Lähipalvelujen ja lähidemokratian puolesta, ei Suur-Helsingille

28.3.2012

Kuntien hallinnon pitäisi lain mukaan perustua asukkaiden itsehallintoon, joka on luonteeltaan lähidemokratiaa. Nyt valmistellaan kuntarakenteen muutosta, joka lopettaisi suurimman osan kunnista ja keskittäisi palveluja, mutta asukkailta ei ole kysytty eikä aiota kysyä mitään. Meillä on Helsingissä päätetty demokratiahankkeesta, jonka mukaan asukkaiden ja myös valtuuston vaikutusmahdollisuuksia lisätään. Mutta kaupunginhallitus ei halua antaa edes valtuuston päättää lausuntoa hankkeesta, joka laajentaisi Helsingin monta kertaa nykyistä suuremmaksi, johtaisi koko palveluverkon uudelleenarviointiin ja keskittäisi valtaa pieneen piiriin.

SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä esittää asian palauttamista uuteen valmisteluun niin, että lausunto kuntauudistuksesta tuodaan valtuuston päätettäväksi.

Epädemokraattinen hanke

Kuntaministerin johdolla valmisteltu kuntauudistus on saanut tyrmäävän vastaanoton mielipidekyselyissä, useimmissa kunnissa sekä kunta-alan tutkijoiden ja oikeusoppineiden taholta.

Kunnallisalan kehittämissäätiön Kuntarakennekirjassa akatemiaprofessori Kaarlo Tuori pitää suorastaan ”demokratian irvikuvana” sitä, että uudistuksen linja on lyöty lukkoon julkisuudelta salassa käydyissä hallitusneuvotteluissa. Hän katsoo kunnallista itsehallintoa ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia koskevien perustuslain säädösten edellyttävän, että palvelujen turvaamiselle etsitään muita vaihtoehtoja kuin suurkunnat ja pakkoliitokset.

Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää puolestaan näkee hankkeen sudenkuoppina ”vaihtoehdottoman valmistelun, suuruuden kritiikittömän ihannoinnin, kuntalaisten unohtamisen ja hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseen liittyvien haasteiden ohittamisen”. Hän pitää nurinkurisena, että kuntien tehtäviä arvioidaan vasta kuntarakenteen muutosten päättämisen jälkeen.

Tapaa, jolla kuntamuutosta runnotaan kuvaa sekin, että Kunnallishallinnon rakennetyöryhmän lähes 600-sivuisessa selvityksessä ei esiinny yhtään ainoaa kertaa sanaa lähidemokratia. Sanaan asukas liitetään selvityksessä monia määreitä, etenkin taloudellisia, mutta ei sanaa demokratia. Sen sijaan käsitellään laajasti sitä, miten muutokset voidaan toteuttaa asukkaiden tahdon vastaisesti kiristämällä kuntien rahoitusta ja pakkoliitoksilla.

Jättikuntien muodostamista perustellaan sillä, että näin vähennetään ns. hallintohimmeleitä, joita on muodostunut, kun asioita on siirretty kuntayhtymiin. Siis ensin ajettiin kunnat tekemään hallintohimmeleitä ja nyt tätä käytetään perusteluna noin 260 kunnan lopettamiselle ja noin 70 jättikunnan muodostamiselle. Demokraattisen seutu- ja maakunta-itsehallinnon mahdollisuudet on sivuutettu kokonaan. Eurooppalaisessa vertailuissa Suomen paikallishallinnon suurin ero muihin maihin ei ole kuitenkaan kuntien koko tai määrä, vaan juuri vaaleilla valitun seutu- ja maakuntahallinnon puuttuminen.

Lähipalvelut ja yli 40 000 työpaikkaa uhattuna

Kuntien palvelujen turvaamisen ja parantamisen suurin ongelma on valtion rahoituksen leikkaaminen. Kuntien talous olisi osapuilleen tasapainossa, jos valtiovalta ei olisi leikannut kuntien rahoitusta 90-luvun alun tasosta noin viidellä miljardilla eurolla vuositasolla laskien. Hallituksen teettämässä selvityksessä ”elinvoimaisesta kunta- ja palvelurakenteesta” ei tästä puhuta lainkaan. Kuntaministerin mukaan uudistuksella tavoitellaankin uusia miljardivähennyksiä kuntien menoihin. Kuntien peruspalvelujen kurjistamisen linja näkyi äskeisessä hallituksen menokehysriihessä kuntien valtionosuuksien leikkaamisena yli 500 miljoonalla eurolla. Kun otetaan huomioon jo hallitusohjelman yhteydessä päätetyt leikkaukset, hallitus vie tällä eduskuntakaudella kunnilta valtionosuuksia yhteensä noin 3,8 miljardia euroa.

