Ilmastotavoitteet ylös, muuten entinen suunta EU:ssa

28.6.2019

 

Antti Rinteen hallitus on julkaissut Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ohjelman. Siinä nostetaan ilmastotavoitteita, mutta jatketaan muuten vanhoja eurouria. Demokratiavajeeseen ei esitetä mitään korjausta.

Puheenjohtajakauden ohjelman valmistelu alkoi jo Sipilän hallituksen aikana ja heijastelee tietysti myös EU:n valtavirtaa. Silti on huomiota herättävää, miten vähän vasemmiston vaikutus näkyy ohjelmassa.

Sen sijaan, että tunnustettaisiin tarve perusteellisiin uudelleenarvioihin, ohjelmassa vastataan ihmisten tyytymättömyyteen, Brexitiin, kauppasotien uhkiin ja demokratian ongelmiin korostamalla ”EU:n yhtenäisyyden ja etujen puolustamista”. Voi kysyä, minkä yhtenäisyyden ja kenen etujen?

 

Mihin jäi talouskurin kritiikki?

Puheenjohtajakauden ohjelman mukaan unionin sisämarkkinoiden ja vapaakaupan tehostaminen on hyvinvoinnin vahvistamisen ”tärkein keino”. Kun vapaakauppa ja sisämarkkinat laajentavat sosiaalista polkumyyntiä, uhkaavat monia teollisuuden aloja, ajavat alas suurta osaa maataloudesta ja heikentävät ihmisten vaikutusmahdollisuuksia, pelaa tällaisten teesien esittäminen helposti perussuomalaisten pussiin, vaikka myös perussuomalaiset ovat EU-parlamentissa tukeneet tätä epäsosiaalista linjaa.

Juuri vasemmiston pitäisi nostaa esiin vaatimukset EU:n talous- ja rahaliiton uudelleenarvioimisesta hylkäämisestä, mutta vasemmiston vaaleissa esittämä kritiikki rahaliiton talouskuriin ei ohjelmassa näy. Digitaalisesta taloudesta, uusista teknologioista ja innovaatioista puhutaan paljon, mutta uutta arvoa ja työpaikkoja luovat investoinnit jäävät markkinoiden varaan. Valtion ja kuntien liiketoiminnan kehittäminen, tarve vapauttaa se EU:n talouskuripolitiikan raameista ja ohjata pääomia keinottelusta tuottaviin investointeihin sivuutetaan.

Hallitus sitoutuu ohjelmassa pankkiunionin syventämiseen, yhteisen talletussuojan jatkovalmisteluun ja euroalueen tarpeita varten EU:n budjettiin luotavaan uuteen rahoitusjärjestelyyn, joita vielä aiemmin Suomen eduskunnassa laajasti vastustettiin.

Ohjelman harvoja positiivisia työelämää koskevia konkreettisempia tavoitteita on esitys lähetettyjen työntekijöiden työehtojen turvaamisesta, mutta sekin jää täsmentämättä. Koulutuksessa korostetaan yksipuolisesti ”superyliopistomallia” ja muuta yliopistotason koulutusta, ammatillisen koulutuksesta ei sanota mitään.

 

Ilmastotavoitteet – entä keinot?

Ilmastopolitiikka on EU-puheenjohtajakauden keskeisin painopiste. Tavoitteena on saada Pariisin ilmastosopimuksen pitkän aikavälin päästövähennystavoitteet sovituksi EU:ssa. Tämä on tärkeää myös kansainvälisten ilmastoneuvottelujen kannalta, onhan EU maailman suurimpia talouksia ja kolmanneksi suurin kasvihuonepäästöjen tuottaja, jonka kauppapolitiikka vaikuttaa myös kansainvälisesti.

Pitkän aikavälin tavoitteiden sopimisessa on haastetta, mutta senkin merkitys riippuu ratkaisevalla tavalla siitä, korjataanko myös lyhyemmän aikavälin 2030 tavoitteet vastaamaan pitkän aikavälin tavoitetta. Tästä ei ohjelmassa puhuta. Hallitus esittää ilmastotekoihin käytettävien määrärahojen osuuden lisäämistä EU:n budjetissa, mutta taso jää vaatimattomaksi. Myönteisenä voi todeta myös arktisen ympäristön suojelun ja alkuperäiskansojen oikeuksien noteeraamisen.

 

Kauppasopimukset ja ISDS

Kauppapolitiikassa ohjelma painottaa sääntöperusteista ja monenkeskistä kansainvälistä järjestelmää. Samaan aikaan vakuutetaan kuitenkin kumppanuutta päinvastaista linjaa ajavan Yhdysvaltojen kanssa.

Puheet kestävän kehityksen periaatteiden toteuttamisesta ja Maailmankauppajärjestö WTO:n roolista kauppapolitiikassa jäävät osin tyhjän päälle, kun ohjelmassa ei torjuta EU:n kauppasopimuksissa riitojen ratkaisumekanismia (ISDS), joka antaa ylikansallisille yhtiöille eritysaseman ja kaventaa mahdollisuuksia säännellä yritysten toimintaa.

 

Puolustusunioni ja sotilaallinen liittoutumattomuus

Erityisen kummallista on se, että Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden kannattajiksi ilmoittautuneet hallituspuolueet hyväksyvät EU-politiikassa linjan, joka vie pohjaa sotilaalliselta liittoutumattomuudelta.

Hallitus sitoutuu puheenjohtajakauden ohjelmassa pysyvään rakenteelliseen puolustusyhteistyöhön, jonka tavoitteena on puolustusunioni.  Sen vahvistaminen nostetaan ohjelmassa jopa yhdeksi ”uudeksi prioriteetiksi”, johon tulee ohjata lisää rahaa EU:n rahoituskehyksessä. Samalla tuetaan tiivistä Nato-yhteistyötä.

 

Venäjä

Suomelle olisi tietysti tärkeää hakea ratkaisuja EU:n ja Venäjän suhteiden normalisoimiseksi. Tästä ei ohjelmassa ole mitään esityksiä. Sen sijaan siinä korostetaan Venäjän vastaisten pakotteiden johdonmukaista ja yhtenäistä jatkamista. Valikoivan kanssakäymisen mahdollisuus, ihmisten väliset yhteydet ja yhteistyö ympäristön suojelemiseksi sentään mainitaan.

 

Ihmisoikeudet ja pakolaiset

EU-puheenjohtajakauden ohjelmassa puhutaan myös ihmisoikeusperustaisesta turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikasta. Mitä se käytännössä tarkoittaa, jää epäselväksi. Eikä epäselvyyttä ainakaan vähentänyt eduskunnassa eilen käyty tyly keskustelu suhtautumisesta Syyriassa al-Holin leirillä olevien suomalaisten äitien ja lasten auttamiseen.

 

Keskustelu vaihtoehdoista

Eduskunnan keskustellessa EU-puheenjohtajakauden ohjelmasta, osallistuin itse Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskuksen kokoukseen Espoossa. Edellisen hallituksen suhtautumista EU-kriittiseen tiedotukseen kuvaa se, että Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskukselta leikattiin kokonaan pois sen saamat vähätkin valtionavustukset. Nähtäväksi jää, jatkaako Pekka Haavisto tässä Timo Soinin linjoilla vai tuetaanko jatkossa myös kriittistä EU-keskustelua?

© 2019 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »