Kauas pilvet karkaavat – ja vuokrat

Eduskunnan asunto- ja ympäristöjaosto teki keväällä tutustumismatkan Wieniin. Eikä syyttä. Wienissä asuntojen vuokrat ja hinnat ovat puolet Helsingin tasosta, jopa vain kolmasosa. Asunnoista 75 – 80 prosenttia on vuokra-asuntoja.

Wien on esimerkki siitä, että asunto-ongelmia ei ratkaista vain asuntoja rakentamalla. Tarvitaan markkinoiden sääntelyä, pitkäaikaista edullista julkista rahoitusta ja kaupungin vahvaa panostusta ja omistusta vuokra-asumisessa.

Helsingissä vuokra-asuntotuotanto on kääntynyt taas alaspäin. Valtion ara-lainoituksella rakennettiin viime vuonna Helsinkiin vain 700 asuntoa ja tälle vuodelle on aloitettu alle 500 aravuokra-asunnon rakentaminen. Samaan aikaan kaupungin vuokra-asuntojonossa on noin 28 000 kotitaloutta ja HOAS:n jonossa tuhansia opiskelijoita. Sen sijaan, että käyttäisi omistustaan hillitsemään asumismenojen nousua, Helsinki kiihdyttää sitä tonttivuokrien jättikorotuksilla.
Asuntopolitiikka remonttiin

Helsingin asuntopolitiikkaan tarvitaan iso remontti. Tavallisten vuokra-asuntojen osuus asuntotuotannossa on nostettava reilusti yli puoleen, kun se nyt on alle puolet. Ns. yleishyödyllisten rakennuttajien vetäytyessä vuokra-asuntotuotannosta on kaupungin lisättävä sitä. Tähän tarvitaan myös kaupungin oma rakennusliike.

Remontti on ulotettava myös maankäytön suunnitteluun. Kokemukset Kalasatamasta ja Keski-Pasilasta osoittavat, että jättikokoiset urakat ovat kyseenalaisia sekä kaavoituksen, kilpailun että rahoituksen kannalta. Niihin ei saatu kuin yksi tarjous. ”Kumppanuuskaavoitus” urakoitsijan kanssa tuotti ylimitoitettuja hankkeita, jotka vääristävät tuotantoa kalliiden kovan rahan asuntojen suuntaan. Urakoille on vaikea saada edes rahoitusta.

Yleiskaavan visiot

Uuden yleiskaavan visioiden mukaan asukasmäärän pitäisi kasvaa Helsingissä seuraavan kolmen vuosikymmenen aikana 260 000 ja koko pääkaupunkiseudulla 600 000.

Olen kysellyt talousmiehiltä, millä aikataululla kaupunki saa takaisin rahat, joita se joutuu investoimaan uusiin alueisiin. Vastaus on ollut, että rakentamisen nykyhinnoilla ei ehkä koskaan. Kun rahaa ei riitä nytkään palveluihin ja peruskorjaustarpeisiin, onko järkevää tavoitella noin suurta asukasmäärän lisäystä? Grynderit haluavat tietysti lisää rakennettavaa ja kauppiaat lisää asiakkaita, mutta tapahtuuko se asukkaiden hyvinvoinnin kustannuksella? Ja onko se muun Suomen etu?

Tiivistäminen on yleiskaavan valmistelun iskusana. Helsinki on kuitenkin jo nyt 4 kertaa tiiviimpi kuin Turku ja 7 kertaa tiiviimpi kuin Tampere. Yleiskaavavision tavoite 860 000 asukkaasta tarkoittaa lähes 6 kertaa suurempaa asukastiheyttä kuin Turussa ja 10 kertaa isompaa kuin Tampereella.

Helsingistä tulisi tiiviimpi kuin monista Euroopan suurkaupungeista. Asukastiheys olisi noin 4 000 asukasta neliökilometriä kohti, kun luku on esimerkiksi Oslossa noin 1 400, Pietarissa 3 400 ja Berliinissä 3 850. Uhrataanko Helsingin kaupunkisuunnittelun vahvuudet, kuten inhimillinen mittakaava, luonto ja merellisyys, grynderien tavoitteille? Eikö vähempikin kasvu riitä, etenkin kun talouden, koulutuksen ja kulttuurin kehitys perustuu nykyään isojen keskusten sijasta entistä enemmän verkostoihin?

(Artikkeli Eespäin-lehdessä 2/2014)