Noin 70 jättikunnan muodostaminen ei tuo ratkaisua asukkaiden tarvitsemien palvelujen ja niiden rahoituksen ongelmiin. Palvelujen tarpeet eivät vähene kuntakarttoja uusiksi piirtelemällä. Kuntakarttaa varten ei edes selvitetty, millainen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluverkko tarvitaan palvelujen turvaamiseksi perusoikeutena ja lähipalveluina tai miten turvataan erikoissairaanhoidon kaltaisten keskitettyjen palvelujen yhteys peruspalveluihin. Toisaalta esimerkiksi Suur-Helsinkiä koskevassa keskustelussa on näkynyt selvästi, että jättikuntia ja niiden keskitettyä päätöksentekoa halutaan käyttää keinona karsia lähipalveluja. Palveluja keskittävä kuntauudistus lisäisi eriarvoisuutta palveluissa, vaikka tavoitteena pitäisi olla eriarvoisuuden vähentäminen. Jo nykyinen Helsinki on esimerkki siitä, että kunnan suuruus ei ole ratkaisu myöskään alueelliseen eriarvoistumiseen.

Kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvityksen julkistamistilaisuudessa kuntaministeri ilmoitti erääksi tavoitteeksi vähentää kuntien henkilöstöä noin 10 prosentilla kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Tämä tarkoittaa noin 43 000 työpaikan vähentämistä palveluista, joissa on jo nyt liian vähän työntekijöitä ja joissa palvelujen tarpeet kasvavat muun muassa väestön ikääntyessä.

Tällainen kuntien rahoituksen ja työpaikkojen vähentäminen murentaa suomalaisen hyvinvointimallin perustaa, jonka keskeinen tekijä ovat kuntien tuottamat peruspalvelut. Ei olekaan sattuma, että Kauppakamari on ilmaissut kuntauudistukselle tukensa juuri sillä perusteella, että se avaa kuntien palveluja kilpailuttamiselle ja yksityistämiselle.

Toisenlainen kuntakartta

SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä esittää, että Helsinki tunnustaa naapurikuntiensa oikeuden itsenäisyyteen ja lopettaa megalomaanisen Suur-Helsingin tavoittelun. Ryhmämme jäseniä on mukana juuri ilmestyneessä pamfletissa Toisenlainen kuntakartta – demokraattiset hyvinvointikunnat. Esitämme toisenlaista suuntaa kuntauudistukselle:
– Kunnallisten palvelujen rahoitusta on vahvistettava perumalla valtionosuuksiin tehdyt leikkaukset, panemalla pääomatulot kunnallisverolle ja muuttamalla kunnallisvero progressiiviseksi. Helsingissä on mahdollisuus ohjata myös kaupungin ylijäämistä lisää rahaa peruspalvelujen resurssipulan poistamiseen. Lisäksi esimerkiksi Kuntarahoituksen toimintaa voitaisiin kehittää niin, että kuntien investoinnit vapautetaan yksityisten finanssimarkkinoiden myllerryksistä.
– Talouden taantuma ja rakennemuutos korostavat kuntien merkitystä uusien työpaikkojen luomisessa ja työelämän parantamisessa. Monilla alueilla on tarvetta laajentaa julkisten palvelujen piiriä ja palauttaa ulkoistettuja palveluja kunnallisiksi. Tämä on iso tasa-arvokysymys, kun pääosa kuntien työntekijöistä on naisia.
– Haasteena on tehdä hyvinvointikunnista myös ekologisesti kestävän kehityksen kuntia. Se on panostamista lähipalveluihin, joukkoliikenteeseen ja energiatehokkaaseen rakentamiseen. Mutta kunnilla voi olla myös tärkeä osuus talouden ekologisen rakennemuutoksen toteuttamisessa, muun muassa uusien energiatuotantomuotojen kehittämisessä.
– Ja lopuksi, kuntien päätöksenteko pitää uudistaa osallistuvan demokratian, lähidemokratian ja itsehallinnon periaatteiden mukaiseksi. Tämä tarkoittaa asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä osallistuvalla budjetoinnilla ja kansanäänestyksillä. Lisäksi tarvitaan vaaleilla valittavat kaupunginosavaltuustot, joilla on todellista budjettivaltaa lähipalveluissa ja asuinalueiden kehittämisessä. Koko seutua koskevia asioita, kuten maankäyttöä, asumista ja liikennettä ohjaamaan tarvitaan myös vaaleilla valittava metropolivaltuusto.

(Esitystä asian palauttamisesta uuteen valmisteluun niin, että valtuusto päättää lausunnosta kuntauudistukseen, kannatti Lilli Autti, sd. Valtuusto hylkäsi esityksen äänin 74 – 6, tyhjää 1.)

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »