Helsingin kansainvälinen strategia

13.2.2008

Ryhmäpuheenvuoro Helsingin kansainvälisen toiminnan strategiasta

Kansainvälisissä vertailuissa
Suomen ja Helsingin tärkeinä vahvuuksina pidetään yleisesti muun muassa hyvää
ja maksutonta koulutusta, julkisia palveluja, joukkoliikennettä, eriarvoisuuden
vähentämiseen tähtäävää sosiaalipolitiikkaa ja luonnonläheisyyttä. 

Kaupunginhallituksen esittämässä
kansainvälisen toiminnan strategiassa painottuu toisenlainen lähtökohta. Tässä
esityksessä kyllä mainitaan tiede, taide, asuminen ja hyvät palvelut, mutta ne
nähdään ensisijassa kilpailukykyisen liiketoimintakeskuksen tavoitteiden
välikappaleina.

Toinen ongelmallinen piirre on
strategian epärealistinen mittakaava metropolitavoitteissa. Tässä puhutaan
Helsingistä maailmanluokan liiketoimintakeskuksena, Euroopan osaamiskeskuksena
ja Itämeren logistisena keskuksena. Parhaimmillaankin Helsinki lienee vain eräs
monista tällaisista keskuksista ja vain joillain aloilla. Toisaalta
metropolipolitiikassakin on syytä muistaa myös paikallinen ruohonjuuritaso
niin, että ihmisten arki ei jää kansainvälisten kumppanuuksien ja
seudullisuuden korostamisen varjoon. 

Myönteistä on se, että strategiassa
pyritään vastaamaan monikulttuurisiin tarpeisiin. Esimerkiksi työttömien
maahanmuuttajien työllistämisessä on paljon tehtävää. Työperäisen maahanmuuton
korostaminen ei saa tarkoittaa sitä, että Helsingin strategioissa unohdetaan
täällä jo olevat uussuomalaiset. Se ei saa myöskään tarkoittaa sitä, että
kaupungin strategioissa tarkastellaan tänne tulijoita vain työvoimatavarana, sivuuttaen maahanmuuttopolitiikan
humaanit periaatteet jokaisen ihmisen yhtäläisistä oikeuksista. Helsingin pitää
kantaa vastuuta myös pakolaisista.

Monikielisten palvelujen tarpeet
Helsingissä ovat kasvaneet. Tässä täällä jo asuvilla maahanmuuttajilla on
paljon annettavaa monikielisten palvelujen kehittämisessä. Maahanmuuttajille
pitäisi olla tarjolla yhdestä paikasta laajemmin tietoa kaikista palveluista,
työllistymisestä, asumisesta ja muun muassa osallistumisen mahdollisuuksista.
Suomi toisena kielenä –opetuksen resursseja on tärkeä lisätä niin päiväkodeissa
kuin oppilaitoksissa. 

SKP:n ja asukaslistan ryhmän
mielestä strategiassa olisi pitänyt rohjeta puhua avoimesti myös
muukalaisvihamielisyyden ja rasismin ongelmista, joihin valitettavan moni
Helsingissä törmää. Maahanmuuttajien kotouttamisen ohella tarvitaan täällä
syntyneiden kotouttamista monikulttuuriseen Helsinkiin ja maailmaan. Samalla
kun torjumme kaikenlaisen rasismin, on tärkeä huolehtia jokaisen helsinkiläisen
sosiaalisista ja muiden perusoikeuksista niin, että turvattomuus ei luo lisää
maaperää muukalaisvihamielisyydelle. Tältäkin kannalta on myös tärkeää, että
huolehditaan kaikkien kaupungin alueiden tasapainoisesta kehityksestä, lisätään
kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen osuutta ja ehkäistään asuinalueiden sosiaalista
eriytymistä.

Helsingin vahvuuksiin kuuluvat myös
perinteet Euroopan turvallisuuskokousten pitopaikkana, idän ja lännen eräänä
kohtaamispaikkana ja monien kansainvälistä turvallisuutta edistäneiden
aloitteiden foorumina. Se, että ulkopolitiikka ei kuulu kuntien toimialaan, ei
tarkoita sitä, että voisimme olla kantamatta vastuuta kansainvälisen ja samalla
oman turvallisuutemme, ydinaseettomuuden ja rauhankasvatuksen edistämisessä.
Olen esittänyt jo aiemmin Helsingin liittymistä kaupunginjohtajat rauhan
puolesta –verkostoon ja kannatan valtuutettu Tarja Kantolan äsken tästä tekemää
pontta. 

Helsingin kaupungin pitäisi olla
aktiivisempi myös eurooppalaisten ja Itämeren alueen kaupunkien yhteistyössä
ekologisesti kestävän kehityksen edistämisessä. Huomiota herättää, että
Helsinki ei ole esimerkiksi vieläkään valmis hyväksymään ns. Aalborgin
sitoumuksiin – toisin kuin sadat muut eurooppalaiset kaupungit ja Suomessakin
muun muassa Tampere, Turku, Lahti, Hämeenlinna, Kotka ja Marianhamina.

Eurooppalaisen edunvalvonnan osalta
strategiassa on rajoituttu kuvailemaan vaikuttamisen keinoja. Euroopan
unionissa on kuitenkin useita julkisten palvelujen kannalta ongelmallisia
hankkeita, joihin olisi syytä ottaa kantaa. Esimerkiksi juuri nyt tarvitaan
edunvalvontaa, jolla torjutaan EU:n kautta tulevat paineet kunnallisten
liikelaitosten yhtiöittämiseen. Tällaiset paineet varoittavat laajentamasta
kilpailuttamista kaupungin toiminnassa uusille alueille. Etenkin, kun vastaavia
haasteita on myös joukkoliikenteen ja eräissä muissa palveluissa, joissa EU
pyrkii Lissabonin strategian mukaisesti laajentamaan kilpailuttamista ja
yksityisten palvelumarkkinoiden osuutta.

 

Ehdotan, että hyväksyessään tämän
strategian valtuusto hyväksyy samalla seuraavat ponnet:

  1. valtuusto kehottaa kaupunginhallitusta vaikuttamaan
    Euroopan unionin paikallishallintoa koskeviin säädöksiin ja niiden
    soveltamiseen kunnallisten liikelaitosten toimintaedellytysten
    turvaamiseksi
  2. valtuusto kehottaa kaupunginhallitusta huolehtimaan
    talousarvion ja –suunnitelman valmistelussa riittävien resurssien
    turvaamisesta suomi toisena kielenä –opetukseen päiväkodeissa ja
    oppilaitoksissa.
  3. valtuusto kehottaa kaupunginhallitusta
    selvittämään, miten voidaan kaupungin toimesta edistää venäjän kielen
    opiskelua ja lisätä palvelujen tarjoamista myös venäjän kielellä.
  4. valtuusto kehottaa kaupunginhallitusta
    valmistelemaan esityksen Helsingin liittymisestä eurooppalaisten
    kaupunkien ns. Aalborgin sitoumuksiin ekologisesti kestävän kehityksen
    edistämiseksi.
© 2019 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »