Venäjän hyökkäys Ukrainaan järkyttää ja huolestuttaa. Mutta lisäisikö sotilasliitto Natoon liittyminen turvallisuuttamme?

Hallituksen ajankohtaisselonteossa todetaan, että Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallisen hyökkäyksen uhkaa ja tilanne Suomen lähialueilla on rauhallinen. Voimme siis hosumatta harkita erilaisia vaihtoehtoja.

Useat asiantuntijat arvioivat juuri ilmestyneessä pamfletissa ”Sota ja raha. Sotilasliittoon vai ei?”, että Suomen liittyminen Natoon ei tuo lisää vakautta eikä automaattisia turvatakuita vaan lisää jännitteitä. Maamme itärajan muuttuminen Naton ja Venäjän väliseksi rajaksi toisi alueelle lisää asevoimia ja sotilaallista toimintaa. Myös riskit kasvaisivat, onhan kyse Venäjän tärkeistä alueista, kuten isot ydinaseiden arsenaalit Kuolassa, Pietari ja yhteydet Itämerelle. Venäjän näkökulmasta ei voisi enää luottaa siihen, että Suomen aluetta ei käytetä sitä vastaan.

Naton yhteinen puolustus perustuu viime kädessä Yhdysvaltojen sotilaalliseen voimaan ja ydinasepelotteeseen. Suomi sitoutuisi Naton ydinasepolitiikkaan (HS 4.5.) ja strategiaan, johon kuuluu ydinaseiden ohella valmius käyttää sotilaallista voimaa ilman kansainvälisen oikeuden edellyttämää YK:n mandaattia, joukkojen sijoittaminen Venäjän vastaisille rajoille ja vastakkainasettelu myös Kiinan kanssa.

Liittymällä Natoon Suomi olisi osaltaan vahvistamassa uutta kylmää sotaa. Samalla voisimme joutua mukaan sellaisiin Yhdysvaltojen ja Naton konflikteihin muiden maiden kanssa, joiden ulkopuolella muuten olisimme ja joita voisimme liittoutumattomana maana auttaa sovittelemaan.

Naton laajentuminen Suomeen ja mahdollisesti Ruotsiin ei auta myöskään Ukrainan sodan lopettamisesta. Se vain voimistaisi Venäjällä niitä uhkakuvia, joita maan johto on käyttänyt eräänä perusteluna hyökkäykselle Ukrainaan. Pysyminen sotilaallisesti liittoutumattomana olisi sen sijaan omiaan tukemaan Ukrainan presidentin esitystä sodan lopettamisesta niin, että Ukraina luopuu tavoittelemasta Naton jäsenyyttä.

Natoon liittymiselle on realistinen vaihtoehto, josta meillä on vuosikymmenten kokemus. Se on rauhantahtoinen ulkopolitiikka ja sotilaallinen liittoutumattomuus, jota täydentävät oman maan puolustusvoimat. Hallituksen selonteossa ei tätä mahdollisuutta käsitellä lainkaan, vaikka siinä luvattiin arvioida monipuolisesti erilaisia vaihtoehtoja.

Aivan keskeinen syy, miksi vastustan Natoon liittymistä, on se, että kilpavarusteluun ja vastakkainasetteluun perustuva turvallisuuspolitiikka ei vastaa aikamme suurimpiin turvallisuusuhkiin, kuten ilmastonmuutos, luontokato, pandemiat ja köyhyys. Päinvastoin se pahentaa niitä ohjaamalla valtavat voimavarat aseisiin ja vaikeuttamalla yhteistyötä, jota näiden globaalien ongelmien ratkaisemisessa välttämättä tarvitaan.

 

(Kirjoitus, jonka lähetin 4.5. Helsingin Sanomien mielipidesivulle. HS ei julkaissut kirjoitusta. Artikkelin kuva: Nato)