Kuka hyötyy Euroopan vasemmiston hajottamisesta?
Europarlamenttiin ennätyksellisellä äänimäärällä valittu Li Andersson kehuu Vasemmistoliiton olleen ”ajurina” uuden eurooppalaisen vasemmistopuolueen perustamisessa (KU 8/2024). Mutta kuka hyötyy jo olemassa olevan Euroopan vasemmiston puolueen hajottamisesta ja sosialidemokraateista vasemmalla olevien voimien jakamisesta Euroopassa?
VAS:n johto ajoi jo vaalien edessä europarlamentin vasemmistoryhmän (The Left) hajottamista. VAS vaati pesäeroa niihin, jotka eivät yhdy arvioihin Ukrainan sodan ratkaisemisesta aseilla ja esittävät toimia rauhanneuvottelujen aikaansaamiseksi. Uuden ryhmän perustamiselle ei kuitenkaan löytynyt parlamentista tukea.
VAS:n kaksoisstandardit
Paradoksaalisesti ryhmän hajottamisen epäonnistumisen ansiosta VAS:lle avautui mahdollisuus saada isomman, 19 poliittisen liikkeen edustajista koostuvan ryhmän osana merkittäviä paikkoja parlamentin valiokuntiin. Sen sijaan, että olisi kiittänyt luottamuksesta, VAS hylkäsi heti uuden parlamentin järjestäytyessä vasemmistoryhmän puheenjohtajaehdokkaan, Espanjan Podemosta edustavan Irene Monteron.
Merja Kyllönen perusteli tätä Monteron puheella, jossa tämä arvosteli ”Euroopassa nyt syötettävää sotapakkoa”, militarismia ja kaksoisstandardeja suhtautumisessa Ukrainan ja Lähi-idän sotiin (STT 16.7.). Kyllösen mukaan VAS:lle kelpasi sen sijaan oikeiston EPP:n esittämä Roberta Metsola, jota hän äänesti. Erikoinen valinta: Metsolan tuki Israelin Gazassa toteuttamalle kansanmurhalle ja EU:n ajamalle leikkauspolitiikalle ei ollut ongelma, Monteron vaatimus rauhanpolitiikasta oli.
Identiteettipolitiikkaa
Elokuun lopulla VAS ja kuusi muuta puoluetta perustivat Euroopan vasemmistoliiton nimellä uuden puolueen. Andersson ja Jussi Saramo perustelivat tätä tarpeella koota puolueet, joilla on yhteinen linja tärkeissä asioissa. Käytännössä kyseisillä puolueilla on kuitenkin samanlaisia eroja kuin europarlamentin ryhmässä mm. suhtautumisessa EU:n kehitykseen, Natoon, Venäjään ja Ukrainan rauhaan. Toisaalta uuden puolueen perustamisen yhteydessä ei esitetty mitään uusia poliittisia avauksia.
Identiteettipolitiikkaa näyttää olevan Vasemmistoliiton johdolle hankkeessa politiikan linjaa ja vasemmiston vahvistamista tärkeämpää. Tässä yhteydessä se tarkoittaa erityisesti irtiottoa kommunistisista puolueista ja työväenliikkeen antimilitaristisista ja sodanvastaisista perinteistä. Varmaan parlamentin eurooppalaisille puolueilla jakama rahakin kiinnostaa.
Vasemmistoliitolle tämä on jatkoa eroamiselle yli 40 puolueen muodostamasta Euroopan vasemmiston puolueesta. Erosta päätettiin pienessä piirissä, jolle Euroopan vasemmisto oli liian vasemmalla. Euroopan vasemmisto vastusti mm. asevarustelua ja Natoa, joiden tukijaksi VAS oli siirtynyt. Pienessä piirissä päätettiin myös uuden puolueen perustamisesta. Outo ratkaisu tilanteessa, jossa oikeiston ja äärioikeiston eteneminen Euroopassa korostaa vasemmiston voimien kokoamista.
(Artikkeli Eespäin-lehteen 2/2024)