvun alkuun mennessä. Juha Sipilän hallituksen puolustusselonteossa vuonna 2017 linjattiin, että ”Hornet-kaluston suorituskyky korvataan täysimääräisesti turvallisuusympäristön vaatimusten mukaisesti”.

Muotoilu Hornetien suorituskyvyn täysimääräisestä korvaamisesta uusilla monitoimihävittäjillä tuli kesäkuussa myös 2019 Antti Rinteen hallituksen ohjelmaan. Siitä ei käyty hallitusneuvotteluissa laajempaa keskustelua. Tiettävästi se sovittiin hallitusryhmien johtajien kesken.

Laajaa keskustelua ei käyty edes siinä vaiheessa, kun eduskunta päätti vuosi sitten tämän vuoden budjetissa hävittäjien tilausvaltuudesta. Vaikka kyse oli kaikkien aikojen suurimmasta hankinnasta, ei yhdenkään puolueen ryhmäpuheenvuorossa edes mainittu hävittäjiä.

Eduskunnan päättäessä tilausvaltuudesta, ei otettu kantaa konetyyppiin tai muihin ehtoihin kuin hintaan. Tarjolla olevien koneiden ominaisuuksissa, käyttökustannuksissa, polttoaineen kulutuksessa, aseteknologiassa ja poliittisissa kytkennöissä on kuitenkin isojakin eroja. Niistä eduskunta ei koskaan päässyt sanomaan mitään. Puolustus- ja ulkoasiainvaliokunnat saivat noin tunti ennen valtioneuvoston päätöstä turvatiloissa informaation, joka oli salassa pidettävää. Myös ministerit oli velvoitettu pitämään salassa tiedot, jotka muille kuin ulko- ja turvallisuuspoliittiselle valiokunnalle ja tasavallan presidentille kerrottiin vasta juuri ennen kokousta.

Käytännössä F-35A -hävittäjän valinta oli siis ratkaistu jo ennen kuin puolustusministeriön esitys kerrottiin hallitukselle ja valiokunnille. Puolustusministerin lupaukset prosessin avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä olivat tyhjiä sanoja.

Ketkä sitten kuuluivat siihen piiriin, jossa todelliset päätökset tehtiin? Entä miten toimi Suomessa ennätyksellisen laaja vaikuttajaviestintä, johon viestintätoimistot ja koneiden valmistajat värväsivät suuren joukon ilmavoimien upseereita ja puolustusministeriön virkamiehiä. Tässä olisi aihetta tutkivalle journalismille ja demokratia-tutkijoille.

Vahva rooli on ollut ainakin kenraaleilla: Lockheed Martinin konsulttinakin ryvettynyt puolustusvoimain entinen komentaja Jarmo Lindberg, puolustusministeriön kansliapäällikkö Jukka Juusti ja ilmavoimien entinen komentaja, hx-ohjelmajohtaja Lauri Puranen ovat johtaneet valmisteluja.

 

Vasemmiston historiallinen virhe

Hävittäjäratkaisussa näkyi, että SDP ja keskusta ovat etääntyneet kauas rauhantahtoisen ulkopolitiikan ja sotilaallisen liittoutumattomuuden linjalta, jota ne pitkään edustivat. Samoin kävi selväksi, että vihreille hallitusohjelman kirjaus hävittäjistä oli sitovampi hallitukseen osallistumisen ehto kuin lupaukset kunnianhimoisesta ilmastopolitiikasta.

Suurin pettymys hävittäjäkauppa on Vasemmistoliiton jäsenille ja kannattajille. Vielä ennen hallitukseen menoa Vasemmistoliitto oli vastustanut asemenojen lisäämistä, mutta hallituksessa sen ministerit eivät tehneet mitään esityksiä uusien hävittäjien ostamista vastaan ja vaihtoehtoisista puolustusratkaisuista, eivät edes hankinnan lykkäämisestä tai ostettavien koneiden määrän supistamisesta. Näin se hylkäsi vasemmistolaisen työväenliikkeen antimilitaristiset ja rauhanpolitiikan perinteet.

Puolueen johto on yrittänyt kääntää keskustelun hävittäjistä siihen, olisiko parempi, että Vasemmistoliitto ei olisi mukana hallituksessa puolustamassa koulutusta, sosiaaliturvaa jne. Näin se koettaa väistää kysymyksen, mitä puolue teki hallitusneuvotteluissa ja hallituksessa hävittäjäpäätöksen torjumiseksi tai muuttamiseksi.

Li Andersson on jälkiselityksissään vedonnut siihen, että maanpuolustus tarvitsee riittävät resurssit. Tämä turvallisuuspolitiikan kokonaisuudesta irrotettu argumentti on käsittämätön kaiken sen jälkeen, mitä monet turvallisuuspolitiikan asiantuntijat ovat esittäneet vaihtoehdoista 64 hävittäjän ostamiselle ja erityisesti yhdysvaltalaiseen F-35A -hävittäjään liittyvistä ongelmista.

Toisaalta Andersson kehuu hallituksen ansioita mm. oppivelvollisuuden laajentamisessa sekä lapsiperheiden, eläkeläisten ja työttömien puolustamisessa. Onko rauhanpolitiikka siis asia, joka voidaan vaihtaa turvallisuuden militarisoimiseen, kunhan ohjataan jotain rahaa myös sosiaalisiin tarkoituksiin? Entä mihin unohtui, että asemenoissa on kyse kymmenistä miljardeista ja että ne ovat pois koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja muusta hyvinvoinnista.

Erityisen hankalaksi hävittäjäkaupan hyväksymisen tekee Vasemmistoliitolle se, että puolueen valtuusto hyväksyi vain pari viikkoa aiemmin kannanoton, jossa asetettiin ehtoja hävittäjäkaupan hyväksymiselle. Yksikään näistä ehdoista ei toteutunut eikä niitä tiettävästi edes esitetty hallituksen käsittelyyn. Puoluevaltuuston edellyttämiä selvityksiä kustannuksista ja ilmastovaikutuksista ei tehty eikä hävittäjävalinta tukenut Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta, vaan sitoi Suomea entistä enemmän Yhdysvaltoihin ja samalla suurvaltojen ristiriitoihin.

SDP:ssä Erkki Tuomioja on sentään myöntänyt hävittäjäpäätöksen jälkeen itsekriittisesti, että ei ollut ajoissa hereillä ja aktiivinen silloin, kun olisi voitu harkita, ”onko tämä hävittäjähankinta ylipäätään kustannustehokkain tapa vahvistaa Suomen turvallisuutta, vai olisiko kannattanut vielä jatkaa Hornetien käyttöikää ja katsoa mihin suuntaan voimakkaan muutoksen alla oleva ilmapuolustus kehittyy”.

Miksi edes tätä ei tunnustettu Vasemmistoliiton johdossa? Eikä kyse ole vain siitä, että ministerit olivat hiljaa hallituksessa. Linjallaan Vasemmistoliitto, samoin kuin muut hallituspuolueet, hiljensivät myös monia rauhanliikkeissä, muissa kansalaisjärjestöissä ja puolueiden kentällä. Silti mielipidekyselyissä kansalaisten enemmistö halusi lykätä hankintaa tai oli sitä vastaan.

 

Entä nyt?

Lopullinen kauppasopimus tehdään todennäköisesti vasta muutamien kuukausien kuluttua. Tyytyvätkö kansanedustajat siihen, että heiltä haettiin väärillä tiedoilla valtuudet kauppaan? Esimerkiksi Sveitsissä kesällä tehty päätös F-35 -hävittäjien ostamisesta on tulossa uudelleen harkittavaksi parlamentissa. Kanada ja Brasilia ovat viime vuosina peruneet tai ainakin lykänneet F-35 -kauppoja.

Hävittäjäpäätös ei ainakaan vähennä tarvetta arvioida sen turvallisuuspoliittisia vaikutuksia, etenkin kärjistyneessä kansainvälisen tilanteen ja ympäristökriisin oloissa. Mitä voimme tehdä, jotta Suomesta ei muodosteta Yhdysvaltojen ja Naton etulinjaa ja hyökkäysaseiden tukikohtaa Venäjää vastaan? Miten koota yhteistyötä Suomen palauttamiseksi sotilaallisen liittoutumattomuuden ja rauhanpolitiikan linjalle, rakentaa yhteistyöhön perustuvaa yhteistä turvallisuutta sekä pitää maamme erossa Natosta ja Yhdysvaltojen uudesta kylmästä sodasta Kiinaa ja Venäjää vastaan.

Ennen muuta toivon keskustelua rauhanpolitiikan nostamiseksi uudelleen koko vasemmiston ja laajemminkin politiikan keskiöön. Nyt vallalla oleva ajatus aseiden ja sotilaallisen liittoutumisen tuomasta turvallisuudesta on vaarallinen. Tämä on iso haaste myös rauhanliikkeelle, jonka aktiivisuutta laajan kansalaistoiminnan järjestämisessä tarvitaan – riippumatta siitä, ketkä ovat kulloinkin hallituksessa.

Oma keskustelunsa aihe on median rooli. Kun Hornetien hankinnasta päätettiin 1990-luvun alussa, oli useita hanketta arvostelleita medioita. Nyt selkeästi HX-hanketta vastustavalla kannalla taisi olla lehdistä vain Tiedonantaja. Toki muissakin medioissa esitettiin kriittisiä arvioita HX-hankkeesta, mutta pääosin media toimi kenraalien viestintäkanavana. Valtavirtaa on ollut Venäjän uhkalla pelottelu ja vaikeneminen rauhanliikkeen esittämistä vaihtoehtoista HX-hävittäjille.

Uusien hävittäjien ostaminen nostaa Suomen varustelumenot asukasta kohti EU-maiden kärkeen. Kansainvälisestikin poikkeuksellisen ison hävittäjähankinnan tekeminen sen ilmastovaikutuksia selvittämättä on hälytys ympäristöliikkeille. Se korostaa tarvetta rauhan- ja ympäristöliikkeiden yhteistoiminnan lisäämiseen. Kymmenien miljardien hankkeen pitäisi herättää myös ammattiyhdistysliike kysymään, mitä hyödyllisempää miljardeilla voisi tehdä. Kun asehankinnoissa ei hallituksen mielestä tarvinnut säästää eikä kantaa huolta velkaantumisesta, on pidettävä huolta siitä, että laskua tästä ei makseta leikkaamalla julkisia palveluja ja sosiaaliturvaa tai lykkäämällä ilmastotekoja.

 

© 2022 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »