Missä Helsingin ilmastoteot?
Missä Helsingin ilmastoteot?
Tämä ympäristöraportti on esimerkki siitä, miten perusteellinenkin informaatio voi jäädä hyödyntämättä, jos siitä ei tehdä johtopäätöksiä. Esimerkiksi raportissa esitetyssä Helsingin ja Rotterdamin ympäristöasioiden vertailussa tuli esille paljon opiksi otettavaa. Nostan tässä Helsingin ympäristöraportista esille vain muutaman asian, joissa tarvitaan johtopäätöksiä.
Valtuuston vuoden 2008 alussa hyväksymässä energiapoliittisessa linjauksessa asetettiin tavoitteeksi nostaa uusiutuvan energian osuus Helsingin energiantuotannossa 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tässä raportissa puhutaan vain uusiutuvan energian osuudesta Helsingin energian hankinnassa. Se nousi viime vuonna noin kuuteen prosenttiin. Energiantuotannossa ei kuitenkaan tapahtunut mitään muutosta, sillä kasvu oli seurausta lähinnä Katri Valan lämpöpumppulaitoksen tuotantomäärän kasvusta.
Helsingin Energia on mukana yhtiössä, joka valmistelee kahden tuulivoimapuiston perustamista. Mutta nykyisten Helsingin Energian omien voimaloiden polttoainekysymyksessä ei ole raportin mukaan tapahtunut mitään. Tätä on julkisuudessa perusteltu sillä, että kivihiilen korvaaminen puuhakkeella johtaisi valtavaan rekkaralliin läpi kaupungin. Kuitenkin jo pelkästään hakkeen korvaaminen pelleteillä vähentäisi kuljetustarpeen viidesosaan ja polttoaine olisi tietysti helpointa tuoda laivalla suoraan Hanasaaren ja Salmisaaren voimaloihin. Samoin on vedottu rahoitusongelmiin, vaikka nämä investoinnit maksavat energian myyntinä itsensä takaisin.
SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä ehdottaa, että valtuusto hyväksyy asiasta seuraavat ponnet:
1.
valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus
valmistelee valtuuston käsittelyyn toimenpide- ja investointisuunnitelman
siitä, miten uusiutuvan energian osuutta lisätään Helsingin Energian
tuotannossa ja hankinnoissa.
2.
valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus
valmistelee valtuuston käsittelyyn suunnitelman siitä, miten
hiilidioksidipäästöjä vähennetään vuoteen 2020 mennessä esimerkiksi
keskimääräin viidellä prosentilla vuosittain.
Paikoitellen
raportti sortuu tarpeettomiin kiertoilmaisuihin. Esimerkiksi sekajätteen
todetaan vähentyneen pääasiassa siksi, että osa YTV-alueella syntyneestä
jätteestä ohjautui alueen ulkopuolelle. Tässä jätetään kertomatta varsinainen
syy. Syynä on kunnille epäedullinen, vuonna 2007 tehty jätelain muutos, jonka
seurauksena osa yhdyskuntajätteeseen rinnastettavasta jätteestä menee
yksityisille jätefirmoille. Tämä asia on uudelleen esillä nyt kun jätelakia ollaan
uudistamassa. Tässä asiassa Helsingin kaupunki ja myös täällä valtuustossa
istuvat ministerit voisivat olla aktiivisempia.
Aktiivisuutta
tarvittaisiin myös Sipoonkorven kansallispuiston aikaansaamiseksi. Vai ovatko
maanomistajien intressit tässä ministereille tärkeämpiä kuin ympäristöarvot?
Liikenteen osalta
huomiota kiinnittää se, että meluvaikutuksille ei ole annettu painoa
asuinalueiden suunnittelussa. Raportin mukaan peräti 240 000
helsinkiläistä asuu haitallisen liikennemelun alueella. Myönteistäkin
raportista löytyy, kuten matalaenergiarakentamisen eteneminen.
Lopuksi kysymys
apulaiskaupunginjohtaja Saurille: Millä aikataululla strategiaohjelmassa
mainittu ympäristöpolitiikan päivitys on tulossa valtuustoon? Entä miten sen
valmistelussa aiotaan kuulla asukkaita?
