Mitä elvytetään ja kuka maksaa laskut EU:ssa?

6.8.2020

Euroopan unionin elpymispaketissa ja budjettikehyksessä jaetaan uudelleen satoja miljardeja euroja. Samalla kriisiä käytetään taas kerran EU:n vallan lisäämiseen kansalaisilta mitään kysymättä. Hallitukset ovat kehuneet kesällä pidetyn EU:n huippukokouksen tuloksia, mutta mihin miljardeja käytetään ja kuka maksaa laskut?

Huippukokouksessa sovittu 750 miljardin euron elpymispaketti ja 1 074 miljardin budjettikehys seitsemälle vuodelle ei mennyt läpi EU:n parlamentissa. Erityisesti budjetin koosta ja jakautumisesta väännetään nyt kättä EU:n parlamentin ja neuvoston välisissä neuvotteluissa. Vähemmälle ovat jääneet kysymykset EU:n perussopimusten uusista tulkinnoista, jotka huippukokouksessa ajettiin läpi Saksan liittokansleri Angela Merkelin ja Ranskan presidentti Emmanuel Macronin johdolla.

Mihin katosi terveysohjelma?

Julkisuutta huippukokouksen ympärillä hallitsi kysymys siitä, mikä on lainojen ja avustusten suhde elpymispaketissa. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, mihin rahaa ohjataan ja kenen maksettavaksi laskut lopulta tulevat.

Elpymispaketti esiteltiin alun perin vastauksena koronakriisiin. Hämmästyttävästi huippukokouksen neuvotteluissa terveydenhoidon ohjelma EU4Health ja sen rahat katosivat budjettikehyksestä kokonaan. Alunperinkin komissio esitti yli tuhannen miljardin kehyksestä terveydenhuoltoon alle prosentin, vain 9,4 miljardia.

Huippukokous leikkasi myös oikeudenmukaisen hiilineutraaliin talouteen siirtymisen edistämiseen esitettyjä rahoja ja puolitti maaseudun kehittämisohjelman. Tutkimukseen esitettyä rahoitusta leikattiin ja pk-yritysten tukiväline lakkautettiin kokonaan. Sen sijaan EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyön kasvavaa rahoitusta ei leikattu.

Koronapandemian torjumisen sijasta elpymisrahastoa ja budjettikehystä koskevia ratkaisuja ohjasi ennen muuta pelko talouslamasta, uudesta eurokriisistä ja muun muassa Italian velkaantumisen seurauksista. Paketilla yritetään vastata jo ennen pandemiaa kärjistyneisiin eurojärjestelmän ”valuvikoihin” ja rauhoittaa finanssimarkkinoita.

Uusi askel liittovaltion suuntaan

Hollannin, Itävallan, Ruotsin ja Tanskan ”nuuka nelikkö”, jota Sanna Marinin hallitus peesasi, ajoi elpymispaketin muuttamista ainakin pääosin lainoiksi. Ne eivät vastustaneet yhteisvastuullista velkaa, kuten ei enää myöskään Saksa.

Unionille hyväksytty oikeus ottaa paketin rahoittamiseksi velkaa ja alkaa kerätä omia veroja on iso periaatteellinen muutos, joka lisää paineita jäsenvaltioiden budjetti- ja talouspolitiikkaa tiukemmin sitovaan fiskaaliunioniin. ”Ajanmittaan se tulee merkitsemään sitä, että finanssipolitiikan työnjako EU-talon ja kansallisten jäsenvaltioiden välillä tulee muuttumaan”, arvioi professori Vesa Vihriälä (Yle 21.7.).

Samalla kun EU:ssa otetaan uusia askeleita liittovaltion suuntaan ja komissio saa lisää valtaa, on suurten jäsenmaiden hallituksilla vahva rooli neuvoston kautta. Eivätkä erot ja ristiriidat jäsenmaiden välillä ole ainakaan vähentyneet.

 

Pääomamarkkinat ja EKP

Koronakriisi on laukaissut talouden syöksykierteen, jonka pysäyttämiseksi tarvitaan elvytystä. Missä määrin esitetyt toimet elvyttävät taloutta on epävarmaa. Ainakin pidemmällä aikavälillä on selvästi tarkoitus palata leikkauspolitiikkaan EU:n ja jäsenvaltioiden talouden tasapainottamiseksi.

Kriisien myötä monet EU:n perussopimusten normit on sivuutettu. Euroopan keskuspankki on eurokriisistä alkaen ostanut markkinoilta valtioiden velkakirjoja, rahaliiton kriteerit julkisen velan BKT-osuuksista ovat enää vain paperilla ja nyt sivuutetaan säädökset unionin budjetin tasapainosta, veloista ja varoista.

Vaikka perussopimuksia tulkittiin muuten uusiksi, ei kukaan EU-johtajista esittänyt EKP:lle oikeutta lainoittaa suoraan jäsenvaltioita sen sijaan, että EU lainaa yksityisiltä markkinoilta. Tällainen vaihtoehto olisi vähentänyt jäsenmaiden riippuvuutta pääomamarkkinoista ja mahdollistanut velkajärjestelyjä, joilla EKP voisi mitätöidä osan kriisistä selviytymiseksi otettavista veloista ja helpottaa vaikeuksissa olevien maiden tilannetta.

