Jääkö Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelma vain paperille?

16.3.0005

Valtuustossa

 

Nyt käsiteltävän Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelman tavoitteet koskevat kuutta olennaista teemaa. Helsingin paikallisagendasta juuri väitelleen Vivi Niemenmaan sanoin voi kuitenkin kysyä, jatkuuko ehdotetussa ohjelmassa ”kiltin kestävän kehityksen syndroomaa” eli sanahelinää, joka ei johda juuri mihinkään?

Ohjelmassa asetetaan tärkeitä tavoitteita energiankulutuksen ja kasvihuonekaasujen vähentämiseksi, kaupunkiluonnon monimuotoisuuden vaalimiseksi, ekotehokkaan ja sosiaalisesti kestävän kaupunkirakenteen edistämiseksi, ekologisen kestävyyden parantamiseksi rakennustoiminnassa, ympäristövaikutusten huomioon ottamiseksi hankinnoissa sekä helsinkiläisten ympäristötietoisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Mutta esitetäänkö ohjelmassa myös riittäviä toimia nykyisten, usein kestämättömien käytäntöjen muuttamiseksi? Valitettavasti ei.

Fossiilisen energian kulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen kannalta keskeinen ongelma Helsingissä on henkilöautoliikenteen lisääntyminen. Kaupunki on tukenut tätä kielteistä kehitystä supistamalla joukkoliikenteen tariffituen osuutta ja lisäämällä kantakaupungin pysäköintiluolia. Liikenteen ongelmat liittyvät läheisesti kaupunkirakenteen ongelmiin. Lähipalvelujen heikentyminen, palvelujen keskittyminen sekä työpaikkojen ja asuinalueiden eriytyminen on johtanut liikenteen lisääntymiseen.

SKP:n ja asukaslistan ryhmä ehdottaa ensimmäisenä pontena, että Helsingin väyläinvestointien painopisteeksi asetetaan raideliikenteen kehittäminen. Näin voidaan vähentää liikenteen kasvihuonepäästöjä. Meidän mielestämme on syytä luopua keskustatunnelista, jonka rakentamiseen uppoaisi noin kolme kertaa enemmän rahaa kuin kaikkiin suunnitelmissa nyt oleviin joukkoliikenteen investointeihin yhteensä. Kuten ympäristölautakunta on todennut, keskustatunneli on omiaan houkuttelemaan lisää henkilöautoliikennettä keskustaan ja sen läpi. Valtuuston käsittelyyn tulossa olevan joukkoliikennestrategian yhteydessä on syytä palata mm. tariffituen nostamista, joukkoliikenteen lippujen hintojen alentamista ja raide-Jokerin toteuttamista koskeviin esityksiin.

Kaupunkirakenteen kehittämisen osalta nyt käsiteltävässä ohjelmassa on jäänyt liian vähälle huomiolle lähipalvelujen merkitys. Lähellä asukkaita olevat palvelut vähentävät liikennettä ja sen aiheuttamia haittoja. Samalla ne ovat sosiaalisesti kestävän kaupunkirakenteen perustekijöitä. Tämä pitäisi ottaa huomioon myös kaupungin omia peruspalveluja koskevissa ratkaisuissa ja luopua aikeista karsia rajusti kouluverkostoa ja lopettaa terveysasemia. Myös kerrätys on syytä tuoda entistä lähemmäs asukkaita.

Kommunistit ja kansandemokraatit esittivät jo vuosikymmeniä sitten Santahaminan muuttamista asunto- ja virkistysalueeksi. Ekologisen kestävyyden tavoitteisiin eivät meidän mielestämme kuitenkaan sovi apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpisen visiot massiivisesta 100 000 asukkaan asuinalueen rakentamisesta Santahaminaan. Helsinkiläiset tarvitsevat asuntojen ohella myös lisää vapaita rantoja, viheralueita ja virkistysalueita.

Energiatuotannon tehokkuus on Helsingissä huippuluokkaa. Kaukolämpöverkko on laaja, vaikka sitäkin voidaan vielä vähän laajentaa. Maakaasun käyttö on auttanut vähentämään kasvihuonepäästöjä. Ongelmana on kuitenkin edelleen suuri riippuvuus fossiilisista polttoaineista. Meidän mielestämme energiantuotannossa voidaan ja pitää lisätä uusiutuvan energian osuutta panostamalla tuulivoiman, aurinkoenergian ja biopolttoaineiden käyttöön. Sen sijaan emme kannata kaupungin osallistumista ydinvoiman lisärakentamiseen. Lämmitysenergian tarvetta voidaan myös vähentää osoittamalla esimerkiksi Lähiörahastosta varoja energiataloudelliseen peruskorjaukseen, jolla voidaan parantaa samalla työllisyyttä. Kaupunki voisi myös helpottaa vanhan rakennuskannan säilyttämistä edullisemmilla lainoilla.

