Kuinka hinnaltaan kalleimmasta ja toimivarmuudeltaan epäluotettavasta tuli edullisin ja paras hallituksen päättäessä ostaa F-35A -hävittäjät? Ketkä päättivät asiasta, kun siitä ei käyty avointa julkista keskustelua, kun edes kansanedustajat eivät saaneet tietoja ja kun hallitus ei käsitellyt vaihtoehtoja?

 

Hinta jo yli kaksinkertaistunut

Kun hanketta Hornetien korvaamisesta uusilla hävittäjillä viriteltiin, ilmavoimat kertoi hinnaksi noin 5 miljardia, sitten 6–7 miljardia. Eduskunnan hyväksyessä tilausvaltuudet, hinta oli jo lähes 10 miljardia.

Nyt kaupan perustelumuistiossa kerrotaan, että indeksikorotuksista tulee 1,36 miljardia lisää ja luku voi kasvaa. Koneille pitää lisäksi tehdä ainakin kaksi elinkaaripäivitystä, jotka maksavat kumpikin miljardin.

Muiden maiden lukujen perusteella myös käyttökustannukset ylittävät eduskunnalle kerrotun. Sveitsissä ne ovat konetta kohti kaksi kertaa isommat ja Hollannissa kolminkertaiset. Valtiontalouden tarkastusviraston vs. johtaja Matti Okko ei pidä uskottavana, että maiden erilaiset kirjanpitokäytännöt selittäisivät näin suurta eroa, kuten ilmavoimat väittää (Suomen Kuvalehti 10.12.).

 

Tiivistyvä USA-kytkös

Yhdysvalloissa jopa ilmavoimien komentaja on arvostellut F-35 -hävittäjien hinnan ja käyttökustannusten jatkuvaa kohoamista ja on aikeissa vähentää F-35 -hankintoja. Koneiden valmistaja Lockheed Martin pyrkii tästäkin syystä saamaan koneita kaupaksi muualle.

Hävittäjäkaupan hinnan ja siihen liittyvän yhteistyön perusteella kyse on myös Yhdysvaltojen poliittisen johdon ja Pentagonin halusta kytkeä Suomi entistä tiiviimmin USA:n strategisiin tavoitteisiin ja sotilaalliseen toimintaan.

Myymällä hävittäjiä, joiden toimintasäde ilmasta maahan -taistelutehtävissä on noin 1 200 kilometriä, Yhdysvaltojen johto kytkee Suomen osaksi rengasta, jota se muodostaa Venäjän ympärille. Julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan F-35 -koneiden ohjelmakoodisto on viime kädessä Pentagonin kontrollissa ja hävittäjät lähettävät lentotietonsa Yhdysvaltoihin.

Mitä lähemmäs hankintapäätös tuli, sitä avoimemmin suomalaiskenraalit perustelivat sitä suoritus- ja kaukovaikutuskyvyllä Venäjää vastaan. Osalla kauppaan varatuista miljardeista ostetaan JASSM-ER-risteilyohjuksia, joiden kantama ulottuu Moskovaan ja ylikin. Tällaisia ohjuksia vastustamaan nousi 80-luvulla laaja rauhanliike ja ne kiellettiin INF-sopimuksella, josta USA ja sen perässä Venäjä kuitenkin irtaantuivat pari vuotta sitten.

 

Huijaus Hornetien elinkaaresta

Monissa medioissa on toisteltu ilmavoimien jo HX-hankkeen esiselvityksiin ujuttamaa väitettä Hornetien elinkaaren päättymisestä 2020-luvulla. Pentti Sainio paljastaa uudessa kirjassaan Kansakunta kenraalien käsissä, että ilmavoimien ja HX-hankkeen johtajat ovat jopa manipuloineet kaaviokuvia ja Valtion teknologisen tutkimuskeskuksen raporttia osoittaakseen Hornetien vanhenemisen.

VTT:n tutkimukset ja tiedot Hornetien käyttöiän pituudesta muissa maissa osoittavat, että hävittäjäratkaisu olisi voitu siirtää 2030-luvulle. Miksi keskellä koronakriisiä ja ilmastohätätilaa piti sitoa kymmeniä miljardeja uusiin hävittäjiin? Etenkin kun aseteknologia muuttuu kovaa vauhtia ja Suomen puolustamiseen olisi tarjolla edullisempia ratkaisuja.

 

Missä turvallisuuspoliittinen arvio?

”Kokoaan suurempi Suomi Euroopassa ja maailmalla”, on Sanna Marinin hallituksen ohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittisen osan otsikko. Hävittäjäkaupalla hallitus nostaakin Suomen maailman nopeimmin varustelumenoja kasvattavien maiden joukkoon ja sotilasmenojen osuuden bruttokansantuotteesta EU-maiden kärkeen (Kimmo Kiljunen, Raportti uusien hävittäjien hankinnasta).

Hävittäjäkauppa kertoo isosta muutoksesta Suomen turvallisuuspolitiikassa. Ulkopolitiikan keinojen ensisijaisuuden on korvannut asevarusteluun, Yhdysvaltoihin ja Natoon nojaava turvallisuuspolitiikkaa.

Turvallisuuden militarisoiminen merkitsee samalla resurssien vähentämistä ilmastonmuutoksen, koronapandemian, köyhyyden ja työttömyyden kaltaisten akuuttien turvallisuusuhkien torjumisesta. Kuvaavaa on, että hävittäjäratkaisun turvallisuuspoliittisista vaikutuksista ja vaihtoehdoista ei tehty hallituksessa mitään arviota. Myöskään hävittäjien ilmastovaikutuksia ei selvitetty, vaikka hallitus on julistanut kunnianhimoisia ilmastotavoitteita.

 

Patrian rooli asekaupassa

Hävittäjäkauppa on nostanut esiin Suomen valtion nykyisin yhdessä norjalaisen Kongsbergin-aseteollisuusyhtiön kanssa omistaman Patrian yhteydet F-35 -hävittäjien ja ohjusten valmistamiseen (KU 23.9.).

Patria on mukana F-35 -koneiden huollosta ja päivityksestä vastaavassa AIM Norway -yhtiössä. Sen Belgiassa omistama BEC on merkittävä F-15 ja 16 -koneita huoltava yhtiö. Patrialla on aseteollista liiketoimintaa myös Latviassa ja Virossa. Lisäksi se on omistaa 50,1 % Nammo-yhtiöstä, joka valmistaa Norjassa moottoreita yhdysvaltalaisiin ilmataisteluohjuksiin.

Voi kysyä, miten tämä sopii hallituspuolueiden kannanottoihin, joissa vastustetaan asekauppaa sotaa käyvien maiden kanssa?

 

Ketkä oikeasti päättivät?

Jos hävittäjien ostaminen oli jo vuonna 2019 hallitukseen osallistumisen ehtona, kuten Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on selittänyt (KU 10.12.), missä ja ketkä oikeastaan päättivät hävittäjien hankkimisesta?

HX-hanke alkoi vuonna 2015. Sitä edelsi Ilkka Kanervan (kok) johtama parlamentaarinen selvitysryhmä, joka kirjasi esityksiinsä tarpeen uusien hävittäjien hankintapäätöksen tekemisesti 2020-luvun alkuun mennessä. Juha Sipilän hallituksen puolustusselonteossa 2017 linjattiin, että ”Hornet-kaluston suorituskyky korvataan täysimääräisesti”.

Tämä muotoilu tuli myös Antti Rinteen ja sitten Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan. Hallitusohjelmaneuvotteluissa siitä ei käyty laajempaa keskustelua. Tiettävästi asia sovittiin hallitusryhmien johtajien kesken.

