Helsingin ylijäämistä ohjattava lisää rahaa peruspalveluihin

Helsingin viime vuoden tulos on 188,5 miljoonaa ylijäämäinen, kirjanpidollisesti vielä enemmän. Rahavarat ovat kasvaneet jo yli miljardiin euroon. Konsernitilinpäätöksessä ylijäämä on 433 miljoonaa. Rahavaroja ja lainasaatavia on yli 1 600 miljoonaa euroa enemmän kuin velkoja.

Samaan aikaan toimintamenot on painettu 100 miljoonaa euroa alle budjetin ja myös alle strategiaohjelman tavoitteiden. Tätä on perusteltu ”tuottavuuden parantamisella”. Kuten tarkastuslautakunnan arviokertomuksessa todetaan, tuottavuutta ei voi kuitenkaan mitata pelkästään menokehitykseen perustuen. Strategiaohjelman tuottavuustavoite ei kerro mitään helsinkiläisten saamien palvelujen määrästä, laadusta ja vaikuttavuudesta.

Kuinka kauan vihreät, demarit, Vasemmistoliitto ja Perussuomalaiset kehtaavat jatkaa kokoomuksen kumppaneina opetus-, sosiaali-, terveys- ja muiden peruspalvelujen alibudjetoimista samaan aikaan kun Helsinki tekee jättivoittoja ja kaupunginhallitus istuu miljardin euron rahakasan päällä?  Miksi tilinpäätöksen esittelyssä kerrotaan velat asukasta kohti, mutta vaietaan saatavista, sijoituksista ja rahavaroista? Miksi Helsingin Energian ja sataman ylijäämistä ei ohjata lisäbudjetilla varoja helpottamaan peruspalvelujen rahapulaa? Miksi investoinneista suurin ja yhä suurempi osa rahoitetaan tulorahoituksella, vaikka kaupunki voisi ottaa investointeihin edullisesti lisää lainaa?

SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä esittää, että valtuusto kehottaa kaupunginhallituksen valmistelemaan lisäbudjetin, jolla osa vuoden 2014 ylijäämistä ohjataan opetus-, sosiaali-, terveys- ja muiden peruspalvelujen resurssien lisäämiseen.

Toisena pontena esitämme, että seuraavan talousarvion valmistelussa arvioidaan uudelleen strategiaohjelman tuottavuustavoite ottaen huomioon palvelujen vaikuttavuus, määrälliset ja laadulliset tavoitteet sekä pitkän aikavälin vaikutukset.

Alibudjetoinnista päästävä eroon

Tarkastuslautakunnan arviokertomus vahvistaa taas sen, että tavoitteet ennalta ehkäisevistä palveluista, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisesta sekä työllisyyden edistämisestä eivät ole toteutuneet. Edes lakisääteiset normit, kuten hoitotakuun enimmäisaikarajat erikoissairaanhoidossa, hoitosuunnitelman tekeminen ja uuden sosiaalihuoltolain mukainen vastuutyöntekijä eivät aina toteudu.

Arviokertomuksen tieto, miten päiväkodeissa ja neuvoloissa kyllä nähdään lapsiperheiden ongelmat, mutta niiden käsittelyyn ei riitä aikaa, kuvaa sitä, mihin resurssien alimitoittaminen johtaa. Samanlaisia esimerkkejä löytyy mm. kotihoidosta, mielenterveys- ja päihdetyöstä. Päiväkotien ryhmät ovat monesti liian suuret. Kouluissa on pulaa koulupsykologeista, erityisopettajista ja avustajista. Kaupunki kasvaa, mutta meno- ja investointikatto estävät palvelujen laajentamista.

Kun katsoo lautakunnalle annettuja lausuntoja, niissä kerrotaan ohjeista ja toimintamalleista. Pääongelma on kuitenkin resurssien vähyys ja siihen pitää saada korjaus. Tätä on syytä korostaa nyt, kun Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus ajaa muun muassa varhaiskasvatuksen, koulujen ja vanhuspalvelujen normien heikentämistä. Helsingillä on varaa tehdä toisin ja kieltäytyä hyvinvointivaltion purkutalkoista. Se on myös välttämätöntä, jotta lautakunnan suositukset palveluista eivät jää taas kerran suurelta osin toteutumatta.

Työllistäminen ja vuokra-asuntopula

Työllisyyden hoito on asia, joka olisi syytä ottaa tarkastuslautakunnassakin tarkemmin arvioitavaksi. Työttömien määrä kasvoi Helsingissä viime vuonna noin viidenneksellä, nuorten työttömyys 27 prosenttia ja pitkäaikaistyöttömyys peräti 50 prosenttia. Samaan aikaan työllisyyden hoitoon käytetään vähemmän rahaa kuin kaupunki maksaa työmarkkinatuen kuntaosuutta ns. sakkomaksuna Kelalle. Tässäkin näkyy, miten lyhytnäköistä ja epäinhimillistä nykyinen menokuri on.

Kohtuuhintaisen asuntotuotannon edistämisen osalta lautakunta on selvittänyt mm. autopaikkanormeja ja tonttivarantoja. Kun tiedetään, että ara-vuokra-asuntojen rakentaminen on romahtanut, olisi aihetta paneutua myös tähän isoon ongelmaan. Sipilän hallituksen ns. välimuodon rahoitusmallit eivät siihen tuo ratkaisua. Tarvitaan pitkäaikaisia edullisia ara-lainoja, kaupungin oma rakennusliike ja toimia alueellisen eriytymisen ehkäisemiseksi.

Osallistuva budjetointi

Positiivista arviokertomuksessa on huomion kiinnittäminen asukkaiden osallistumismahdollisuuksiin.

Asukasosallistumista on lisätty ja kokemukset muun muassa osallistuvasta budjetoinnista ovat hyviä. Asukkaat sivuutetaan kuitenkin usein kokonaan, kuten on tapahtunut suurimpien poliittisten ryhmien sopiessa kaupungin uudesta johtamisjärjestelmästä tai esimerkiksi pyrkimyksissä siirtää kouluverkkoa koskevat ratkaisut pois avoimen valtuustokäsittelyn piiristä opetuslautakunnalle. Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen pitäisikin ottaa johtajapaikkojen jakamisen sijasta johtamisjärjestelmän uudistamisen keskiöön.