Helsingin ympäristöpolitiikan tarkistaminen
Olin muutama viikko sitten mukana, kun yli 30 järjestön edustajat luovuttivat ilmastolakialoitteen ympäristöministeri Niinistölle ja eduskunnalle. Siinä esitetään sitoutumista toimiin ilmastopäästöjen vähentämiseksi keskimäärin 6 prosentilla vuodessa ja 40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta. Moni meistä täällä valtuustossa on ilmoittanut tukevansa tätä aloitetta.
Nyt valtuustolle tehdyn esityksen mukaan Helsingin tavoite olisi kuitenkin edelleen vain 20 prosenttia eli ainoastaan 5 prosenttia nykyistä pienemmät. Tämän tavoitteen toteuttamiseen ei ilmeisesti tarvita muuta kuin Hanasaaren tai Salmisaaren voimalan muuttaminen biopolttoaineiden käyttöön soveltuviksi monipolttoainevoimaloiksi. Kaupunki voi kuitenkin tehdä paljon muutakin.
Esimerkiksi liikenteestä ei päätösesityksen ilmasto-osassa esitetä mitään, vaikka liikenteen osuus kasvihuonepäästöistä on pääkaupunkiseudulla noin neljännes ja vaikka joukkoliikenteen osuuden lisäämisen tavoitteet eivät ole toteutuneet. Tässä Helsinki voisi ottaa mallia Tallinnasta ja monista muista kaupungeista, joissa on siirrytty kohti maksutonta joukkoliikennettä.
SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä esittää, että esityksen sivulla 4 oleva kohdassa ”Ilmastonsuojelu”, keskipitkän aikavälin tavoitteiden ensimmäinen kohta muutetaan kuulumaan: Kasvihuonekaasupäästöt (kulutusperäiset) ovat alentuneet vähintään 30 % vuoteen 2020 mennessä energiatehokkuuden parantamisen ja elinkaareltaan vähäpäästöiseen energiantuotantoon siirtymisen myötä (vertailuvuosi 1990).
Melulle altistuminen on toinen asia, johon ryhmämme haluaa kiinnittää huomiota. Tältä osin tavoitteita olisi syytä täsmentää niin, että melualueille ei enää rakenneta uusia asuintaloja. Esitämme tästä ponnen: Valtuusto edellyttää, että selvitetään miten asemakaavoituksessa voidaan huolehtia siitä, että melualueille ei rakenneta uusia asuinrakennuksia.
Vesiensuojelusta tässä esityksessä on monia tavoitteita. Pitkän aikavälin tavoite ravinteiden hyötykäytön tehostamisesta on kuitenkin kovin vaatimaton. Toivottavasti tulevaisuudessa päästään siihen, että jätevesilietteet johdetaan biokaasutuksen jälkeen ravinnekiertoon esimerkiksi pelloille.
Luonnonsuojelua koskeva osa on niin ympäripyöreä, että se mahdollistaa rakentamisen lähes mihin tahansa. Tältä osin tarvitaan konkreettisia kannanottoja esimerkiksi siitä, että rannoille ei enää rakenneta, että Keskuspuistoa ei nakerreta, että ryhdytään toimiin Helsinki-puiston muodostamiseksi kansalliseksi kaupunkipuistoksi.
Helsingissä tuhottiin 60-luvulla suuri määrä kaupunkiympäristön kannalta arvokkaita alueita. Tätä vimmaa ja siihen liittynyttä korruptiota on jälkeen päin ihmetelty. Stadin ranta-alueiden kaupunginosayhdistykset järjestivät toissa viikolla tilaisuuden, jossa osoitettiin, että nyt uhkaa samankaltainen tuho. Koivusaareen, Jätkäsaareen, Telakkarantaan, merikortteliin, Hernesaaren kärkeen, Kalasatamaan, Kruunuvuorenrantaan, meri-Rastilaan ja Östersundomiin suunnitellaan pilvenpiirtäjiä ja ylitehokasta rakentamista. Kivinokka ja Vartiosaari ovat nekin uhattuna.
Ehdotamme, että valtuusto hyväksyy seuraavan ponnen: Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus selvittää, miten valtuuston käsittelyyn voidaan valmistella periaatelinjaukset korkeasta rakentamisesta ja rakentamattomien rantojen tulevasta käytöstä.
Lopuksi kysymys ympäristöohjelmista. Tämän päätösesityksen perusteluissa todetaan, että ”tarvetta kattaville ympäristöohjelmille ei enää ole”. Tätä perustellaan mm. sillä, että ympäristötavoitteet sisältyvät kaupungin yleiseen strategiaan ja ympäristöpolitiikan seurantaa raportoidaan. Viimeaikaiset kokemukset puhuvat toista: yleiset strategiat, sektorikohtaisuus ja pelkkä seuranta eivät riitä.
Tarvitaan paikallinen kestävän kehityksen ohjelma, joka valmistellaan yhdessä asukkaiden ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Valtuusto äänesti äsken globaalin vastuun strategian yhteydessä tätä koskevasta ehdotuksestani, joten en toista sitä enää tässä. Toivon, että asiaan palataan, kun uusi valtuusto linjaa strategioita.
