Miten Helsinki hiilivapaaksi?

28.9.2015

Helsingin johdossa puhutaan siitä, että Helen ”joutuu” sopeutumaan. Asiaa voi katsoa toisinkin päin: Helen on pohjoismaiden suurimpia energiayhtiöitä, se myös vaikuttaa markkinoihin. Äskeisillä pienilläkin panostuksilla Helenistä tuli jo Suomen suurin aurinkosähkön tuottaja.

Nyt eletään energiamurroksen ja käänteen aikaa. Hidastelemalla uusiutuvan energian käyttöönotossa Helen jää jälkeen sekä osaamisessa että kuluttajien suosiossa. Kyse on myös siitä, jaetaanko energiamarkkinat yksityisen voitontavoittelun hyväksi vai vahvistetaanko julkista omistusta ja demokraattista ohjausta.

SKP ja Helsinki-listat on yli 10 vuotta, siitä lähtien kun olemme olleet valtuustossa, esittänyt siirtymistä asteittain kivihiilestä uusiutuvaan energiaan ja luopumista ydinvoimasta. Vastustimme Helenin yhtiöittämistä ja esitimme vaihtoehtoa, jossa eriytetään helsinkiläisille tapahtuva toiminta kunnan liikelaitokseen ja yhtiöitetään yleisille markkinoille tapahtuva toiminta, kuten EU edellyttää.

Pidämme kunnan omaa energiatuotantoa tärkeänä erityisesti neljästä syystä: Mahdollisuus vaikuttaa ilmastopäästöjen vähentämiseen, kaukolämpö- ja sähköverkkojen kunnossapidon rahoitus, kaupungin muiden palvelujen rahoitus sekä paikallisen talouden ja työllisyyden edistäminen.

Miten sitten voidaan edetä kohti hiilivapaata Helsinkiä? Yksityiskohtaisten esitysten tekoa vaikeuttaa se, että nyt Helenin ja konsulttien toimesta tapahtuva valmistelu ei ole julkista ennen kuin esitykset tulevat kaupunginhallitukseen. Päälinjat ovat kuitenkin mielestäni selvät.

Ensinnäkin kivihiilen osuutta voi ja pitää vähentää nopeasti: Korvataan Salmisaaressa sekä öljypolttolaitos että kivihiilivoimala monipolttoainevoimaloilla, joissa siirrytään biopolttoaineisiin. Luovutaan Vuosaareen suunnitellusta jättivoimalasta ja rakennetaan sen sijaan pienemmät biopolttoainevoimalat nykyisten Salmisaaren ja Vuosaaren voimaloiden viereen. Näin voidaan ajaa alas Hanasaaren kivihiilivoimala ja Salmisaaren öljypolttolaitos. Hintalappu paketissa on vain noin kolmannes jättivoimalasta. (Tätä ratkaisua ei sidota Kruunusiltojen rakentamiseen.)

Toiseksi tarvitaan ohjelma, jolla Helen siirtyy vähitellen kokonaan uusiutuvaan energiaan. Tämä tarkoittaa etenkin investointeja aurinko- ja tuulivoimaan. Joidenkin isojen hankkeiden – kuten ulkomerelle perustettavan tuulipuiston – ohella voidaan toteuttaa myös pienimuotoisia ratkaisuja. Helen voi tarjota kiinteistöille edullisia, jopa tuloa tuovia aurinko- ja tuulivoimainvestointeja. Pellettien sijasta voidaan jatkossa tuottaa biokaasua etäämpänä ja tuoda sitä maakaasuverkossa tänne.

Kolmanneksi rakentamisessa ja liikenteessä voidaan kehittää uusiutuvaan energiaan ja älykkäisiin verkkoihin perustuvia ratkaisuja, joilla vähennetään sekä päästöjä että energian kulutusta. Östersundomin uusi alue voisi olla jopa energiaomavarainen uusiutuvan energian kaupunginosaksi, kun yhdistetään hajautettu tuotanto ja älykkäät verkot. Myös Helsingin uutta yleiskaavaa on syytä arvioida energia- ja ilmastopolitiikan näkökulmasta: Onko kaavaluonnoksen tavoite asuin- ja liiketilan lisäämisestä 1,5-kertaiseksi ekologisesti ja koko maata ajatellen järkevä?

Lopuksi on kyse siitä kuka maksaa? Nyt Helen myy tuottamansa sähkön ensin pohjoismaiseen sähköpörssiin, ostaa sen sieltä takaisin ja myy kalliimmalla kuluttajille. Toisaalta se rahoittaa investointinsa pääosin suoraan kassavirrasta. Näin on luotu malli, joka saa investoinnit näyttämään kannattamattomilta ja voitot vähäisiltä. Vaihtoehto olisi malli, jossa investoinnit rahoitetaan pitkäaikaisin lainoin ja kuluttajamaksut porrastetaan niin, että välttämätön peruskulutus on edullisempaa ja sen yli menevää laskutetaan korkeammalla tariffilla. Tämä ohjaisi myös säästämään energiaa.

(Kuva: Helen / aurinkosähköä)

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »