Valtuustossa

– 10.1.2011 Helsingin seudun 14 kunnan valtuustojen yhteistilaisuus

Kuntien hallinnon tulee lain mukaan perustua asukkaiden itsehallintoon. Tämä periaate toteutuu huonosti. Seutuyhteistyö on esimerkki siitä, miten päätöksenteko on karannut usein paitsi asukkaiden myös valtuutettujen hallinnasta.

Helsingin seudun kehitykseen laajasti vaikuttavia ratkaisuja tehdään pienessä piirissä, ilman asukkaiden ja valtuustojen osallistumista. Kuntien toimintamenoista jo viidesosa päätetään seudun kuntayhtymissä.

Demokratiavajetta ei ratkaista kuntaliitoksilla. Esimerkiksi Helsingin ja Vantaan liittäminen yhteen heikentäisi asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia. Samalla se vaikeuttaisi seutuyhteistyötä ja voisi jopa voimistaa alueellista eriytymistä.

Seutuhallinnon selvityksessä korostetaan kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä, päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja selkeää vastuunjakoa seudun ja kuntien välillä. Parhaiten ne voidaan toteuttaa valitsemalla kunnallisvaalien yhteydessä myös seutuvaltuusto.

Seutuvaltuuston pitää olla riittävän laaja ollakseen edustava, esimerkiksi Helsingin valtuuston kokoa. Samalla on kehitettävä lähidemokratiaa. Kysynkin, miksei tässä yhteydessä ole selvitetty kaupunginosavaltuustoista ja osallistuvasta budjetoinnista muissa maissa saatuja, pääosin myönteisiä kokemuksia?

Seutuvaltuuston tehtävät on syytä rajata seudullisiin asioihin, kuten joukkoliikenne, seutukaavat ja nykyiset seudun kuntayhtymät. Sen sijaan peruspalvelut tulee järjestää lähipalveluina, joista päätetään kunnissa.

Seutuyhteistyö ei ole ratkaisu kuntapalvelujen pääongelmaan, joka on rahoituksen riittämättömyys. Siihen tarvitaan joka tapauksessa valtionosuuksien lisäämistä, pääomatulojen saattamista kunnallisverotuksen piiriin ja kunnallisverojen muuttamista progressiiviseksi.