Hallitus antoi jo tänään eduskunnalle esityksen liittymisestä Natoon, vaikka Turkki ja Unkari eivät ole ratifioineet jäsenyyssopimusta. Jäsenyyden hakemisesta päätettiin keväällä kovalla kiireellä, jossa ei ollut tilaa avoimelle ja kriittiselle keskustelulle. Miksi hallituksella on nyt taas niin kiire, että edes Turkin ratkaisuja ja kaikkia jäsenyyden edellyttämiä ratifiointiasiakirjoja ei voida odottaa?

Pidetäänkö asiassa kiirettä, jotta kriittinen keskustelu ydinaseista ja Naton tukikohtien sijoittamisesta Suomeen ei laajene? Haetaanko eduskunnalta valtakirja jäseneksi liittymiselle riippumatta siitä, millaisia myönnytyksiä Turkki vaatii kurdien oikeuksien polkemisen, henkilöiden luovuttamisten, asekaupan ja sotatoimien hyväksymisen suhteen?

Ulkoministeri Pekka Haavisto puhui historiallisesta päätöksestä, mutta väitti kuitenkin Suomen jatkavan ulkopolitiikan pitkäaikaista linjaa, pyrkimystä ydinaseistuksen vähentämiseen ja ihmisoikeusperusteista ulkopolitiikkaa. Tällainen viikunanlehti ei peitä sitä, että Suomi hylkää kokonaan sotilaallisen liittoutumattomuuden ja sitoutuu ilman mitään varauksia Yhdysvaltojen johtamaan ja ydinasepelotteeseen nojaavaan sotilasliittoon. – Pikemminkin on syytä kysyä, johtuuko ydinaseita ja sotilastukikohtia koskevien reunaehtojen torjuminen sitoutumisesta Naton linjauksiin ja myös valmisteilla olevasta Suomen ja Yhdysvaltojen puolustussopimuksesta?

Natoon liittymisestä ei järjestetty kansanäänestystä, vaikka tasavallan presidenttikin sitä lupasi. Nyt hallituspuolueet yrittävät ehkäistä myös sitä, että Natosta tulisi eduskuntavaalikysymys.

Tällainen politiikan ”turvallistaminen” kaventaa demokratiaa. Sillä pyritään selvästi välttämään keskustelua sitä, miksi hallitus on Naton jäseneksi hakemisen jälkeen jo luopunut YK:n äänestyksissä ydinaseiden vastustamisesta ja miksi asemäärärahat on kaksinkertaistettu samaan aikaan kun muihin julkisiin menoihin valmistellaan miljardien leikkauslistoja. Turvallisuuden militarisoiminen sivuuttaa myös tarpeen hakea poliittisia ratkaisuja Ukrainan ja muiden sotien lopettamiseksi sekä yhteistyötä ympäristökriisin pysäyttämiseksi.

 

(Artikkelin kuva Laura Kotila/valtioneuvoston kanslia)