Maankäytön ja asumisen toteutusohjelman seurantaraportista 2011

2.3.2011

Maankäytön ja asumisen toteutusohjelman seurantaraportista
2011

Asumisen kallis hinta on Helsingin
suurimpia ongelmia. Tämä seurantaraportti kertoo hintojen nousun taas
kiihtyneen. Asumismenojen nousuun vaikuttaa erityisesti kolme tekijää:
Asuntotuotannon keskittyminen muutamien suuryritysten hallintaan ja niiden
pyrkimys maksimoida voittonsa. Valtion rahoituksen suuntautuminen suurelta osin
lyhytaikaiseen korkotukituotantoon ja hintasäännellyn edullisen
ara-vuokra-asuntotuotannon vähäisyys. Ja kolmanneksi kaupungin omat toimet,
joilla on muun tonttivuokria nostamalla kiihdytetty asumismenojen kasvua.

Viime vuonna Helsingissä alkaneesta
asuntotuotannosta yli 3 100 asuntoa oli hinnaltaan säätelemätöntä
tuotantoa, noin 800 ns. välimuotoa eli 10-20 vuodessa vapaille markkinoille
siirtyviä asuntoja ja vain noin 900 oli ara-vuokra-asuntoja. Kohtuuhintaisten
vuokra-asuntojen osuus supistuu. Samaan aikaan kaupungin vuokra-asuntojonossa
oli aktiivisia hakemuksia yli 20 000.

Tämän suunnan muuttamiseksi on
tarpeen perustaa kaupungille oma liikelaitos edullisten vuokra-asuntojen
rakentamista varten. Samalla pitää nostaa vuokra-asuntojen osuus
asuntotuotannosta vähintää puoleen. Kaupungin omaan ns. Harava-malliin
perustuvaa asuntotuotantoa ei pidä lopettaa, kuten tässä raportissa esitetään
(sivulla 33). Sitä on päinvastoin kehitettävä niin, että se tarjoaa
pitkäaikaisen edullisen vaihtoehdon asuntoministerin ajamalle lyhytaikaiselle
10 vuoden korkotukimallille. Näin voidaan osoittaa lisää kohtuuhintaisia
asuntoja myös vanhuksille, mielenterveyskuntoutujille, asunnottomille ja muille
tuettua asumista tarvitseville.

Tonttivuokrien korotusten
kohtuullistaminen on toinen asia, johon pitää saada ratkaisuja. Toivonkin, että
tästä asiasta tänään jätettävälle talousarvioaloitteelle löytyy laaja tuki
kaikista ryhmistä.

Tässä MA-ohjelman
seurantaraportissa kiinnitetään varovaisin sanakääntein huomiota siihen, että
peruspalvelujen resursseja ei ole turvattu ”statukseltaan heikoimmilla
asuinalueilla” vaan alueet eriarvoistuvat. Tästäkin pitäisi tehdä
johtopäätöksiä seuraavan talousarvion valmistelussa. Lähipalvelujen karsimisen
linja pitää hylätä.

Mitä tulee kaavoituksen
tavoitteisiin, ne on syytä asettaa realistisesti. MA-ohjelman tavoite
5 000 uuden asunnon rakentamisesta vuosittain on epärealistinen. Lisäksi
Helsingin kasvun kiihdyttäminen on ongelmallista niin helsinkiläisten kuin muun
Suomen kannalta.

Tässä seurantaraportissa viitataan
kaupungin aravakiinteistöyhtiöiden fuusioimiseen. Kysynkin apulaiskaupunginjohtaja
Penttilältä, miten fuusioyhtiön puitteissa toteutettavaa vuokralaisdemokratiaa
koskevien ratkaisujen valmistelu on edennyt ja miten siinä on turvattu
asukkaiden osallistuminen?

Lopuksi ehdotan, että valtuusto
hyväksyy seuraavat ponnet:

  1. Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään
    mahdollisuudet, että kaupunki rakennuttaa omaa hallintaansa lisää
    vanhustenkeskuksia ja vanhusten palveluasuntoja.
  2. Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus
    selvittää, miten kaupungin Harava-mallin tuotantoa voidaan jatkaa ja kehittää
    pitkäjänteisesti.

 

 

 

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »