Miksi hallitus ei puutu Postin työehtoshoppailuun?

20.11.2019

Postin työtaistelun keskiössä on kysymys työehtoshoppailusta. Postin johto on perustanut tytäryhtiön Posti Palvelut Oy:n ja liittänyt sen toiseen työnantajaliittoon, jolla oli työntekijöiden kannalta huonompi työehtosopimus. Alkusyksystä Postin johto ilmoitti yksipuolisesti 700 pakettilajittelijan siirtämisestä tuon huonomman sopimuksen piiriin marraskuun alusta lukien.

Työntekijöitä edustava ammattiliitto PAU ei luonnollisestikaan ole hyväksynyt sitä, että sen jäsenten palkkoja aiotaan tällä tavalla alentaa keskimäärin jopa 30 % ja vuosityöaikaa pidentää usealla viikolla.

Posti on luvannut pitää tämän sopimuskauden ajan pakettilajittelijoiden palkkauksen nykytasolla. Se on laiha lohtu, kun nimenomaisena tarkoituksena on sen jälkeen heikentää rajusti palkkoja ja muita työehtoja. Kaiken lisäksi Postin johdon perustelu, jonka mukaan yhtiön kilpailijat noudattaisivat pakettilajittelussa halvempaa sopimusta, ei pidä paikkaansa. Kilpailijat noudattavat AKT:n sopimusta (joka ei ole ainakaan halvempi kuin PAU:n), eivät halvempaa Teollisuusliiton sopimusta.

Postilla ja PAU:lla on ollut sopimus tilanteista, joissa Posti siirtää töitä perusjakelusta Posti Palvelut Oy:n tai muun tytäryhtiön piiriin. Se on suojannut työntekijöiden työehtojen säilymistä tällaisissa tilanteissa. Tämä sopimus ei enää kelpaa Postin johdolle ja sovittelija oli siksi pudottanut sen pois esityksestään.  Tarvitseeko enää selvemmin kertoa, että 700 pakettilajittelijan kohtalo uhkaa jatkossa muitakin?

Postin ja työnantajaliitto Paltan johtajien mielestä työehtoshoppailuun ei sopimusriidan sovittelussa saa puuttua – vaikka juuri se on keskeinen riidan aihe. Jostain syystä sovittelija on tämän linjan hyväksynyt, vaikka hänen pitäisi tietysti etsiä ratkaisuja kiistan aiheena oleviin erimielisyyksiin.

 

Ministeri Paateron takinkääntö

Entä valtionyhtiö Postin omistaja, hyväksyykö se työehtosopimusten murentamisen?

Kun syksyn alussa kiisteltiin 700 pakettilajittelijan siirtämisestä Teollisuusliiton heikomman sopimuksen piiriin, ilmoitti omistajaohjauksesta vastaava ministeri Sirpa Paatero (sdp), että ”siirtoa ei nyt tehdä vaan se siirretään neuvotteluun, jossa ovat kaikki työntekijät” (Yle 3.9.2019).

Miksi omistajaohjauksesta vastaava ministeri ei enää edellytä, että pakettilajittelijoiden työehdot ratkaistaan samassa neuvottelussa, jossa sovitaan muiden työntekijöiden työehdoista? Miksi Postin työehtoshoppailu on nyt ”todellisuutta”, josta ei voikaan neuvotella? (Yle 19.11.)

 

Missä hallituksen vasemmisto?

Onko Paateron antama siunaus Postin johdolle myös Rinteen hallituksen linja? Vielä syyskuussa pääministeri Antti Rinne ilmoitti, että hallitus ei tule hyväksymään ihmisten palkanalennuksia (Yle Ykkösaamu 7.9.).

– Vuosia on Postin sisällä jatkunut tilanne, jossa porukkaa pistetään pellolle, vaaditaan palkkojen alentamista, haetaan keinoja, joilla voidaan sitä hyvin pienestä tulosta, jota postilaisille maksetaan kuukaudessa palkkaa, vielä leikata. Se ei ole oikea tapa hoitaa näitä asioita, Rinne totesi.

Onko Rinteen arvostelema Postin tapa leikata palkkoja muuttunut hyväksyttäväksi vain sillä, että leikkaaminen alkaa kahden vuoden kuluttua – ja koskee vielä suurempaa joukkoa?

Entä miksi muut ministerit ovat hiljaa Postin työehtoshoppailusta? Mihin ovat unohtuneet esimerkiksi Vasemmistoliiton vaalipuheet työehtoshoppailun vastustamisesta? Entä mitä tekee Postin hallintoneuvosto, jota johtaa Aki Lindén (sdp)?

 

Tarvitaan uusi linjaus omistajaohjaukseen

Sipilän hallitus valitsi Postille hallituksen, jonka tarkoituksena oli viedä Posti yhtiönä pörssiin. Postin hallitus näyttää jatkavan tällä linjalla, vaikka Rinteen hallitus ei ole ilmoittanut enää tavoitteeksi pörssiin viemistä.

Tästäkin syystä tarvitaan hallitukselta uusi omistajaohjauksen linjaus, jossa Postin tehtäväksi määritellään julkinen palvelu, jota ei alisteta voitontavoittelulle eikä pörssipelille. Jos ja kun Posti Groupin hallitus ei suostu lopettamaan työehtoshoppailua, on valtio-omistajan syytä vaihtaa sen tilalle uusi hallitus ja huolehtia omistajaohjauksella, että myös pakettilajittelijat kuuluvat jatkossakin PAU:n sopimuksen piiriin.

Postin tulevaisuutta ei voi menestyksellä rakentaa halpatyön varaan.  Postin palvelujen jatkuvasti heikentyneen laadun korjaamiseksi on panostettava työntekijöihin. Hyvät postipalvelut edellyttävät myös sellaista palkkaa, jolla työntekijät tulevat toimeen. Postin hallituksen tavoitteeksi asettaman kymmenien miljoonien liikevoittojen kasvattamisen sijasta postia on kehitettävä julkisena palveluna.

Tässä tilanteessa on hienoa, että monet ammattiliitot järjestävät tukilakkoja ja että postilaisten kamppailu on saanut laajaa tukea myös kulttuuriväen, yliopistojen ja kansalaisjärjestöjen piiristä. Häpeällisenä poikkeuksena on vain Teollisuusliiton johto, joka meni kesken PAU:n lakkotaistelun ja salassa sopimaan Medialiiton kanssa kehnon sopimuksensa jatkamisesta eikä halua nähdä työehtoshoppailun turmiollisuutta koko ay-liikkeelle.

Ammattiyhdistysliikkeen solidaarisuutta ja kansalaismielipiteen voimaa tarvitaan nyt kääntämään Postin johdon ja Rinteen hallituksen päät. Työehtoshoppailun lopettaminen on avain kiistan sopimiseen.

(Artikkelin kuva postilaisten mielenosoituksesta Veikko Koivusalo)

© 2019 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »