Missä ovat nyt tolkun ihmiset?
Poliisi tutkii Oulussa ja nyt myös Helsingissä useita alle 16-vuotiaisiin kohdistuneita seksuaalirikoksia, joihin syylliseksi epäilyinä on otettu kiinni ulkomaalaistaustaisia miehiä. Raiskaukset ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat törkeitä rikoksia, joihin syyllistyneet pitää rangaista.
Kun seksuaalirikokset kohdistuvat lapsiin, on ymmärrettävää, että ne herättävät voimakkaita tunteita, järkytystä ja huolta. Niistä pitää puhua ja keskustella. Erityisen tärkeä on keskustella siitä, miten tällaisia rikoksia voidaan ehkäistä jo ennalta.
Mediassa ja useimpien poliittisten päättäjien puheenvuoroissa on päällimmäiseksi nostettu kysymys rikoksiin syyllistyneiden pakolaisten rangaistusten koventamisesta ja maahanmuuttopolitiikan tiukentamisesta. Voi kysyä, missä presidentti Sauli Niinistön pari vuotta sitten peräänkuuluttamat ”tolkun ihmiset” ovat nyt?
*****
Se, jos Suomeen on tultu sodan raakuuksien keskeltä tai kulttuureista, joissa naisia alistetaan, ei tee seksuaalirikoksia yhtään hyväksyttävämmäksi. Niistä ei pidä vaieta. Mutta niiden perusteella ei pidä leimata tai tuomita muita pakolaisia ja maahanmuuttajia.
Mitä muuta kuin maahanmuuttajien kollektiivista syyllistämistä on se, kun perussuomalaisten puheenjohtaja julisti Oulussa, että rikokset liittyvät yksiselitteisesti maahanmuuttoon ja niiden ehkäisy vaatii vain maahanmuuttopolitiikan radikaalia tiukentamista. Kokemukset monista maista osoittavat, että jos muut puolueet myötäilevät tällaista maahanmuuttajavastaisuutta, ne vain edesauttavat äärioikeiston vahvistumista.
Poliisin tietoon on Suomessa tullut viime aikoina noin 1 200 – 1 400 lapsiin kohdistunutta seksuaalirikosta vuodessa. Suurin osa niihin syyllistyneistä on muita kuin maahanmuuttajia. Näistä en ole kuullut tasavallan presidentin tai pääministerin ilmaisseen huoltaan enkä ehdotuksia hallituksen tai eduskuntaryhmien hätäkokouksista. En väitä, että he ovat huolissaan vain, jos seksuaalirikoksiin syyllistyy joku pakolainen tai maahanmuuttaja, mutta professori Martin Scheininin tavoin voi kyllä kysyä, välineellistetäänkö tässä rikosten uhreja kilpailussa vaalikannatuksesta?
*****
Turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa ja maahanmuuttajien kotouttamisessa on selvästikin usein haasteita jokaisen ihmisen itsemääräämisoikeuden ja koskemattomuuden, sukupuolten tasa-arvon ja seksuaalikulttuurin selvittämisessä. Paljon on tehtävää myös siinä, miten tänne saapuvat pääsevät mukaan työelämään, erilaisiin järjestöihin ja normaaliin arkeen yhdessä muiden kanssa.
Kyse ei ole kuitenkaan vain maahanmuuttajista. Haasteena on ehkäistä Suomessa muutenkin laajaa seksuaalista väkivaltaa ja myös lapsiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä. Siinä voidaan tarvita rikoslainsäädännön tiukentamista (esimerkiksi raiskauksen määrittelyssä), mutta pelkästään rangaistusten koventamisella ei pitkään jatkunutta kulttuuria muuteta.
Hallitusherrojen huoli lapsista ja perheistä on kovin jälkijättöistä. Hallitukset ovat jo pitkään leikanneet koulujen, nuorisotyön ja perheiden peruspalvelujen resursseja. Niitä pitää nyt lisätä ja vahvistaa yhteisöllisyyttä rakentavia matalan kynnyksen lähipalveluja. Ilman lisäresursseja on vaikea myöskään kehittää ennaltaehkäisyssä tarpeellista nuorisotoimen, koulujen, sosiaalityön ja lähipoliisin yhteistyötä ja yhteyksiä nuoriin. Kyse on laajemminkin lasten ja nuorten osallisuudesta, kanssakäymisestä ja turvallisuudesta, joka auttaa torjumaan muun muassa netissä lapsia houkuttelevia hyväksikäyttäjiä.
*****
”Laki on kaikille sama, vain tuomiot vaihtelevat”, laulettiin Lapualaisoopperassa. Toivottavasti noihin aikoihin ei palata – myöskään suhtautumisessa pakolaisiin ja maahanmuuttajiin.