Helsingin kaupunginvaltuusto päätti helmikuussa 2017 kuntalaisaloitteen pohjalta käynnistää valmistelut kansallisen kaupunkipuiston perustamiseksi Helsinkiin. Päätöksen mukaan ”Helsingin kansallisesta kaupunkipuistosta luodaan laaja merellinen ja mantereinen idästä länteen ja etelästä pohjoiseen ulottuva urbaanin uuden ajan kaupunkipuisto”. Kaupunginhallitus päätti, että perustamisselvitys on myös osallisuus- ja vuorovaikutusmallin pilottihanke.

Nämä päätökset ja kolme vuotta jatkunut selvitystyö eivät paljon painaneet, kun esiselvitys kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta käsiteltiin eilen kaupunkiympäristölautakunnassa. Toimialajohtaja Mikko Aho esitti, että selvitystyö lopetetaan eli että kansallista kaupunkipuistoa ei perusteta. Kansallisen kaupunkipuiston perustamista luvannut lautakunnan enemmistö puolestaan päätyi sivuuttamaan niin valtuuston päätöksen kuin osallisuushankkeen ja esiselvityksen tulokset esittämällä kansallisen kaupunkipuiston perustamista vain ”Keskuspuiston ja Haltialan muodostaman ytimen pohjalta”.

On tietysti hyvä, jos vahvistetaan Keskuspuiston ja Haltialan alueiden säilyttäminen viher- ja virkistysalueina. Kaupunkiympäristölautakunta ja sen lupajaostohan ovat viime aikoina hyväksyneet Keskuspuiston kaventamisen massiivisella Helsinki Garden -rakennushankkeella ja monitoimihallilla Pirkkolanmetsään. Tarkkaa aluerajausta lautakunnan päätökseen ei kuitenkaan sisälly.

Päätös syntyi äänin 9 – 4 vain kokoomuksen kannattaessa virkamiesjohdon esitystä luopua kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta. Keskeinen perustelu kansallista kaupunkipuistoa vastaan oli se, että ei haluttu rajoittaa kaupungin mahdollisuuksia rakentaa viher- ja virkistysalueille.

Miksi ei laajempi?

Lautakunnan enemmistön (vihreät, SDP, VAS, PS) esittämä alue, jonka ”pohjalta” kansallinen kaupunkipuisto muodostettaisiin, ei perustu esiselvitykseen eikä vastaa valtuuston päätöstä. Helsingin viherverkoston rungon muodostavista vihersormista mukana on vain yksi (Keskuspuisto). Helsinkipuistosta on otettu vain suoraan Keskuspuistoon liittyvä pohjoisin pää (Haltiala). Merellisyys ja rakennetun kulttuuriympäristön kohteet on jätetty pois.

Erityisesti ihmettelen, millä perusteella lautakunta on jättänyt pois Vantaanjoelta Suomenlinnaan ulottuvan Helsinkipuiston pääosan. Siinähän on kyse maailmanperintökohteeksi luokitelluista Suomenlinnan seitsemästä saaresta, Vantaanjoen suulla olevista kaupungin synnyinsijoista ja Helsingin laajimmasta luonnonsuojelualueesta Vanhankaupunginlahdella. Edes kaikkein tärkeimmät rakennetut kulttuuriympäristöt eivät ole mukana – Suomenlinnan ohella puuttuvat mm. Senaatintorin, Kauppatorin, Lapinlahden ja Töölönlahden alueet.

Ytimen ympärille voi tietysti lisätä alueita, mutta ytimen suppeus herättää kysymyksiä.  Miksi ydin on leikattu irti merellisestä yhteydestä ja kaikista tärkeimmistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä? Onko tällä haluttu jättää mahdollisuus laajentaa rakentamista esimerkiksi Helsinkipuistoon Vantaanjoen varressa ja Vanhankaupunginlahden reunoilla? Onko Kauppatorin ympäristön kansallismaisemaan aikomus tuoda sellaista uutta rakentamista, jonka oletetaan vaikeutuvan, jos alue on mukana kaupunkipuistossa? Vai onko Anni Sinnemäen johtama lautakunta niin vahvasti virkamiesvalmistelun varassa, että se ei uskalla nojata valtuuston päätökseen ja osallisuuspilotin osoittamaan tukeen laajalle kaupunkipuistolle?

Lautakunnan päätös on vasta esitys. Kaupunginhallitus ja valtuusto voivat edellyttää laajemman kansallisen kaupunkipuiston perustamista.

Koko hanke kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta lähti liikkeelle yli 7 000 helsinkiläisen allekirjoittamasta kuntalaisaloitteesta ja Kansallinen kaupunkipuisto Helsinkiin! –kansalaisliikkeen aktiivisuudesta. Myös jatko riippuu paljon kansalaistoiminnasta.

 

(Artikkelin kuva Keskuspuistosta, Pirkkolan vanhasta metsästä, johon ollaan rakentamassa monitoimihallia ja sille omaa pysäköintialuetta.)