Valtuustolle esitetty päätös on aivan liian yleinen. Sama vika vaivaa myös koko ohjelmaa. Vaikka sivuja on kertynyt lähes sata, löytyy konkreettisesti vaikuttavia toimia kovin vähän.

Nopeasti laskien ohjelman 54 toimenpiteestä 19 merkitsee pelkkää normaalia virkatyötä, 24 edellyttää virkatyön lisäksi konsulttipalkkioita ja vuokria, neljä pelkkiä konsulttirahoja, yhden kustannuksista ei sanota mitään ja vain kuusi hanketta vaatii jonkinlaisia investointeja. Ohjelma ei sisällä yhtään konkreettista esitystä euroista. Kuvitteleeko kaupunginhallitus, että ekologisen kestävyyden edellyttämä talouden rakennemuutos tapahtuu ilman mitään merkittäviä investointeja?
 
SKP:n ja asukaslistan ryhmä ehdottaa toisena pontena, että kaupungin ja sen liikelaitosten investointisuunnitelmien valmistelun lähtökohdaksi otetaan ekologisen kestävyyden ohjelman tavoitteet ja että investointisuunnitelmiin sisällytetään arviot siitä, miten ne toteuttavat näitä tavoitteita. Mielestämme ekologisen kestävyyden ohjelma edellyttää myös kilpailun käytön periaatteita koskevan, vuodelta 1996 olevan valtuuston päätöksen uudelleenarvioimista.

Mielestämme ekologiset tavoitteet tulee yhdistää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteisiin. Olisi syytä selvittää mahdollisuudet sellaiseen tariffipolitiikkaa, joka toteuttaa yhtäältä ”aiheuttaja maksaa” -periaatetta ja toisaalta edistää oikeudenmukaista tulonjakoa jyvittämällä kotitalouksien lämpö-, vesi- ja sähkömaksut niin, että välttämättömin kulutus rajataan maksujen ulkopuolelle ja tuhlailevaa kulutusta laskutetaan enemmän.
 
Viittasin alussa tuoreeseen Helsingin kestävän kehityksen ohjelman laadintaa koskevaan väitöskirjaan. Siinä asetetaan muun muassa kysymys, kohtaavatko Konserni-Helsinki ja kaupunkilaisten Helsinki. Väitöskirjan mukaan ohjelman keskeiset linjaukset tehtiin virkamiesjohdon toimesta, valtuutettujen mahdollisuus tehdä merkittäviä linjanvetoja oli kyseenalainen ja prosessi jäi ylhäältä päin ohjatuksi, vaikka toisenlaisiakin pyrkimyksiä oli.
 
Valitettavasti nyt käsiteltävän ohjelman valmistelu on ollut vielä yksipuolisemmin virkamiesvetoista. Johtoryhmässä on ollut 10 virkamiestä ja heistä vain yksi on nainen, hänkin asiantuntijajäsenenä. Ohjelmaa valmistelleiden ryhmien yli sadan jäsenen joukossa ei ole ollut yhtäkään kansalaisjärjestöjen tai kaupungin työntekijöiden ammattiosastojen edustajaa. Vähäistä pyrkimystä kansalaiskeskusteluun kuvastaa se, että valikoiduille sidosryhmille lähetettyyn lausuntopyyntöön vastasi vain viisi kaupungin oman organisaation ulkopuolista ryhmää.
 
Ehdotammekin kolmantena pontena, että ohjelmatyötä jatketaan lähettämällä ekologisen kestävyyden ohjelma kaupungin virastojen ja laitosten lisäksi keskusteltavaksi asukastapaamisissa, kouluissa, nuorisotaloissa, kansalaisjärjestöissä ja muissa yhteisöissä. Näin voidaan edistää ohjelmassakin tavoitteeksi esitettyä ympäristötietoisuutta ja kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuuksia ympäristöä koskevassa päätöksenteossa.

Esitämme, että tämän kansalaiskeskustelun tulokset otetaan huomioon valmistaessa ympäristöohjelmien toteutumisen seurantaa koskevia esityksiä valtuustolle. Ekologinen Helsinki voi toteutua vain silloin, kun se on myös asukkaiden Helsinki.

© 2019 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »