Helsingin johtamista ei pidä keskittää entistä pienempään piiriin

20.12.2015

Helsingin johtamista ei pidä keskittää entistä pienempään piiriin

Helsingin kaupungin uuden johtamisjärjestelmän linjaamisessa on merkillinen kiire. Kaupunginhallituksen johtamisen jaoston halutaan vielä jouluviikolla linjaavan kaupungin koko päätöksenteon ja virasto-organisaation uusiksi. Asukkaat, henkilöstö ja valtuusto joutuvat seuraamaan suljettujen ovien takana käytäviä neuvotteluja sivusta.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajusen ja strategiapäällikkö Marko Kervisen valmistelema esitys merkitsee poliittisen päätöksenteon osalta vallan rajua keskittämistä entistä pienempään piiriin ja kaupungin organisaation osalta se vahvistaa ennen muuta virastojen päälliköiden valtaa. Esitys onkin syytä laittaa kokonaan uuteen valmisteluun, jossa kuullaan aidosti asukkaita, henkilöstöä ja valtuustoryhmiä.

Pormestarimallin varjolla keskitetään valtaa

Maanantaina kaupunginhallituksen johtamisen jaoston käsittelyyn tulevaan esitykseen on otettu pormestarimalli, jossa valtuusto valitsee keskuudestaan pormestarin ja apulaispormestarit neljäksi vuodeksi kerrallaan. Nämä johtavat kaupunginhallitusta ja neljään toimialaa johtavia lautakuntia. Kaupunginhallitukseen tulee lisäksi palkattujen politrukkien etuoikeutettu sisäpiiri.

Tätä perustellaan poliittisen ohjauksen parantamisella ikään kuin muutama ihminen voisi korvata valtuuston ja lautakuntien yhteensä satojen jäsenten asiantuntemuksen, työn ja yhteydet. Käytännössä pormestarimallin varjossa keskitetään lisää valtaa johtaville virkamiehille.

Monet tärkeät lautakunnat katoamassa

Esitykseen sisältyy paljon muitakin kummallisuuksia, jotka eivät lainkaan vastaa valtuuston asettamia tavoitteita demokraattisen päätöksenteon parantamisesta, asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä ja valtuuston roolin vahvistamisesta.

Kaupungin virastot ja laitokset aiotaan keskittää neljäksi toimialaksi, joita kutakin johtaa yksi lautakunta. Se merkitsisi käytännössä esimerkiksi kaupunkisuunnittelulautakunnan yhdistämiseen teknisen, rakennus-, kiinteistö- ja ympäristötoimen kanssa. Näin monia ja osin keskenään ristiriitaisia asioita ei ole järkevä laittaa vain yhden lautakunnan vastuulle. Yhtä järjetöntä on keskittää kulttuuri-, kirjasto-, liikunta-, nuoriso-, työväenopisto- ja museotoimen johtaminen vain yhden lautakunnan vastuulle. Se korvaa sisällöllisen asiantuntemuksen ja johtamisen lähinnä hallinnollis-taloudellisella, byrokraattisella johtamisella. Opetustoimen puolella lopetettaisiin varhaiskasvatuslautakunta juuri kun se on alkanut saada merkitystä.

Erikoista esityksessä on sekin, että kaupunginhallituksessa esittelijänä toimisi pääsääntöisesti kansliapäällikkö, eivät pormestarit. Valtuuston strategiaohjelman rinnalle tehtäisiin pormestariohjelma – miksi ja mihin tarvitaan kaksi ohjelmaa?

Valtuuston roolin vahvistamisen sijasta kaikki konkreettiset esitykset koskevat sitä, miten vahvistetaan entistä pienempään piiriin keskittyvää päätöksentekoa. Nykyisten 25 lautakunnan ja johtokunnan korvaaminen neljällä toimiala-lautakunnalla tarkoittaa päätöksentekoon osallistuvien joukon supistamista murto-osaan nykyisestä. Samalla kaventuvat myös asukkaiden ja henkilöstön vaikutuskanavat.

Valtuustoryhmien valmistelu- ja vuorovaikutusresurssien lisäämisen sijasta jaetaan valtuuston ja kaupunginhallituksen jäsenet kahteen kastiin, palkkaa nauttivaan sisäpiiriin ja muihin. Lisäksi muut kuin kaupunginhallitukseen kuuluvat valtuustoryhmät on jätetty kokonaan uudistuksen ulkopuolelle.

Miksi lähidemokratiaa pelätään?

Asukkaiden osallistumisen ja vaikutusmahdollisuuksien osalta näkyy se, että valmistelu on keskittynyt ihan muihin asioihin – johtajien paikkojen ja virasto-organisaation uudelleenjakamiseen.

Siinä vähässä, mitä asukasosallistumisesta sanotaan, on hyvää se, että osallistuva budjetointi mainitaan. Mutta miksi se liitetään vain nuorisotoimeen ja opetustoimeen? Uuteen kuntalakiin sisältyvä alueellinen osallistuminen ja lähidemokratia, aluelautakuntien ja kaupunginosavaltuustojen mahdollisuus on sivuutettu esityksessä kokonaan. Samoin on sivuutettu nuorten vaikuttamiskanavat.

Minkäänlaista huomiota ei ole osoitettu myöskään henkilöstön osallistumisen ja vaikutusmahdollisuuksien kehittämiselle.

Esitys pantava uuteen, demokraattiseen valmisteluun

Kaiken kaikkiaan esitys on niin yksipuolisesti pienen piirin ja johtavien virkamiesten vallankäyttöä korostava, että se ei kelpaa pohjaksi demokraattisen päätöksenteon ja sen vaikuttavuuden parantamiselle. Kun kuntien tehtävätkin tulevat alue- ja sote-hallinnon uudistuksen myötä muuttumaan tavalla, josta ei ole vielä tarkkaa tietoa, on Helsingin johtamisjärjestelmän muuttamisessa syytä ottaa aikalisä ja hakea avoimen keskustelun kautta uudistukselle demokratiaa lisäävät tavoitteet.

 

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »