Kestääkö Minskin uusi Ukraina-sopimus?

19.2.2015

Ukrainan, Venäjän, Saksan ja Ranskan valtiopäämiesten pitkien neuvottelujen tuloksena Minskissä viikko sitten syntynyt sopimus tulitauosta ja konfliktin ratkaisemisen keinoista on joutunut heti alkuun koetukselle.

Jo sopimusta julkistettaessa kävi ilmi, että Debaltseven kaupungin asemasta oli osapuolilla erilaiset kannat. Keskiviikkona kaupunkiin saarroksiin jääneet Ukrainan armeijan joukot vetäytyivät veristen taistelujen jälkeen. Muilla alueilla tulitauko näytti ainakin tähän mennessä pitäneen varsin hyvin.

Alusta alkaen on ollut selvää, että Ukrainan kriisiin ei ole sotilaallista ratkaisua. Minskin sopimus voi avata tien kestävään tulitaukoon ja jäljellä olevien moninaisten ongelmien rauhanomaiseen ratkaisemiseen. Tätä on syytä toivoa yhä raskaammat kärsimykset erityisesti siviileille aiheuttaneen sodan lopettamiseksi.

Minsk 2.0

Uusi sopimus syntyi ns. Normandia-ryhmän valtiopäämiesten neuvotteluista. Muodollisesti sen allekirjoittivat kuitenkin kolmen kontaktiryhmään kuuluvat Ukrainan, Venäjän ja Ety-järjestön edustajat, sekä – toisessa huoneessa – Donetskin ja Luhanskin alueen ns. separatistijohtajat.

Edelliseen Minskin sopimukseen verrattuna uusi sopimus on konkreettisempi. 13 kohdan sopimus edellyttää tulitauon lisäksi raskaan aseistuksen vetämistä pois konfliktialueelta kahdessa viikossa Etyjin valvonnassa. Tämän jälkeen aloitetaan neuvottelut paikallisvaalien järjestämisestä, vankien vaihto, humanitaarisen avun jakaminen sekä sosiaali- ja talousyhteyksien palauttaminen. Kaikki ulkomaiset joukot, aseistus ja palkkasotilaat vedetään pois Ukrainasta ja laittomat ryhmät riisutaan aseista.

Sopimuksen mukaan tämän vuoden loppuun mennessä laaditaan Ukrainaan uusi perustuslaki, jonka keskeinen osa on vallan hajauttaminen. Siihen liittyy myös lainsäädäntö Donetskin ja Luhanskin alueiden erityisasemasta. Näiden uudistusten toteutuessa Ukrainan koko valtioraja palautetaan maan valvontaan.

Monta osapuolta

Ukrainassa ovat vastakkain monet erilaiset voimat. Sisällissodassa on taistellut molemmilla puolilla useampia ja myös keskenään kilpailevia aseistettuja joukkoja. Ukrainassa ovat vastakkain myös Venäjä, Yhdysvallat ja EU. Kilpailevia intressejä on niin EU:n sisällä kuin EU:n ja USA:n välillä.

Venäjältä on tullut separatistien puolelle aseita, palkkasotilaita ja muuta tukea. Toisaalta USA ja EU ovat tukeneet Ukrainan hallitusta ja eräät Natomaat toimittaneet Ukrainaan aseita ja sotilasneuvonantajia. Erityisesti Yhdysvallat on tukenut eri vaiheissa hankkeita Ukrainan liittymisestä Natoon, vaikka USA:n johto lupasi aikoinaan että Nato ei laajene Venäjän rajoille ja vaikka Venäjän johto on nimenomaan varoittanut Ukrainan Nato-jäsenyydestä.

Tulitauon vakiintuminen ja rauhanprosessi riippuvat kaikista näistä tahoista. Molemmin puolin on ryhmiä, jotka eivät ole sitoutuneet sopimukseen. Venäjän johto on vedonnut separatisteihin sopimuksen toteuttamiseksi. Vastaavasti EU:n ja USA:n on syytä painostaa äärioikeistolaisten Oikean sektorin ja Azovin sotilaallisen toiminnan lopettamiseksi.

Mitä ei sovittu

Kannattaa panna merkille myös se, mistä Minskin sopimuksessa ei puhuta. Siinä ei puhuta separatistien itsenäiseksi julistamista alueista tällaisin käsittein eikä kiistetä niiden kuulumista Ukrainaan. Toisaalta sopimuksessa ei puhuta mitään Krimistä, jonka Venäjä liitti itseensä. Näitä voi pitää realiteetteina, vaikka siitä ei voitukaan sopia.

Kaksi muuta isoa asiaa, joista sopimus ei puhu: Ensinnäkin Nato ja toiseksi Ukrainan taloussuhteet EU:n ja Venäjän kanssa. Näidenkin osalta konfliktista on tarpeen tehdä johtopäätöksiä, ja on varmaan monella taholla tehtykin.

Ukrainan pysyminen erossa Natosta on hyväksi sekä ukrainalaisten että Euroopan turvallisuudelle. Jos tämä olisi ollut selvää alusta alkaen, tapahtumat olisivat voineet kulkea toisin.

Myös EU:ssa on syytä itsekriittisiin arvioihin. Kun EU ryhtyi aikoinaan tekemään Itäisen kumppanuuden ohjelmaa vuonna 2008, jätettiin Venäjä sen ulkopuolelle. Sama virhe toistettiin EU:n neuvotellessa Ukrainan assosiaatiosopimuksesta, jossa ei otettu huomioon Ukrainan taloussuhteita Venäjälle.

Kommunistipuolueen oikeudet

Ukrainan kriisin monitahoisuutta kuvaa se, että samaan aikaan Minskin neuvottelujen kanssa jatkui oikeudenkäynti Ukrainan kommunistisen aktiiveja vastaan ja puolueen kieltämiseksi.

Demokraattisten oikeuksien turvaaminen kaikille onkin iso haaste, joka koskee monien vähemmistöjen ohella sananvapautta ja poliittisia toimintaoikeuksia. Yhtä vähän kuin tulitauko voi kestää ilman kaikkien osapuolten osallistumista, voidaan ajatella perustuslain uudistamisen ja demokraattisten vaalien onnistuvan ilman kaikille taattuja toimintaoikeuksia.

(Julkaistu Tiedonantajassa 20.2.2015)

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »