”Kyllä, me voimme muuttaa Eurooppaa”

11.11.2005

Euroopan unionin kehitys on murrosvaiheessa. Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten ”ei” pysäytti EU:n perustuslaillisen sopimuksen. Se oli vastalause markkinaehtoiselle uusliberalismille ja kansalaisten päiden yli tehtävälle politiikalle.

Uusliberalismin aallon taittumisesta kertoo myös radikaalin vasemmiston eteneminen Saksan, Portugalin, Hollannin, Tanskan, Itävallan ja Italian vaaleissa.

Toisaalta EU-johtajat yrittävät jatkaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Komissio koettaa tammikuussa saada EU:n parlamentissa läpi palveludirektiivin, joka alistaa julkiset palvelut vapaakaupalle ja laajentaa halpatyövoiman markkinoita. EU:n sisämarkkinakomissaari ajaa työehtosopimusten murtamista. Useat EU-maat ovat kansalaisten vastalauseista piittaamatta mukana USA:n johtamassa Irakin miehityssodassa ja unionille varustetaan nopean toiminnan taistelujoukkoja.

Euroeliitin ylimielisyys saa monet epäilemään, onko toisenlainen Eurooppa mahdollinen. Ateenassa pidetty Euroopan vasemmiston kongressin vastaus näkyi jo kokouksen tunnuksessa: ”Kyllä, me voimme muuttaa Euroopan”.

Uusliberalismin kriisi

Euroopan vasemmiston kongressin hyväksymissä teeseissä arvioidaan uusliberalistisen kehitysmallin ja politiikan ajautuneen kriisiin. Oikeisto on vastannut tähän kriisiin yhdistämällä ultra-liberalismia, autoritaarisuutta ja populismia.

Kansalaisten enemmistölle tämä merkitsee hyvinvointijärjestelmien murentamista, joukkotyöttömyyttä ja armotonta kilpailua. Esimerkiksi pätkätöiden yleistyminen ei ole vain kapitalismin kehityksen vääjäämätön seuraus vaan tulosta työnantajapiirien strategiasta työntekijöiden aseman ja kollektiivisen edunvalvonnan mahdollisuuksien heikentämiseksi.

Globaalilla tasolla militarismista ja sodasta on tullut pysyvä osa kapitalismin hallitsemistapaa.

Tämän politiikan seuraukset näkyvät muun muassa Ranskan suurkaupunkien lähiöissä puhjenneissa väkivaltaisissa mellakoissa. Mutta ne näkyvät myös laajoina mielenosoituksina ja lakkoina niin Ranskassa kuin monissa muissa maissa.

Vaihtoehdoton sosialidemokratia

Saksan sosialidemokraattien johdon äskeisten vaalien jälkeen tekemä valinta — liittoutuminen oikeiston kanssa ja kieltäytyminen edes keskustelemasta punavihreän enemmistön mahdollisuudesta — kuvaa sosialidemokraattisen liikkeen kyvyttömyyttä tarjota vaihtoehtoa uusliberalismille.

Sama näkyy täällä Suomessa siinä, miten SDP pitää edelleen kiinni EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta, on valmis syrjäyttämään YK:n normit kriisinhallintalailla ja ajaa EU:n Lissabonin strategian mukaista kunta- ja palvelurakenteiden keskittämistä ja kilpailuttamista.

Puolan vaalitulos on puolestaan varoittava esimerkki oikeistopopulismin vaarasta, jos vasemmisto ei kykene tarjoamaan vaihtoehtoa uusliberalismin kriisille.

Ateenan julistus

Euroopan vasemmiston kongressi totesi, että kriisistä ulospääsemiseksi tarvitaan toisenlaisen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen malli Euroopalle. Sellaisen luominen ja toteuttaminen edellyttää myös uudenlaista, osallistuvaa ja radikaalia demokratiaa.

Kongressi hyväksyi Ateenan julistuksen, jossa esitetään vasemmiston, ay- ja kansalaisliikkeiden yhteistyötä politiikan suunnan ja tärkeysjärjestysten muuttamiseksi. Ateenan julistuksessa vaaditaan:

— On tehtävä loppu sekä työttömyyden että pätkätöiden tragediasta. Tarvitaan työllisyysohjelmia, joilla luodaan uusia työpaikkoja, lyhennetään työaikaa ja muutetaan pätkätöitä kunnollisiksi kokoaikaisiksi töiksi.

— EU:n palveludirektiivi ja palvelujen vapaakauppaa koskeva Maailman kauppajärjestön GATS-sopimus on hylättävä. Euroopan työttömyys ja kehitysmaiden sosiaalinen polkumyynti ovat saman kolikon kaksi puolta. Työpaikkojen maastaviennin sijasta on turvattava kaikkialla kunnolliset työehdot, sosiaaliturva ja ay-oikeudet.

— EU:n budjetti- ja rahapolitiikan suunta on muutettava. Emu-ohjelma on hylättävä ja rahamarkkinoiden vapauden sijasta on asetettava etusijalle työllisyys ja sosiaalinen kehitys. Erityisesti on tuettava EU:n vähiten kehittyneitä alueita.

— On voimistettava julkisia palveluja paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti ja Euroopan tasolla. On torjuttava yksityistäminen ja direktiivit, jotka alistavat julkiset palvelut kauppatavaraksi.

