Tämä elokuva kannattaa käydä katsomassa, jos siihen on mahdollisuus: I, Daniel Blade. Brittiläisen elokuvan grand old manin, Ken Loachin ohjaama elokuva kertoo sosiaaliturvan leikkaamisen, kafkamaisen byrokratian ja työvoimapalvelujen yksityistämisen uhriksi joutuvasta ikääntyneestä työläismiehestä ja nuoresta yksinhuoltajaäidistä.

Realistinen työläisten, köyhien ja maahanmuuttajien arjen kuvaus ei kaunistele eikä romantisoi. Esiintyjistäkin suurin osa on suoraan työvoimatoimistoista ja leipäjonoista. Työttömyyden, köyhyyden ja syrjäyttämisen kuva on traaginen, mutta ei toivoton. Systeemin murjomien ja pettämien ihmisten välisissä suhteissa kasvaa välittämistä, keskinäistä apua ja solidaarisuutta.

Ken Loachin taisteleva humanismi on haaste myös vasemmistolle, joka tässä elokuvassa loistaa lähinnä poissaolollaan.27