Kuulun sukupolveen, jonka elämään Kaj Chydeniuksen laulut ovat kuuluneet nuoruudesta alkaen. Nyt Kaj on poissa, mutta hänen laulunsa elävät.

Kalliolle kukkulalle, Kenen joukoissa seisot?, Nuoruustango, Siirtotyöläinen, Sinua sinua rakastan, Euroopan syrjäkylät, Tyttö ja tanssiva karhu, Natalia… Lukuisista hänen lauluistaan on tullut ikivihreitä. Niissä soivat meidän aikamme toiveet ja huolet, muutokset ja tunteet.

Kun hän sävelsi laulun, runo oli aina ensin. Hän osasi tarttua teksteihin, löytää niistä musiikin. Eino Leinon, Arvo Turtiaisen, Elvi Sinervon, Lars Huldénin, Marja-Leena Mikkolan, Aulikki Oksasen, Pentti Saaritsan, Matti Rossin ja monien muiden runot saivat näin uuden elämän ja lisää kantavuutta.

Chydenius jätti meille tuhansia sävellyksiä – poliittisia lauluja, rakkauslauluja, teatteri- ja elokuvamusiikkia, oopperaa, kamarimusiikkia, kuoroteoksia ja lastenlauluja. Hän oli kansallisaarre, kuten Ylen Pia Parkkinen kuvasi.

”Kahden muusan palveluksessa”

Muistelmissaan Kaj Chydenius kertoo olleensa ”kahden muusan palveluksessa, musiikin ja teatterin”. Hän oli opiskellut Sibelius-Akatemiassa, mutta ei innostunut silloisesta taidemusiikin ”sävellysmeiningistä”. Sen sijaan Kalle Holmbergin ja Kaisa Korhosen aika Ylioppilasteatterissa veti mukaansa.

Vuonna 1969 hän oli perustamassa KOM-teatteria, uudistamassa teatterikäsityksiä ja luomassa uudenlaista musiikkiteatteria. ”Vuodesta 1969 KOM-teatteri on ollut minun toinen kotini.” KOM vei kiertueillaan esitykset sinnekin, missä ei teattereita ollut. Hän toimi pitkään myös vapaiden teatteriryhmien Teatterikeskuksen puheenjohtajana.

Teatterillekin tehtyjen sävellysten kirjo on laaja, muun muassa Orvokki-kabareet, Lapualaisooppera, Berliini järjestyksen kourissa, Seitsemän veljestä, Suomen kuningas, Tervahanhi, Sevillan parturi ja lastenooppera Peikko, joka halusi nähdä auringon.

Laulustudio Kaj Chydenius

Chydeniuksen ensimmäinen äänilevy oli myös Love Recordsin ensimmäinen julkaisu. Sen jälkeen hänen laulujaan ovat levyttäneet KOM-teatterin, Agit-Propin, Kristiina Halkolan, Monna Kamun ja – vain muutama päivä Kajn jälkeen kuolleen – Kaisa Korhosen ohella monet nuoremman polven laulajat. Uusia esittäjiä toi etenkin 90-luvun puolella alkanut ”Laulustudio Kaj Chydenius”.

Myös yhteiskunnallisen tilanteen muutokset nostivat monet laulut uudelleen ajankohtaisiksi. Nuoremmat sukupolvet löysivät ne levyhyllyistä. Tämä alkoi näkyä 90-luvulla esimerkiksi Avanti!-orkesterin Saa uskaltaa -konsertissa, Vastavirta-festivaalilla Vanhalla, Agit-Propin keikalla Provinssirockissa sekä KOM-teatterin juhlakonserteissa. Uusia sovituksia Chydeniuksen sävellyksistä tekivät sittemmin myös hänen poikansa Kalle ja Jussi.

Juankoskelta maailmalle

Kaj Chydenius sai vuonna 1996 Pro Finlandia -mitalin ja vuonna 2006 taiteen valtionpalkinnon. Hän oli laulumusiikin mestari ja merkittävä kulttuurivaikuttaja, mutta henkilönä vaatimaton, helposti lähestyttävä ja uusista tekijöistä kiinnostunut.

Kuusankoskella 1939 syntyneen ja lapsuutensa Juankoskella viettäneen Kajn elämään politiikka tuli Helsingissä. KOM-teatterin ja laululiikkeen synty osui Vietnamin sodan, ay-liikkeen laajojen lakkojen sekä nuorison ja kulttuuriväen radikalisoitumisen aikaan.

Brechtiläinen teatteri ja poliittinen laulu veivät Berliiniin, Ruotsiin, eri puolille Neuvostoliittoa sekä kiertueille Eurooppaan ja Latinalaisen Amerikkaan. Kansainväliset yhteydet auttoivat myös tuomaan Helsingin Laulufestivaaleille kovatasoisia kansainvälisiä vieraita.

Nuoruuden opinnot Sibelius-Akatemiassa saivat jatkoa Moskovassa Tshaikovski-konservatoriossa, josta hän kirjoitteli myös kolumneja Tiedonantajaan.

Kaj Chydenius liittyi Suomen kommunistiseen puolueeseen ja oli mukana perustamassa Kulttuurityöntekijöiden Liittoa. Hän toimi myöhemmin myös KTL:n puheenjohtajana.

Poliittisen aktiivisuuden juuret olivat yhteiskunnallisessa epäoikeudenmukaisuudessa. Moni uupui tällä tiellä, mutta Kaj ei tuntenut tarvetta aatteelliseen takinkääntöön eikä eronnut SKP:stä. Hän jatkoi säveltämistä aivan viime aikoihin asti.

 

(Tiedonantaja-lehti 5/2024, kuva Veikko Koivusalo)