Leikkaamista teatterissa ja konsertissa

Leikkaamista teatterissa ja konsertissa

Viikonloppu meni leikkauspolitiikan merkeissä. Lauantaina Ryhmäteatterin Eduskunta III ja sunnuntaina Avanti!-kamariorkesterin Raha-konsertti. Ja siinä välissä SKP:n teltalla Hakaniemen markkinoilla.

Eduskunta III

Susanna Kuparisen politiikka-kollektiivin Eduskunta-trilogian päätösosa kyseenalaistaa leikkauspolitiikan perusteet ja vaihtoehdottomuuden. Se syyttää pääministeri Sipilää valehtelusta ja populismista, valtiovarainministeriötä vallan kaappaamisesta ja veronkierron suosimisesta hallintarekisterien kautta, mediaa yksisilmäisyydestä ja demareita alistumisesta muiden vietäväksi. Videot tuovat näyttämölle myös Kreikan ex-valtionvarainministeri Varoufakisin ja Joukkovoiman Helsingin mielenosoituksen vaatimuksineen.

Vaikuttavin ja järkyttävin kohtaus kertoi esitutkintapöytäkirjan sanoin siitä, miten peruspalvelujen resurssipula näkyi lastensuojelun laiminlyönteinä 8-vuotiaan Vilja Eerikan murhaan johtaneissa vaiheissa. Oikeudessa vastuuseen joutuivat sosiaalityöntekijät, mutta näytelmässä palveluja alibudjetoivat kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ja apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty. Synkkää katsottavaa olivat myös Olli Rehnin EU-komissaarina ajaman Kreikka-politiikan seuraukset ja Rehnin kieltäytyminen vastaamasta politiikkansa seurauksista.

Yllättäen olin itsekin mukana näytelmässä. Se oli aika hämmentävää, etenkin kun en siihen ollut varautunut – toisin kuin Valtuusto-trilogiassa. No, onhan se hienoa, että kansakoulun joulunäytelmän jälkeen pääsee Ylioppilasteatterin ja nyt peräti Ryhmäteatterin näyttämölle. Kansallisteatterissa olen päässyt vasta Lavaklubille puhekaraokeen pyydetyllä tekstilläni ”Miksi olen kommunisti” ;)

Raha-konsertti

Siinä missä Ryhmäteatteri vyörytti kovaa faktaa leikkauspolitiikkaa vastaan, pantiin sitä halvalla Jaakko Kuusiston johtaman Avantin Raha-konsertissa Vanhalla ylioppilastalolla.

Sibeliuksen Andante festivo esitettiin leikattuna ja Alla Marcia Karelia-sarjasta juustohöylättynä ja yt-neuvottelujen myötä vähenevin soittajin. Finlandiasta kuultiin ratkiriemukas ”sopeutettu” versio kampatrion esittämänä.

Konsertti alkoi Hans Eislerin ja Bertolt Brechtin laululla ”There’s Nothing Quite Like Money” (1936), jossa vallanpitäjät jakavat Yahoo-maan kansalaiset pyöreä- ja suippopäisiin ja usuttavat heidät toistensa kimppuun. Virkamiestyönä leikattujen kappaleiden ja Kaisaniemen ala-asteen kuoron reippaiden koululaulujen jälkeen kaikki huipentui Avantin improvisaatioon Sipilän hallituksen visiosta ”Suomi 2025 yhdessä rakennettu” ja unelmaan jatkuvasta kasvusta.

Tämän kaiken jälkeen onkin sopivaa lähteä tänä iltana Maanantaiklubille, jossa keskustellaan poliittisista lauluista ja esitetään niin vanhempaa kuin uutta poliittista laulua.

Kirjoita kommentti