— On torjuttava maahanmuuttopolitiikan suuntaaminen poliisitoiminnaksi ja ihmisoikeuksia polkeviksi terrorisminvastaisiksi toimiksi. Sen sijaan, että kilpaillaan työvoimakustannusten alentamisessa, on vahvistettava kansainvälisiä sopimuksia työntekijöiden asemasta ja oikeuksista.

— On toimittava sotaa vastaan ja hylättävä supervaltojen sotapolitiikka ja militarismi. Euroopan maiden on irtaannuttava Natosta, vähennettävä asemenoja ja vedettävä joukkonsa pois Irakista.

— On torjuttava hallitusten pyrkimykset rajoittaa kansalaisten demokraattisia yksilöllisiä ja kollektiivisia oikeuksia, jotka ovat pitkän kamppailun tulosta. Turvallisuutta ei voi rakentaa vapauden ja demokratian kustannuksella.

Euroopan sosiaalifoorumi

Ateenan julistus ja kongressin poliittiset teesit ovat samalla puheenvuoro keskusteluun, jota käydään huhtikuussa Ateenassa pidettävän Euroopan sosiaalifoorumin valmisteluissa ja Pariisista käynnistyneessä eurooppalaisessa vetoomuskampanjassa toisenlaisen Euroopan puolesta.

Euroopan vasemmisto haluaa rakentaa alhaalta ylöspäin kasvavaa keskustelua ja osallistuvaa demokratiaa vaihtoehtona euroeliitin vallankäytölle.

Vastarinnan ja vaihtoehtojen voimistamisessa aivan keskeinen merkitys on vaihtoehtoisen, kapitalisminvastaisen vasemmiston, ay-liikkeen ja uusien yhteiskunnallisten liikkeiden keskustelun ja yhteistyön laajentamisella. Se on paitsi yleiseurooppalainen myös kansainvälinen haaste.

Euroopan vasemmiston puolue

Euroopan vasemmiston puolue perustettiin puolitoista vuotta sitten Roomassa. Se kokoaa sosialidemokraateista vasemmalle olevia puolueita EU-maista ja EU-jäsenyyttä hakeneista maista.

Euroopan vasemmiston puolueen varsinaisena jäsenenä on 17 puoluetta 15 maasta. Lisäksi puolueessa on 10 tarkkailijajäsentä. Puolueen puheenjohtajana on Italian kommunistipuolueen Rifondazione Comunistan puheenjohtaja Fausto Bertinotti.

Euroopan vasemmiston puolueen luonteesta, ohjelmasta ja päätöksentekotavoista ei päästy puolueen perustavan kokouksen valmisteluissa laajaan yksimielisyyteen. Erilaisia mielipiteitä oli muun muassa siitä, muodostetaanko yhteistyöfoorumi vai oman identiteetin omaava puolue, miten selvästi sosialismin tavoite kirjataan ohjelmaan, onko se EU-alueen vai koko Euroopan laajuinen ja tehdäänkö päätöksiä vain konsensuksella vai myös äänestäen.

Erimielisyydet johtivat siihen, että alle puolet sosialidemokraateista vasemmalle sijoittuvista puolueista Euroopassa liittyi Euroopan vasemmiston puolueen jäseneksi. Useat suuret kommunistiset puolueet ovat tarkkailijajäseniä, kuten Tshekin KSCM ja Kyproksen AKEL, tai jättäytyneet ulkopuolelle, kuten Kreikan ja Portugalin puolueet.

Ulkopuolella ovat eri syistä myös Pohjolan vihreään vasemmistoon kuuluvat puolueet, Hollannin sosialistinen puolue, Britannian ja Irlannin kommunistit sekä EU-alueen ulkopuolisten maiden puolueet, kuten Venäjän, Ukrainan ja Moldovan isot kommunistiset puolueet.

EU-parlamentin Yhtyneen vasemmiston ryhmän GUE/NGL kaikkiaan 41 kansanedustajasta 17 kuuluu Euroopan vasemmiston puolueen jäsenpuolueisiin.

Euroopan vasemmiston puolue ei ole ainoa yhteistyön foorumi. Kreikan kommunistisen puolueen aloitteesta järjestetään vuosittain kommunististen ja työväenpuolueiden kansainvälinen tapaaminen. Seuraava tällainen tapaaminen on viikon kuluttua. Tshekin kommunistit puolestaan ovat järjestäneet 2000-luvulla vuosittain yleiseurooppalaisen Prahan tapaamisen. Latinalaisessa Amerikassa vasemmistovoimia kokoaa Sao Paolon foorumi. Lisäksi kommunististen ja muiden vasemmistopuolueiden edustajilla on tapaamisia Maailman ja Euroopan sosiaalifoorumien yhteydessä.

Suomesta Euroopan vasemmiston puolueessa on mukana vain SKP, joka on tarkkailijajäsen. Edellä mainittujen erimielisyyksien takia SKP ei ole hakenut täysjäsenyyttä. Myös Ateenan ja Prahan konferensseihin ja sosiaalifoorumien yhteydessä pidettyihin tapaamisiin on osallistunut Suomesta vain SKP.

Vasemmistoliitto on jättäytynyt kokonaan Euroopan vasemmiston puolueen ulkopuolelle. Vasemmistoliiton edustajat ovat perustelleet tätä sillä, että Euroopan vasemmiston linja on liian radikaali takaisin hallitukseen pyrkivälle Vasemmistoliitolle ja suuntautuu monia sellaisia ratkaisuja vastaan, jotka Vasemmistoliitto on Suomessa hyväksynyt.

© 2019 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »