Helsingin kaupunki voi vastata koronakriisiin menojen karsimisen sijasta panostamalla lisää palveluihin, työllisyyteen ja ilmastotekoihin. Investointien puolella kannattaa kuitenkin harkita painopisteitä uudelleen – onko kaupunki asukkaita varten vai alusta rakennusliikkeiden, sijoittajien ja yritysten bisnekselle.

Helsinki on tehnyt ylijäämää vuodesta 2003 alkaen joka vuosi. Se näkyy kaupungin taseessa ja käytettävissä olevissa rahavaroissa. Kaupunki teki viime vuonna ylijäämää 380 miljoonaa euroa. Koko kuntakonsernin ylijäämä oli yhteensä 504 miljoonaa ja rahavarat noin 1,5 miljardia euroa. Kaupungilla oli lainasaatavia lähes kaksi kertaa enemmän kuin velkoja. Edellisten tilikausien ylijäämiä oli jäljellä taseessa 5,2 miljardia euroa.

 

Korona ei tyhjennä kassaa

Elokuun lopulla tehdyssä ensi vuoden budjetin valmistelun raamipaperissa arvioidaan, että koronakriisi heikentää kaupungin taloutta ensi vuonna 580 miljoonalla eurolla. Tässä laskelmassa eivät ole mukana ne lisätuet, joilla valtio on luvannut korvata koronasta välittömästi aiheutuvat kustannukset.

Tänä vuonna Helsinki sai syksyn alkuun mennessä valtiolta koronakompensaatioita noin 280 miljoonaa. Hallituksen budjettiesityksen perusteella tukea tulee ensi vuonna vielä enemmän.

Näiden lukujen valossa Helsingillä valtavina rahavaroineen ei ole vaikeuksia selviytyä, vaikka talouden taantuma ja työttömyys supistavatkin kaupungin tuloja.

 

Palvelujen tarve kasvaa

Helsingissä pitkään jatkunut terveys- ja sosiaalipalvelujen, koulujen, päiväkotien ja muiden palvelujen alibudjetoiminen on lisännyt korona-ajan vaikeuksia. Jos näihin määrärahoihin ei tehdä tuntuvaa tasokorotusta, kasvavat sosiaali- ja terveydenhuollon hoitovaje sekä monet muut ongelmat.

Kaupunginhallituksen elokuun lopulla yksimielisesti toimintamenoille hyväksymä raami on täysin alimitoitettu. Sen mukaan koko kaupungin toimintamenot, jotka ovat tänä vuonna ennusteen mukaan yhteensä noin 4,12 miljardia, olisivat ensi vuonna vain noin sata miljoonaa euroa suuremmat eli 4,22 miljardia.

Tällaisen raamin puitteissa ei kyetä huolehtimaan edes korona-ajan hoitovelkaa pois, puhumattakaan muun muassa asukasmäärän kasvun, ikääntymisen, työttömyyden ja monikielisyyden tuomasta palvelutarpeiden kasvusta. Määrärahojen lisäys pitäisi olla ainakin kaksi tai kolme kertaa suurempi.

Alibudjetointi heikentää myös työhyvinvointia ja vaikeuttaa uusien työntekijöiden rekrytoimista. Euroopassa on jaettu koronakriisin etulinjassa töitä tehneiden palkkoihin koronalisiä – Helsingissä soten työntekijät jätettiin keväällä jopa vaille muiden saamaa tulospalkkiota, koska virkamiesjohtajat olivat arvioineet budjetissa ostopalvelujen kustannukset alakanttiin.

Tarvitaan lisää työntekijöitä, heille paremmat palkat ja myös lisää mahdollisuuksia vaikuttaa. Koronakevään traagiset tapahtumat eräissä kaupungin seniorikeskuksissa kertovat osaltaan resurssien vähyyden seurauksista.

 

Ulkoistamisen sydenkuopat

Koronakriisi on korostanut sitä, miten tärkeitä julkiset palvelut ovat terveydelle ja hyvinvoinnille. Se on nostanut esiin myös lähipalvelujen merkityksen.

Helsingissä pitääkin lopettaa palvelujen siirtäminen enenevässä määrin yksityiseksi bisnekseksi. Perusoikeuksia ei saa alistaa voitontavoittelulle, kuten kokoomuksen ja vihreiden ajamassa Kannelmäen ja keskustan terveysasemien ulkoistamisessa tapahtuu. Attendon, Esperi Caren ja Mehiläisen hoivakodeista on jo äärimmäisen vakavia esimerkkejä siitä, mihin palvelujen joutuminen pääomasijoittajien käsiin voi johtaa.

Pormestari Jan Vapaavuoren ajama rakentamis- ja ympäristöpalveluja hoitavan Staran toimintojen kilpailuttaminen on puolestaan esimerkki ulkoistamisesta ja työehtoshoppailusta, joka uhkaa heikentää muun muassa rakennusten kunnossapitoa ja viheralueiden hoitoa.

(Artikkeli 28.9. Eespäin-lehteen 2/2020)