Kun eduskunta päätti vuosi sitten talousarviossa hävittäjien tilausvaltuudesta, ei budjettikeskustelussa yhdenkään eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuorossa edes mainittu hävittäjiä – kaikkien aikojen suurinta hankintaa. Vain kaksi kansanedustajaa – Markus Mustajärvi ja Johannes Yrittiaho – vastusti hankintaa, heitäkin VAS:n eduskuntaryhmä rankaisi.

Hävittäjien ominaisuuksissa, käyttökustannuksissa, polttoainekulutuksessa, aseistuksessa ja poliittisissa kytkennöissä on isojakin eroja. Konetyypin valintaan ei eduskunta kuitenkaan saanut ottaa kantaa. Puolustus- ja ulkoasiainvaliokunnat saivat noin tunti ennen valtioneuvoston istuntoa informaation esityksestä, joka oli salassa pidettävää. Myös ministerit oli velvoitettu pitämään salassa tiedot, jotka muille kuin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiselle valiokunnalle ja tasavallan presidentille kerrottiinkin vasta juuri ennen istuntoa.

Kukaan ei esittänyt hallituksessa vaihtoehtoja. Käytännössä F-35A -hävittäjien valinta oli siis ratkaistu jo ennen kuin ehdotus tehtiin valtioneuvostolle.

Ketkä kuuluivat siihen piiriin, jossa todelliset ratkaisut tehtiin? Tässä olisi aihetta tutkivalle journalismille ja demokratia-tutkijoille. Samoin kuin siinä, mikä rooli oli Suomessa ennätyksellisen laajalla vaikuttajaviestinnällä, johon koneiden valmistajat ja viestintätoimistot ovat värvänneet ja korruptoineet suuren joukon kenraaleita, muita upseereita ja puolustusministeriön johtavia virkamiehiä.

Vahva rooli on ollut ainakin kenraaleilla: Lockheed Martinin konsulttinakin ryvettynyt ilmavoimien ja puolustusvoimain ex-komentaja Jarmo Lindberg, puolustusministeriön kansliapäällikkö Jukka Juusti ja ilmavoimien ex-komentaja, hx-ohjelmajohtaja Lauri Puranen ovat olleet mukana alusta alkaen – ja kaikilla on läheiset yhteydet Yhdysvaltoihin.

 

Hallitusvasemmiston historiallinen virhe

Hävittäjäkaupan hyväksyminen vähin äänin kertoo, miten kauas SDP, keskusta ja RKP ovat etääntyneet rauhanpolitiikan ja sotilaallisen liittoutumattomuuden linjalta. Samoin kävi selväksi, että hallitusohjelman kirjaus hävittäjistä oli vihreille sitovampi kuin lupaukset ilmastopolitiikassa.

Suurin linjanmuutos tapahtui Vasemmistoliitossa. Se vastusti aiemmin asemenojen lisäämistä, mutta hallituksessa puolueen ministerit eivät tehneet yhtään ehdotusta hävittäjien ostamista vastaan, eivät edes hankinnan lykkäämisestä tai koneiden määrän vähentämisestä.

Vielä muutama viikko ennen kuin hallitus päätti kaupasta VAS:n puoluevaltuusto esitti, että ennen päätöstä tulee selvittää hävittäjien kustannuksia ja ilmastovaikutuksia sekä huolehtia, että ratkaisu tukee Suomen liittoutumattomuutta eikä sido suurvaltojen ristiriitoihin. Yksikään ehdoista ei toteutunut eikä niitä tiettävästi edes esitetty hallituksessa. Puolueen johto hylkäsi vasemmistolaisen työväenliikkeen antimilitaristiset ja rauhanpolitiikan perinteet.

 

VAS:n johto on yrittänyt kääntää kriittistä keskustelua hävittäjistä siihen, olisiko parempi, jos puolue ei olisi mukana hallituksessa puolustamassa koulutusta, sosiaaliturvaa jne. Näin se koettaa väistää kysymyksen, mitä VAS esitti hallitusneuvotteluissa ja hallituksessa, miten se haastoi asevaraisen turvallisuusajattelun ja edisti kansalaistoimintaa asevarustelua vastaan.

Li Andersson on vedonnut siihen, että ”ilmapuolustus” tarvitsee riittävät resurssit ja VAS on sitoutunut Hornetien suorituskyvyn korvaamiseen uusilla hävittäjillä. Lausunto on käsittämätön kaiken sen jälkeen, mitä rauhanliike ja monet asiantuntijat ovat esittäneet vaihtoehdoista hyökkäysaseiksi kehitettyjen hävittäjien ostamiselle, F-35A:n ongelmista, mahdollisuudesta lykätä hankintaa tai ainakin vähentää koneiden määrää.

Hämmästyttävä on sekin, miten Andersson vertailee hävittäjiä VAS:n saavutuksiin hallituksessa mm. oppivelvollisuuden laajentamisessa sekä eläkeläisten ja työttömien puolustamisessa. Onko rauhanpolitiikka siis asia, joka voidaan vaihtaa asevarusteluun, kunhan ohjataan jotain rahaa myös sosiaalisiin tarkoituksiin? Ja mihin unohtui, että asemenoissa on kyse kymmenistä miljardeista, jotka ovat pois mm. koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja muusta hyvinvoinnista?

SDP:n kansanedustaja Erkki Tuomioja myönsi hallituksen päätöksen jälkeen itsekriittisesti, että ei ollut aktiivinen silloin, kun olisi voitu harkita ”onko tämä hävittäjähankinta ylipäätään kustannustehokkain tapa vahvistaa Suomen turvallisuutta, vai olisiko kannattanut vielä jatkaa Hornetien käyttöikää ja katsoa mihin suuntaan voimakkaan muutoksen alla oleva ilmapuolustus kehittyy” (Demokraatti 10.12.). Miksi edes tätä ei tunnusta VAS:n johdossa?

Hallitusvasemmiston omaksuma asevarainen turvallisuusajattelu, tuki asevarustelulle ja sitoutuminen USA:n ja Naton kumppanuuteen korostaa SKP:n ja ulkoparlamentaarisen toiminnan merkitystä.

 

Entä tämän jälkeen?

Lopullinen kauppasopimus tehdään vasta joidenkin kuukausien kuluttua. Tyytyvätkö kansanedustajat siihen, että heiltä haettiin valtuus kauppaan väärillä ja jopa väärennetyillä tiedoilla? Esimerkiksi Brasilia, Kanada ja Sveitsi ovat viime vuosina peruneet tai ottaneet uudelleenarviotavaksi F-35-kauppoja.

Nyt tarvitaan keskustelua ja aloitteita rauhanpolitiikan nostamiseksi vasemmiston politiikan ja yleensäkin turvallisuuspolitiikan keskiöön. Kuvitelma asevarustelun ja Naton tuomasta turvallisuudesta on vaarallinen. F-35 -hävittäjien hankinta ei lisää turvallisuutta vaan jännitystä ja uhkia. Suomesta ei pidä tehdä Yhdysvaltojen ja Naton etulinjaa, hyökkäysaseiden tukikohtaa ja sotaharjoitusten kenttää Venäjää vastaan.

”Helsingin hengen” pitää näkyä myös Suomen ulkopolitiikassa paluuna rauhanpolitiikan ja sotilaallisen liittoutumattomuuden linjalle sekä pysymisenä erossa Natosta ja Yhdysvaltojen uudesta kylmästä sodasta Kiinaa ja Venäjää vastaan.

Toivottavasti hävittäjäkauppa herättää rauhanliikkeen ohella ammattiyhdistys-, ympäristö- ja muita kansalaisliikkeitä kysymään, mitä hyödyllisempää miljardeilla voi tehdä ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin hyväksi.

 

(Artikkeli 16.12.2021 Tiedonantaja-lehteen 12/2021. Kuva F-35A Lightning II Wikimedia Commons / U.S. Air Force photo by Staff Sgt. Peter Thompson)