Miten on mahdollista, että Helsingin opetusviraston tietotekniikkapäällikkö on voinut vetää välistä koulujen tietotekniikkaan tarkoitettuja rahoja jopa useita miljoonia? Ilmeisesti mukana on ollut joitain rikoskumppaneita yrityksistä, joiden kanssa tietotekniikkapäällikkö on asioinut. Ainakin poliisi on pidättänyt tietotekniikkapäällikkönä 2006-2016 toimineen Hannu Suoniemen lisäksi kaksi muuta henkilöä, jotka eivät ole virkamiehiä.

Kaupungin kannalta iso kysymys on se, eikö kukaan valvonut opetusviraston tietotekniikan hankintoja ja niistä vastannutta tietotekniikkapäällikköä?

***

Julkisuudessa esitettyjen tietojen perusteella rötökset ovat tapahtuneet useamman vuoden aikana ja alle 30 000 euron hankinnoissa, joita ei ole tarvinnut kilpailuttaa. Vaikka tietotekniikkapäälliköllä oli valtuus päättää tällaista hankinnoista, on hänen pitänyt kaupungin sääntöjen mukaan tehdä hankinnoista kirjalliset päätökset, jotka ovat menneet tiedoksi viraston johdolle ja lautakunnalle, joilla on ollut otto-oikeus päätöksiin.

Eikö kukaan kiinnittänyt huomiota siihen, että opetusviraston kaltaisessa isossa yksikössä, jonne tietotekniikkaa luulisi hankitavan yleensä isoissa erissä, on valtavasti pieniä ja ”sopivasti” juuri kilpailutusrajan alle jääviä hankintoja? Jos taas on kyse siitä, että tietotekniikkapäällikkö rahasti sillä, että kaupunki maksoi useammista laitteista kuin sai, eikö kukaan pitänyt kirjaa laitteista ja verrannut kalustotietoja laskuihin?

***

Poliisitutkinnassa olevien rikosten ohella tilanteen tekee vakavaksi se, että opetusviraston tietotekniikan osaaminen – tai pikemminkin sen puute – on jo pidempään herättänyt arvostelua. Helsinki on ollut jälkijunassa koulujen tietotekniikan ja digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämisessä. Siihen on vasta viime aikoina panostettu enemmän rahaa, mutta sekin on ohjattu lähinnä laitehankintoihin. Sen sijaan opettajille ei ole osoitettu juurikaan työtunteja digiopetuksen valmisteluun eikä koulukohtaista tietotekniikan tukea.

Opetusvirasto alkoi runsas vuosi sitten uudistaa tietohallintoa. Tähän liittyi uuden tietohallintopäällikön valinta viime vuoden helmikuussa. Nykytietojen valossa on tragikoomista, että tietotekniikkapäällikkönä toiminut Suoniemi siirrettiin samalla viraston turvallisuuspäälliköksi.

Petosten ja korruption vyyhdin pyörittäminen selittää tietysti sitä, että varsinaisen tietotekniikan kehittäminen jäi vuosikausiksi heikolle hoitamiselle opetusvirastossa. Nyt paljastuneilla rötöksillä ei voi kuitenkaan selittää kaikkia Helsingin koulujen tietotekniikan ja digiopetuksen ongelmia. Niiden voittamiseksi kannattaisi kuunnella enemmän opettajia ja oppilaita. Tässä suhteessa opetusvirastolla on muutenkin paljon oppimista, kuten muun muassa toistuvasti virheellisiin tietoihin ja koulujen mielipiteiden sivuuttamiseen perustuvat kouluverkkotarkastelut osoittavat.

Hankintojen valmistelun ja seurannan lisäksi on syytä panostaa myös siihen, miten koulutetaan opettajia laitteiden ja ohjelmistojen käyttöön, parannetaan koulujen verkkoyhteyksiä, huolehditaan laitteiden kunnosta ja ohjelmistojen päivittämisestä sekä kehitetään digitaalisia oppimateriaaleja ja oppimisympäristöjä, yhdistetään uuden informaatioteknologian hallinta pedagogiikan ja didaktiikan kehittämiseen. SKP:n ja Helsinki-listojen valtuustoryhmä teki näistä asioista aloitteen jo keväällä 2015 ja kävimme viime kesänä siitä puhumassa myös opetusviraston uudeksi johtajaksi valitulle Liisa Pohjolaiselle.

***

Valitettavasti opetusvirasto ei ole ainoa, jossa Helsingissä esiintyy korruptiota ja petoksia. Rakennusviraston petos- ja korruptiojutussa tuomittiin juuri syksyllä viisi henkilöä. Helsingin kaupungin asuntojen remonteissa on laskutettu tekemättömistä töistä ja tehty kilpailuttamatta hankintoja kavereilta. Aikoinaan sosiaalijohtajana toiminut Paavo Voutilainen hankki kilpailuttamatta palveluja miljoonilla Baronalta ja sen tytäryhtiöltä Forenomilta – ja siirtyi sen jälkeen Baronan johtajaksi. Kysymyksiä on herättänyt myös kaupungin sote-palvelujen ulkoistamista ajaneiden Laura Rädyn ja Lasse Männistön siirtyminen terveysbisnekseen Terveystalon ja Mehiläisen johtajiksi. Listaa voisi jatkaa.

Helsingin uusi johtamisjärjestelmä, jossa keskitetään entistä enemmän valtaa entistä pienempään piiriin ja lopetetaan suurin osa lautakunnista, ei ainakaan helpota korruption ja harmaan talouden ehkäisemistä. Kaiken lisäksi Sipilän hallituksen valmistelemasta sote-uudistuksesta on tulossa jättimäinen kilpailuttamisen ja yksityistämisen ohjelma, joka siirtää entistä enemmän asioita yhtiövallan ja liikesalaisuuksien piiriin.

(Kuva näytelmästä Eduskunta III)