 

Mitä elvytetään?

Se, mihin lainoja ja avustuksia käytetään, nähdään, kun jäsenvaltiot esittävät siitä suunnitelmansa komissiolle ja neuvosto ne hyväksyy. Elpymisrahasto ei jaa rahoja suoraan valtioille, vaan ne kanavoidaan EU:n budjetin kautta ja ns. ohjausjakson puitteissa. EU:n ohjausjakson tavoitteisiin kuuluu mm. eläkeiän nostaminen ja työehtojen ”joustavoittaminen”.

Ilmastoa, työllisyyttä ja oikeusvaltiota koskevilla huippukokouksen linjauksilla on tietysti merkitystä, mutta niitä koskevat muotoilut vesitettiin neuvotteluissa epämääräisiksi.

Esimerkiksi ilmastolinjaus toteaa vain, että 30 % rahoista on käytettävä ”ilmastoon liittyviin” hankkeisiin ja niihin osoitettu rahoitus jää kauas tarpeista. Oikeusvaltioperiaatteesta saatiin kirjatuksi ainoastaan, että neuvosto alleviivaa sen kunnioittamista. Demokratiaa ja oikeusvaltion periaatteita räikeästi polkevat Unkarin ja Puolan hallitukset kehuivatkin saavansa EU:lta miljardeja euroja lisää tukea.

 

Suomi nettomaksaja

EU:n budjetista vuosille 2021-2027 voi Suomi saada hallituksen laskelmien mukaan 11,1 miljardia – Suomen maksut EU:lle ovat saamana aikana 16,7 miljardia. Elpymispaketista voi tulla Suomeen 3,2 miljardia, kun taas Suomen osuus paketin rahoittamisesta on pidemmän ajan kuluessa 6,6 miljardia.

Nettomaksajan roolia on perusteltu sillä, että Suomen talous riippuu viennistä ja se taas koko EU-alueen elpymisestä. Pahenevan laman torjuminen onkin tärkeää eikä ole mitään syytä vähätellä esimerkiksi eteläisen Euroopan ongelmia. Mutta kenen taloutta EU:ssa elvytetään ja onko vientiyhtiöiden etu myös ”Suomen etu”?

En löydä elpymispaketista mitään sellaisia linjauksia, joilla estettäisiin rahojen keskittymistä harvoille – suurten yhtiöiden, pankkien ja sijoittajien käsiin. Työntekijöiden palkkojen, eläkkeiden ja sosiaaliturvan takaamisen sijasta EU korostaa niiden ”joustavoittamista”. Suomessakin vientiyhtiöt irtisanovat työntekijöitä, välttelevät veroja ja jakavat osinkoja samaan aikaan kun laiminlyövät investointeja Suomeen. – Kenelle tässä ollaan solidaarisia?

 

Vaihtoehdot keskusteluun

Brysselissä tehtiin poikkeuksellisen isoja ja periaatteellisia ratkaisuja, joista ei käyty kansalaiskeskustelua. Vasemmisto tekee suuren virheen, jos niiden kritiikki jätetään vain perussuomalaisille ja kokoomukselle.

Tähän asti on pidetty selvänä, että Suomen perustuslain pitää ohjata hallituksen kannanmuodostusta EU-asioissa. Eduskunnan suuri valiokunta ja hallitus kuitenkin sivuuttivat perustuslakivaliokunnan elpymisrahastolle asettamat ehdot eduskunnan budjettisuvereniteetin turvaamisesta.

Nyt tarvitaan keskustelua siitä, miten budjettipolitiikassa ja talouden elvytyksessä asetetaan etusijalle ihmisten hyvinvointi, terveys, työllisyys, ympäristö ja perusoikeudet. Yhtiöiden vastikkeettoman tukemisen sijasta on ohjattava lisää rahaa terveydenhuoltoon, perusturvaan ja julkisiin palveluihin. Kehitteillä olevien koronarokotteiden ja -lääkkeiden turvaaminen kaikille on esimerkki siitä, miten tärkeä on laajentaa julkisen sektorin toimintaa. Valtion on otettava aktiivinen rooli myös investoimisessa uutta arvoa, työpaikkoja ja tuloja luovaan tuotantoon, jolla vauhditetaan samalla talouden ekologista rakennemuutosta.

Kansainvälisen yhteistyön tarpeet ja EU:n demokratiavaje haastavat keskusteluun vaihtoehdoista eliitin ja suuren rahan hallitsemalle EU:lle. Keskustelua ja yhteistoimintaa toisenlaisen Euroopan puolesta kootaan muun muassa Ateenassa marraskuussa järjestettävässä vasemmistolaisten puolueiden, ay- ja kansalaisliikkeiden Eurooppalaisessa foorumissa. Tällaista foorumia tarvitaan myös Suomessa.

(Artikkeli Tiedonantaja-lehteen 8/2020)

© 2020 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »