Menokehys hautasi vaalilupaukset

Hallituksen vuosille 2008-2011 sopimat menokehykset osoittavat, että hallituksella ei ole aikomustakaan lunastaa vaalilupauksia muun muassa työllisyyden, palvelujen ja sosiaaliturvan parantamisesta.

Menokehyksiin sisältyvät, budjetin 34 miljardin loppusummaan nähden pienet, vuositasolla vain muutamien satojen miljoonien lisäykset eivät riitä kattamaan kuntien rahoitusvajetta, puhumattakaan monista julkisten palvelujen kehittämisen tarpeista tai esimerkiksi paljon puhutusta tasa-arvotuposta.

Työllisyyden parantamisen sijasta hallituksen sopimat menokehykset vähentävät valtion työpaikkoja noin 14 000:lla, mikä on 4 800 enemmän kuin edellisen hallituksen päättämä valtiontalouden ns. tuottavuusohjelma edellytti. Lisäksi valtion ja kuntien tukityöllistämisen rahoituksesta osa leikataan pois ja siirretään yritysten työvoimakoulutuksen ja tukityöllistämisen rahoitukseen.

Veronkevennyksiä tehdään vuoteen 2011 mennessä 2,2 miljardilla eurolla. Yritys- ja maaomaisuuden perintövero poistetaan kokonaan sukupolvenvaihdosten yhteydessä. Myönteistä on elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen 5 prosenttiyksiköllä ja eläkeläisten verotuksen keventäminen, mutta niiden toteuttamisen aikataulu on jätetty auki. Toisaalta hallitus ottaa veronkevennysten hyödyn pois etenkin pienituloisilta korottamalla monia maksuja.

Päivähoidossa otetaan käyttöön vähimmäismaksu eli poistetaan kokopäivähoidossa ns. nollamaksuluokka, jolla pienituloisimmat perheet ovat saaneet maksuttoman päivähoidon. Tämä ennakoi epäsosiaalista linjaa myös hallitusohjelmassa sovitun sosiaali- ja terveyspalvelujen ns. maksu-uudistukselle, jolla maksuihin aiotaan luoda korotusautomaatti.

Myönteistä on se, että opintorahaan tulee 15 prosentin korotus, mutta sen kehityksestä jatkossa hallitus ei lupaa mitään. Kansaneläkkeiden 20 euron korotuksen, osaan lapsilisistä vuonna 2009 tulevan 10 euron korotukset ja eräiden vähimmäispäivärahojen korotukset hallitus aikoo leikata toisella kädellä nostamalla mm. sosiaali- ja terveyspalvelujen maksuja. Toimeentulotuen ja työttömyysturvan tasoa ei aiota nostaa lainkaan koko vaalikauden aikana. Menokehykseen ei sisälly määrärahoja perusturvan tason korottamiseen hallituksen valmistelemassa sosiaaliturvan ns. kokonaisuudistuksessa.

Menokehyksessä on sitouduttu toteuttamaan kunta- ja palvelurakenteiden muutos. Se tarkoittaa käytännössä lähipalvelujen karsimista, kuntien henkilöstön vähentämistä sekä kilpailuttamisen ja yksityistämisen lisäämistä. Yksityisten palvelujen asemaa vahvistetaan hallituksen menokehyksissä esimerkiksi nostamalla yksityisten hammaslääkäreiden palkkioiden korvaustaso 40 prosenttiin samaan aikaan, kun kunnilta puuttuu resursseja järjestää riittävästi hammashoidon palveluja.

Hallituspuolueet ajavat kehyspäätöksellä läpi myös Helsingin teknillisen korkeakoulun, kauppakorkeakoulun ja taideteollisen korkeakoulun yhdistämistä yksityisen säätiön hallintaan siirrettäväksi ”innovaatioyliopistoksi”. Tästä hankkeesta on tulossa ennakkotapaus yliopistolaitoksen alistamisessa entistä suoremmin suuryhtiöiden palvelukseen.

Perusopetuksen puolella hallitus lupaa ikäluokkien pienenemisestä kertyvät säästöt koulutuksen laadun kehittämiseen. Toisaalta se ajaa kuitenkin kunta- ja palvelurakennehanketta, jonka keskeisenä tavoitteena on palvelujen keskittäminen suuriin yksiköihin ja kuntien menokehityksen rajoittaminen, mikä uhkaa monia lähikouluja.

Vihreiden tuki hallituksen oikeistolaiselle politiikalle on budjettikehyksessä ostettu todella halvalla. Kehyspäätökseen sisältyy vain 15 miljoonan euron lisäys uusiutuvan energian hankintaan samaan aikaan kun teollisuuden sähköveroa alennetaan paljon suuremmalla summalla. Joukkoliikenteen tukia supistetaan edellisen hallituksen suunnitelmista ja pääkaupunkiseudun kehäradan rakentamista lykätään.

Kehyspäätöksessä luvataan lisätä armeijan määrärahoja, mutta ei sitouduta YK:n kehitysyhteistyön tavoitteisiin.

Valtiontalouden osalta hallituspuolueet ovat sitoutuneet kehyspäätöksessä EMU-kriteerejä tiukempaan vakausohjelmaan, joka edellyttää yhtä prosenttia kansantuotteesta vastaavan rakenteellisen ylijäämän turvaamiseen.

Jos hallitus haluaisi tosissaan panostaa työllisyyteen, hyvinvointiin ja myös ekologisesti kestävään kehitykseen se olisi mahdollista leikkaamalla suuryhtiöiden ja pääomanomistajien voittoja, luopumalla hyvätuloisten verohelpotuksista, lopettamalla valtion ja kuntien työpaikkojen karsiminen sekä vähentämällä asemäärärahoja.