Kysymyksiä Helsingin Energian kehitysohjelmasta

14.4.2010

Hyvä, että eteneminen kohti
kivihiilineutraalia tuotantoa nähdään nyt myös Helsingin Energian johdossa
mahdolliseksi. Tässä on monia hyviä ehdotuksia, kuten biomassan kaasuttimet
Hanasaaren ja Salmisaaren voimaloihin,
tuulivoiman rakentaminen, kaasutinlaitos
maakaasuputken varrelle, bioöljy huippulämpökeskusten polttoaineena sekä lämmön ja sähkön yhteistuotannon keskeinen rooli. Myös
Vuosaaren maakaasulaitoksen käyttäminen ylimenovaiheena hiilineutraaliin
tulevaisuuteen on järkevää vielä pitkään. SKP:n ja asukaslistan ryhmä esitti
tällaisia tavoitteita ja toimia jo pari vuotta sitten, kun valtuusto käsitteli
energialinjauksia.

Pidän oikeana kehitysohjelman johtopäätöstä siitä, että Helsingin ei pidä lähteä ydinkaukolämpöhankkeisiin. Tältä
osin olisi syytä mennä kyllä pidemmällekin ja luopua myös ydinsähkön
hankinnoista ja osuuksista ydinvoiman lisärakentamisessa. Helsingin ei pidä myöskään yrittää väistää vastuuta omien päästöjensä vähentämisestä päästökaupan avulla.

Helsingin Energian
kehitysohjelmassa esitetään arvio kokonaishinnasta, joka olisi noin kolme
miljardia euroa. Sen perusteella on maalailtu jopa uhkakuvia kannattavuuden
romahtamisesta, kuluttajahintojen 50 prosentin korotuksista ja energialaitoksen
voittovaroista kaupungin muihin palveluihin tehtyjen tulonsiirtojen
loppumisesta. Tällaiset uhkakuvat ovat monella tavalla niin perusteettomia,
että herää kysymys, pyritäänkö niiden avulla tekemään koko hiilineutraalin
tuotannon tavoite kyseenalaiseksi?

Uhkakuvat kannattavuuden
romahtamisesta perustuvat ennen kaikkea Hanasaaren voimalan
alasajamiseen, sen korvaamiseen Vuosaareen rakennettavalla uudella
monipolttoainelaitoksella ja hiilen talteenottoteknologian käyttöönottoon.
Näille hankkeille on kuitenkin järkevämpiä, realistisempia ja edullisempia
vaihtoehtoja.

Esimerkiksi Hanasaaren muuttaminen
biovoimalaksi ja sen toiminnan
jatkaminen tulisi halvemmaksi kuin tässä ohjelmassa esitetty ratkaisu, jossa
ensin investoidaan Hanasaareen kaasuttimiin, hiilivarastoon ja ilmansuojeluun
300 miljoonaa, seuraavassa vaiheessa ajetaan Hanasaari alas ja kirjataan siitä
300 tappio, rakennetaan siirtotunneli Vuosaaresta kantakaupunkiin 144
miljoonalla, rakennetaan Vuosaareen MFC-monipolttoainelaitos 600 miljoonalla,
sitten siihen hiilen talteenotto 540 miljoonalla eurolla ja vielä lisäksi
loppusijoitusvarastointi. Kannattaako tehdä yli miljardin investoinnit vain
siksi, että saadaan vähäsen lisää tonttimaata, jota muutenkin on nyt runsaasti?
Etenkin kun kyseisen maan puhdistaminen ja käyttöönotto tulee erittäin
kalliiksi. Mistä on tullut HelEnin toimitusjohtajan mainitsema
kaupunkisuunnittelun lähtökohta Hanasaari B.n alasajoon?
Kaupunkisuunnittelulautakunta, kaupunginhallitus tai valtuusto eivät ole
sellaista päättäneet.

Päästöjä voidaan vähentää paljon
halvemmin siirtymällä laajemmin uusiutuvaan energiaan. Esimerkiksi Viipurissa
on avautumassa maailman suurin pellettitehdas ja puupohjaisen biopolttoaineen
tuotanto on myös eräs kotimaisen metsäteollisuuden rakennemuutoksen suunta. Satamien
ansiosta Hanasaaren ja Salmisaaren voimaloissa
voitaisiin siirtyä pellettien käyttöön ilman mitään ”rekkarallia”.

Kehitysohjelman suurin kummallisuus
on investointien rahoitusta koskevat laskelmat. Ne perustuvat siihen, että
investoinnit rahoitetaan suurimmaksi osaksi suoraan kassavirrasta. Samalla
yhtiön omavaraisuusaste nostettaisiin 90 prosentin tasolle. Normaalisti
yritykset rahoittavat pitkävaikutteiset tuotannolliset investoinnit pääosin
lainanotolla. Esimerkiksi normaalilla 40 vuoden poistoaikataululla kustannus koko 20
vuoden investointiohjelmasta olisi runsaat 75 miljoonaa vuodessa, joka on vähemmän kuin HelEn nykyisin investointoi. Miksi näin ei haluta
toimia Helsingin Energiassa? Valmistellaanko sillä HelEnin yhtiöittämistä? Vai
käytetäänkö Helsingin Energiaa keppihevosena muiden peruspalvelujen
leikkaamiseen?

Kustannuslaskelmissa on muitakin
kysymyksiä herättäviä arvioita. Tämä perustuu arvioon päästöoikeuden 32 euron
hinnasta hiilidioksiditonnilta 2020. Toisenlaisiakin arvioita on esitetty, alle
20 eurosta lähes 80 euroon asti. Biomassan osalta arvio perustuu kuitupuun
markkinahintaan Keski-Euroopassa. Arvio on 34,3 euroa megawattitunnilta 2020,
kun Puro-ykkösessä arvio on 28 euroa ja Lappeenrannan TKK:n arviot vielä
alhaisemmat. Sähkön hinnalle on esitetty viime vuosia alhaisempi alkutaso, joka
pienentää tietysti arvioitua liikevaihtoa.

Energiansäästössä on paljon
mahdollisuuksia, joita ei tässä ohjelmassa selvitetty. Esimerkiksi rakennusten
lämmönkulutuksen on arvioitu voivan jopa puolittua 20 vuodessa
matalaenergiarakentamisen avulla. Tämä helpottaa päästötavoitteiden
saavuttamista. Miksei HelEn voisi kehittää aktiivisesti liiketoimintaa myös
energiansäästön ja energiatehokkuuden parantamisessa?

Lopuksi kysymys kuluttajahinnoista.
Toivon, että jatkossa selvitetään mahdollisuudet porrastaa kuluttajahintoja
niin, että tietty minimikulutus maksaa vähemmän. Tämä olisi sekä sosiaalisesti
että energiansäästön edistämiseksi järkevää.

(Puheenvuoron pohjapaperi seminaariin Helsingin Energian kehitysohjelmasta.)

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »