Kaupungin työntekijät ovat erityisesti terveydenhuollossa, mutta myös monilla muilla aloilla, joutuneet viime päivinä venymään meidän helsinkiläisten terveyden suojelemiseksi ja arjen sujumiseksi. Kiitokset ja jaksamista heille!

Eilen ja tänään sain kuitenkin opetusta siitä, että byrokratia elää koronakriisinkin oloissa.

Olimme Maunulan korona-naapuriavun ryhmästä pyytäneet yhtä asukastalolle, Maunulan-Seuran Mediapajalle neuvontatehtäviin palkkatuella työllistetyistä avuksi vastaamaan (Maunula-Seuran kustantamassa) puhelimessa joinain tunteina arkista asioimisapua tarvitsevien soittoihin. Se sopi asukastalolle ja työllistetylle, koska asukastalo on suljettu. Mutta asukastaloja johtava toimihenkilö katsoi, että siihen pitää kysyä lupaa sote-toimialan aikuisten sosiaalityön päälliköltä.

Ryhdyin kysymään lupaa ylemmiltä päälliköiltä – pahoitellen, että jouduin niin asukastaloyksikön kehotuksesta tekemään, vaikka heillä on tietysti tärkeämpääkin tekemistä. Aikuisten sosiaalityön päällikkö siirsi asian ymmärrettävästi alemmalle tasolle, alueelliselle päällikölle. Tämä aluepäällikkö kiitti meitä arvokkaasta työstä ja välitti viestin asukastaloyksikön johtavalle toimihenkilölle, siis takaisin lähtöruutuun.

Kuvittelin asian olevan selvä, mutta ei.

Kyseinen toimihenkilö ilmoitti, että hän ei anna lupaa työllistetylle vastata apua tarvitsevien puheluihin – sillä samalla puhelimella ja siitä samasta asukastilasta, jossa työllistetty muutenkin toimi ja joka on nyt suljettu.

Kun ihmettelin, miksi, hän vetosi tarpeisiin ”toimia soten ja lakisääteisissä palveluissa”. Kysyin, minkä lain mukaan se tapahtuisi. Vastausta tähän ei tullut – eikä ihme, sillä lain mukaan palkkatuella työllistettyä ei voi siirtää hoitamaan kunnan lakisääteisiä sote-palveluja ja valmistehtäviä.

Emme antaneet tämän lannistaa vaan sovimme tänään toimista, joilla naapuriapua tarjotaan joka tapauksessa. Toivottavasti myös kaupungin puolella ymmärrys monikanavaisen avun ja naapuriavun merkitykseen kasvaa.