Jäitä hattuun Ukrainan kriisissä

2.3.2014

Nyt on syytä laittaa jäitä hattuun niin Moskovassa, Kiovassa, Brysselissä kuin Washingtonissa. Poliittisia ongelmia ei ratkaista väkivallalla tai sillä uhkaamalla, ei ulkoapäin eikä maan sisällä.

Venäjän johdon reaktioita saattoi odottaa jo silloin, kun sen edustaja ei allekirjoittanut EU:n edustajien johdolla neuvoteltua sopimusta Ukrainan kriisin ratkaisemisesta. Etenkin kun Ukrainan oppositio rikkoi sopimuksen heti seuraavana päivänä.

Miksi, Moskova?

Miksi Putinin hallinto halusi parlamentilta valtuudet sotilaallisiin toimiin Ukrainassa? En tiedä enkä ymmärrä.

Kiovan tapahtumat, Ukrainan presidentin syrjäyttäminen ja oikeistoradikaalien joukkojen kieltäytyminen sovitusta aseidenriisunnasta ovat epäilemättä olleet Moskovalle ikävä yllätys. Jos se haluaa nyt luoda tilanteen, jossa Ukrainan uuden hallituksen – sekä EU:n ja USA:n – pitää neuvotella, olisi tähän muita, ja parempia keinoja. Eikä tilannetta yhtään paranna se, että Ukrainan hallitus on käynnistänyt yleisen liikekannallepanon, puhuu sodan julistamisesta ja pyytää Natolta apua.

Venäjän johdon mukaan päätöstä sotilaallisesta operaatiosta ei ole tehty. Eikä varsinaisia sotatoimia olekaan onneksi nähty, eikä toivottavasti nähdäkään. Tyhjästä eivät sotilaat ole kuitenkaan Krimin kohteisiin tulleet, vaikka heillä ei olekaan armeijan tunnuksia ja vaikka Krimillä on Venäjälle tärkeä laivastotukikohta. Eikä kyse ole vain Krimistä, vaikka sillä onkin erityinen merkitys – mielenosoituksia, levottomuutta ja ongelmia on muuallakin etenkin itäisessä Ukrainassa. Kiinnostavaa olisi tietää myös mitä tapahtuu talouden alalla, erityisesti kaasutoimituksissa ja kaasuverkkojen hallinnassa.

Kaksoisstandardit myös lännessä

Jos ei ole Venäjän johto kunnioittanut puuttumattomuutta toisen valtion sisäisiin asioihin, kaksoisstandardeilla pelaavat myös Euroopan unionin, USA:n ja Naton johtajat.

Kiovassa ja eräissä muissa Ukrainan kaupungeissa kaduilla operoivat äärioikeiston asejoukot ovat saaneet jatkaa toimintaansa ja muiluttaneet eräitä uuden hallituksen kanssa eri mieltä olevia paikallishallinnon edustajia. Ukrainan kommunistisen puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Simonenkon asunto on poltettu. Uuteen hallitukseen nousseen äärioikeistolaisen Svoboda-puolueen kansanedustajat puhuvat Ukrainan liittymisestä Natoon ja ydinaseiden hankkimisesta. Niin ikään hallituksesta paikan saaneen oikeistoradikaalin, natsi-sympatioista tunnetun ”Right Sector”-puolueen kansanedustaja uhoaa terrori-iskuja Krimille.

Oligarkkien ja äärioikeiston liitto

Tavallisten ukrainalaisten toiveet paremmasta elämästä ovat hautautuneet sotilaallisen uhittelun alle. Ukrainan talous on surkeassa tilassa. Väestön enemmistölle on luvassa vain lisää vaikeuksia, mutta uuden hallituksen avainpaikoille on nimetty aiempiakin hallituksia pyöritelleiden oligarkkien edustajia.

Pääministeri Arseni Jatsenjuk on Julia Timoshenkon oikeistolaisen Isänmaa-puolueen johtaja ja entinen Ukrainan keskuspankin johtaja. Valtiovarainministeri on entinen PrivatBankin johtaja, energiaministeri entinen energiafirman johtaja ja aluepolitiikan ministeri on agro- ja kiinteistöbisneksen miljonääri.

Myös äärioikeistolla on eräitä avainpaikkoja hallituksella. Svoboda-puolueella on varapääministeri (joka vastustaa niin venäjän kielen asemaa, kommunisteja, juutalaisia kuin aborttia), maatalousministeri (joka saa itse miljoonatulot maatalousbisneksestä) sekä Kansallisen turvallisuusneuvoston johtajan ja syyttäjälaitoksen johtajan paikat. Right Sectorin johtaja on turvallisuusneuvoston varajohtajana.

Kansainvälinen valuuttarahasto on päättänyt lähettää Ukrainaan ryhmän, jonka tehtävänä on sopia IMF:n lainojen ehtona Ukrainan julkisen talouden ”reformeista” ja menojen leikkausohjelmasta. EU on enemmän kuin kiinnostunut tekemään Ukrainan kanssa assosioitumissopimuksen. Sen sijaan en ole havainnut kenenkään läntisen johtajan esittäneen mitään Ukrainan pysymisestä erossa Natosta, vaikka hyvin tiedetään Moskovan huoli Naton tulemisesta yhä tiiviimmin Venäjän rajoille.

Tarvitaan diplomatiaa, neuvotteluja

Nyt tarvitaan sellaisia poliittisia johtajia, jotka tarttuvat diplomaattisiin mahdollisuuksiin. Kun Venäjän johto sanoo, että se ei ole päättänyt sotilaallisesta operaatiosta Ukrainassa, se sisältää mahdollisuuden neuvotteluihin. Toisaalta EU:n toiminta Kiovan sopimuksen tekemisessä ja suhtautumisen sopimuksen rikkomiseen on vienyt niiltä luottamusta Moskovassa. USA:n johto on puolestaan palannut kylmän sodan juoksuhautoihin puheilla kauppasaarrosta ja Venäjän eristämisestä. Tarvitaan välittäjiä neuvottelujen aikaansaamiseksi.

Suomen hallituksen on tässä tilanteessa syytä hakea omalta osaltaan diplomaattisia kanavia ja aloitteita konfliktin ratkaisemiseksi neuvottelupöydässä. Kaikkein vähiten on Suomessa syytä lähteä mukaan eduskunnan puolustusvaliokunnan perussuomalaisen puheenjohtajan esittämään aseiden kalisteluun. Viileää harkintaa tarvitaan myös rauhanliikkeessä. Ei ole syytä heilutella minkään maan lippuja vaan vedota kaikkiin osapuoliin kiistojen ratkaisemiseksi neuvottelupöydässä. 
 

(Ks. aiempi puheenvuoro 19.2. Ukrainan tilanteesta)

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »