Missä valtion ja kuntien työllisyysohjelmat?

TeliaSonera aikoo irtisanoa noin 2 000 työntekijää, vaikka yritys tekee voittoa tänä vuonna noin kaksi miljardia euroa. Tapaus kuvaa valitettavan hyvin pörssiyhtiöiden nykyistä toimintaa, jossa millään muulla ei ole merkitystä kuin liikevoitoilla ja osakekursseilla. Samalla TeliaSonera on esimerkki siitä, miten valtion omistajaohjaus sallii ja jopa suosii tällaista toimintaa.

Monet muutkin suuryhtiöt ovat päättäneet tuhansien työpaikkojen lopettamisesta Jyrki Kataisen kuuden puolueen hallituksen ministereiden vain levitellessä käsiään ja esittäessä hurskaita toiveita vähän pehmeämmistä otteista. Edes hallitusvasemmisto ei vaadi sulkua joukkoirtisanomisille ja työntekijöiden työn tulosten siirtämiselle ulkomaisten keinottelijoiden pussiin.

TeliaSoneran, Nokian, Metson ja useiden muiden suuryritysten irtisanomiset ja haluttomuus investoida Suomessa korostavat julkisen sektorin merkitystä uusien työpaikkojen luomisessa ja työllistämisessä. Mutta missä ovat hallituksen ja kuntien työllisyysohjelmat?

Valtio ja kunnat luomaan työpaikkoja

SKP vaatii hallitukselta toimia työntekijöiden irtisanomissuojan parantamiseksi ja työntekijöille myös oikeutta osallistua yritysten tuloksen käyttämistä ja investointeja koskevaan päätöksentekoon. Samalla vaadimme, että valtio ja kunnat ryhtyvät luomaan uusia työpaikkoja niin julkisiin palveluihin, rakentamiseen kuin tuotannolliseen toimintaan.

Esimerkiksi hoito- ja hoiva-alan julkisiin palveluihin tarvitaan jopa muutamia kymmeniä tuhansia työntekijöitä lisää. Kunnat voisivat ryhtyä itse rakentamaan edullisia vuokra-asuntoja ja tekemään peruskorjausta perustamalla tähän tarkoitukseen omia rakennusliikkeitä. Raideliikenteen kunnossapidossa ja kehittämisessä on paljon kiireellisiä hankkeita. Uusiutuvan energian ja informaatioteknologian alalla on mittavia mahdollisuuksia kehittää julkista yritystoimintaa.

Investoinnit tällaisiin työpaikkoihin toisivat tuloja, auttaisivat torjumaan lamaa ja edistäisivät koko kansantalouden kehitysmahdollisuuksia. Kataisen hallituksen haluttomuus tarttua näihin mahdollisuuksiin kuvastaa sitä, miten totaalisesti sen politiikka on alistettu rahoitusmarkkinoiden, suuryhtiöiden ja EU:n ajaman leikkauspolitiikan tavoitteille. Hallitus on myös omilla toimillaan pahentamassa työttömyyttä. Kuntauudistuksella aiotaan lopettaa joka kymmenes työpaikka eli yli 40 000 työpaikkaa. Näin myös puheet nuorten yhteiskuntatakuusta jäävät yhä enemmän tyhjän päälle. Lisäksi hallitus heikentää työllisyysnäkymiä leikkaamalla kotimaista ostovoimaa muun muassa arvonlisäveron korotuksilla.

Kuntavaaleissa äänestäjillä on mahdollisuus esittää vastalauseensa leikkauspolitiikalle. Paheneva työttömyys on haaste myös ammattiyhdistysliikkeelle käyttää joukkovoimaansa työnantajapiirien kovenevien otteiden torjumiseksi. Mallia voi ottaa ammattiyhdistysliikkeen mielenosoituksista ja lakoista Espanjassa, Kreikassa, Norjassa, Portugalissa, Ranskassa ja monissa muissa maissa.